Viikonloppurientoja

Karistin Hämeenlinnan tomut jaloistani ja suuntasin lauantaina Helsinkiin. Siellä odotti kourallinen ystäviä, esijouluista tunnelmaa ja vanhoihin tuttuihin törmäämistä. Sain taas nauraa itselleni ja vähän muillekin - en tosin ilkeästi vaan estoitta, kuten olen aikoinaan perustellut epäsoveliaille aiheille naureskeluani.

Matka kakkoskotiini (jossa lomailen noin joka toinen viikonloppu) oli kieltämättä mielenkiintoinen. Ennen kuin pääsin määränpäähäni, poikkesin helsinkiläisessä Grey Market Supply'ssä esittelemässä P-pas'n Get Printed -mallistoa ja keskustelemassa mahdollisesta yhteistyöstä tulevaisuudessa. Voikin olla, että P-pas'ta pääsee pällistelemään Lasipalatsissa sijaitsevaan liikkeeseen ensi vuoden puolella!

Reippaana tyttönä päätin tehdä epähelsinkiläiset eli kävellä kotiin. En asu aivan liikekeskustassa, joten ratikka olisi ollut luonnollisin kulkuväline. Halusin kuitenkin katsella entistä ja tulevaa kotikaupunkiani (tällä hetkellä olen siis virallisesti hämeenlinnalainen) perustallaajan näkökulmasta. Tällä kertaa se ei ollut mahdotonta, sillä olin jättänyt matkalaukkuni ja Toto-koiran Hämeeseen. Yleensä palloilen kaupungilla kädet ja kainalot täynnä tavaraa ja eläimiä, mikä on hankaloittanut sekä omaa että sadan metrin säteellä liikkuvien elämää. Eipä ole muuten koskaan kukaan tarjoutunut auttamaan kantamuksieni kanssa - omaisuusennätykseni on riehuva koira, valtava täyteen ahdettu kirkuvanpunainen käsilaukku, jota ei voi olla huomaamatta, ja perässä vedettävä turkoosinsininen matkalaukku, jota ei myöskään voi olla huomaamatta. Kerran eräs mieshenkilö kysyi jo raitiovaunuun kavuttuani, että olisikohan hän voinut olla avuksi.
          Onneksi olen ajoittain varsin tomera täti ja pärjään itsekseni, kuten kunnon länsimaalainen individualisti konsanaan.

Kun olin enää kivenheiton päässä final destinationistani, bongasin tutut kasvot. Pukuompelimossaan seisoskeli kenties Suomen tunnetuin vaatturimestari, joka toimii myös tuottajana ja juontajana televisiomaailmassa. Arman Alizad nautti lauantaipäivästään ilman turhia häiriötekijöitä, kunnes päätin käyttäytyä ihmisiksi ja käydä sanomassa hei. Arman oli ystävällisesti hyväksynyt Pourquoi Pas'n Facebook-ystäväkutsun, ja käytöstapoihin kuuluu mielestäni tervehtiä FB-kavereitaan. Anonyymien nettituttavuuksien aika on jo melko passé.
          En tiedä sitten, onko toisen häiritseminen kesken viikonloppua kohteliasta, mutta kolkutin PukuStudion ovea ja itseni esiteltyäni kiitin virtuaaliystävyydestä. Parin mutkan kautta päädyin lopulta omenakampa ja vaniljarahkapulla tuliaisinani kahvittelemaan Studioon, jossa keskustelun lomassa sain kuulla Armanin lähtevän muutaman päivän päästä Thaimaahan kuvaamaan Kill Arman -matkailuohjelmaan jaksoa toiselle kaudelle. En ymmärrä, miten mies kestää olla piestävänä jaksosta toiseen, joten hatunnosto ja syvä kumarrus hänelle. Jonkun on uhrauduttava kansan puolesta.

Aikani juteltuamme ja vaatturintyötä seurattuani vilkaisin kelloa ja lähdin kiitämään kohti pikkujouluja, joiden vuoksi alunperin olin Helsinkiin tullut. Parien pikkujoulujen ja öisen McDonaldsin kautta yökerhoon kuuntelemaan amerikkalaista folkahtavaa musiikkia, voi veljet. Sovin kyllä teemaan ranch-tyylisine vaatteineni (punaruutuinen kauluspaita ja nahkasaappaat), mutta menevämpi tanssibiitti olisi ollut poikaa. Jos ei muuten niin 9.1. pääsee jortsuilemaan oikein olan takaa, vaikka tyylilaji poikkeaakin tavallisesta popista. Vaihtelu todellakin virkistää, enkä malta odottaa näitä ensimmäisiä suuren luokan kemuja, joissa minulla ja P-pas'lla on merkittävä rooli.

Nyt olen nälkäinen, minkä vuoksi myös pahoinvoiva, mutta kaikesta huolimatta oikein onnellinen. Elämänmyönteisyyteeni ei ole tänään vaadittu kuin kuvankaunis sää, kaupungin valot ja pari kappaletta ihania läheisiä. Ehkä myös pala herkullista ja rasvaista juustokakkua. Olisikohan ollut nyt viikon kuudes juustokakun pala. Kuka näitä laskee?

Kaukoliikenteen linja-autossa nörtteillen,

Essi

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla !

Miksei vähän dubstepiä?

P-pas iskee ja yllättää vuoden 2010 alussa!

Koru-, vaate- ja valokuvailun lisäksi into järjestää mahtavia tapahtumia ja klubeja on suuri, niinpä löin hynttyyt yhteen tamperelaisten taitajien kanssa, joiden klubitus-kokoonpanoa kutsutaan SubUrban Basheriksi. SubUrban on bassomusiikkiin hurahtaneiden ihmisten ryhmä, johon kuuluvat dubstep-mestarit DJ SLAKA, DJ Vidiot ja leppoisaan reggaea-tyyliseen musiikkiin keskittyvä Keen Kommander, joka myös luottograafikkonani ja P-pas'n Get Printed -malliston luojana tunnetaan!

Tähti-DJ:nä toimii Tanskan huippunimi JSL a.k.a RUF, jota kukaan ei ennen ole Suomeen tuonut! Meillä on myös kunnia päästää miksauspöydän ääreen kotimaiset mestarit VDHD, Toiminto ja Desto, johon rakastuin ensikuulemalta samantien. Illan isäntänä toimii mahtava tamperelainen, Jere Dangerous, joka soittaa Keen Kommanderin kanssa P-pas -loungessa Playgroundin toisessa osassa. Juhlakansa voi tulla loungeen lepuuttamaan heilumisesta rasittuneita jäseniään, napostelemaan, rentoutumaan ja ostamaan itselleen uudet bilevaatteet rajoitetusta erästä. Toivon mukaan 9.1.2010 mennessä P-pas on saanut uuden printtimallistonsa painosta, se tulee nimittäin olemaan parhautta! Mikä olisikaan paras paikka julkistaa se kuin asianmukaiset kemut.

Lämpimästi tervetuloa kaikki, jotka tupaan eli Pleikkariin vain mahtuvat! Lippu ostetaan ovelta, joten kannattaa olla ajoissa paikalla ehtiäkseen vuoden 2010 kovimpiin kekkereihin. Dubstep-neitsyille tiedoksi: se on mahtavaa klubittamismusiikkia. Siispä pelko pois ja mukaan heilumaan! Villeimmän juhlakansan seasta voi myös aina kipittää helmoihini roots-loungeen, jossa kukaan ei pure ja mieli on huoleton.

Tässä oma ultimate -lempparikappaleeni dubstep-kirjosta. Kun tutustuin Caspa&Ruskon biisiin, en ollut kuullutkaan mistään dubstepistä. Oikeastaan kuulin sitä vasta viime kesänä, kun eksyin kavereiden kanssa juurikin Playgroundiin klubittamaan. Korvat soivat illan jälkeen viikon, mutta oli ehdottomasti sen arvoista. Cockney Thug edustaa dubstepin rankempaa osastoa, joten älä säikähdä!

Liityhän Facebookissa SUBURBAN BASHER -klubin tapahtumayhteisöön ja ole mukana avaamassa kanssamme vuosi 2010. Et todellakaan tule katumaan!

Koska koskaan ei ole liian myöhäistä uusille kokemuksille,

Essi

PS. Suuntaan tänään Helsinkiin erääseen streetwear-iikeeseen kokeilemaan onneani. Kenties P-pas'ta löytää hetken kuluttua sieltäkin. Mielenkiinnolla seuraamme, mitä tuleman pitää!

Ihminen ihmiselle

Mainitsin aikaisemmassa merkinnässäni, että käyn paraikaa kuvataidekurssia. Sen aiheena on ihminen, tyyli on vapaa. Luulin kurssin olevan niin vapaamuotoinen, että voin toteuttaa visioitani rajattomasti, mutta paikan päällä sain huomata työskentelevämme elävän mallin kanssa. Alkushokin jälkeen innostuin asiasta: uusia haasteita! En todellakaan ole mikään ihmiskuvaaja, saati mikään kuvaaja muutenkaan, joten tartuin kynään pelkoa ja kiinnostusta uhkuen. Kahden kurssitunnin lopputuloksena on rumia piirrosluonnoksia ja kaksi suhteellisen näköistä, tosin vielä vaiheessa olevaa työtä.

Näistä kahdesta aion työstää poptaide-tyyliset versiot mustalla tussilla mahdollisimman simppelein ilmaisukeinoin - jos osaan. Lyijykynäpiirrokset ovat varjostusta ja suttua täynnä, mikä antaa kuvalle eloa mutta on myös helpoin tapa saada kuvasta edes jokseenkin onnistuneen näköinen. Koska en tunnetusti tykkää loikata matalienkaan aitojen yli, vaan ryömin niiden ali, haluan kokeilla jotain uutta.

 

 

yleensä en käsittele kasvojani vahamaiseksi massaksi

Kameroin naamaani ja käsittelin kuvat vastaamaan sitä tyyliä, jonka haluan kop-- omaksua kuvataiteiluuni. Ei ole väärin katsoa mallia, eihän? Varsinkaan, kun kuvat ovat itseottamia?

Kun lupaukset pidetään

.. saattaa syntyä hyvää ruokaa! Tai ainakin ruokaa.

Maanantaina kutsuin spontaanisti mummini ja isosiskoni meille syömään seuraavaksi päiväksi eli eiliseksi, mutten tiennyt ollenkaan mitä tarjota. Eilisen äidinkielenkokeen jälkeen rupesin toden teolla funtsimaan, mitä tarjoaisin. Koska töiden tekeminen oli jälleen ajatuksenkin tasolla menetetty tapaus, päätin omistaa loppupäiväni ruoanlaitolle. Ei siis pelkoa saati toivoa fast foodista tai einespakkauksista, mutta BEWARE - paikoin pikkutarkkaa raaka-ainehehkutusta luvassa.

Päädyin tarjoilemaan seuraavaa:

Alkupalaksi parmankinkkuun käärittyjä hunajamelonin paloja ja viikunaa, kylkeen tryffeliöljyllä maustetussa rypsiöljyssä paahdettuja crostineita, jotka maustoin mustalla hiilisuolalla. Näiden päälle köntti hunaja-manteli-sisuksista brietä ja vielä loppusilaukseksi hunajaa. Kun alkupalalautasen antoi hengailla huoneenlämmössä tovin, maut syvenivät ja olivat.. no, hyviä.

Pääruoaksi pyörähti italialaistyylinen, valkoviinillä maustettu risotto (joka maistuu aina paremmalta kuin näyttää) pekonilla, herkkusienillä ja aurinkokuivatulla tomaatilla. Koska ruoka ei maistu miltään ilman tyydyttyneitä rasvoja, en pelännyt käyttää perinteistä American baconia (tosin imeytin paistorasvat talouspaperiin ennen risottoon heittämistä!) - enkä myöskään paketillista Crème Bonjour -kantarellituorejuustoa. Löysipä tiensä risottokattilaan myös nokare ranskankermaa ja sahramia.

Ensimmäisenä kaikista olin tehnyt jälkiruoan, jonka virkaa toimitti vaniljainen juustokakku piristettynä pienellä määrällä appelsiinin ja sitruunan kuorta ja mehua. Sovelsin annettua reseptiä hieman, minkä seurauksena kakku ei meinannut kypsyä ollenkaan. Puoli tuntia yliaikaa lämmössä vietettyään se alkoi muistuttaa pannukakkua, joten päätin ottaa kaakun uunista. Vaikka kauhistelin luomukseni ulkonäköä, se maistui kuin maistuikin juustokakulta. Enemmän häiritsi perunajauhoilla klimppiinnyttämäni sitruskastike, jonka oli tarkoitus toimia arvokkaana lisänä jälkiruoalle. Siskoni, 30 vee, nimesi soosini taas räkäklimpeiksi. Lopussa ei aina todellakaan seiso kiitos.

Melkein perustin ruokablogin kerran. Onneksi tajusin, että kokeileva keittiöni ei ole välttämättä esimerkillisintä antia mahdollisille lukijoille. Sitä paitsi, jos koskaan perustan ravintolan, sieltä ei kukaan poistu lihomatta. Tänä tervehenkisyyden aikana sellainen olisi vain paheksuttavaa, joten tyydyn kapinoimaan satunnaisin blogimerkinnöin kalorittomia ruokia vastaan. Ehkä jonain päivänä ryhdistäydyn ja kokeilen viime syksyn hittilisukettani, nimittäin pienellä määrällä siirappia maustettua kaali-kasvishöystöä. Kevyttä ja ah-niin-hyvää.

     Tai oli ainakin siihen asti, kunnes löysin leipomisen ihmeellisen maailman ja rupesin vääntämään jälkiruokia.

Skeittishoppailemaan!

Get Printed -mallistosta päätyi hyllylle Grey Floodia, Vintage Vinyl brownia ja bottle greeniä, Why notia bambuna ja tummanharmaana sekä Dreadlockeja. Myös huppareita eksyi liikkeeseen muutama, kuten myös miestenpaitoja. Kassejakin löytyy. Siispä kipin kapin tutustuman SkateShopiin - leppoisa paikka, jossa on kahviakin tarjolla! Mikäs sen parempaa. Hinnat ovat pari euroa kalliimmat kuin webstoressa, mutta koska webstore-tilauksiin lisätään postikulut päälle, ei toinen ole toista kalliimpi/edullisempi.

Lisäksi olen saanut lähes kaikki Jingle Bell Rock -korut verkkokauppaan! Nyt jos koska on aika virittäytyä joulutunnelmaan ja jakaa joulufiilistä ympärilleenkin, ja paras keino siihen on kulkusiin somistautuminen. Asiasta ei voi olla eriäviä mielipiteitä. Vilkaiskaa siis helinäkeijutarjonta täältä!

Uutta energiaa puhkuen,

Essi

Kuuntelen tomppaa - tai vedän lonkkaa

Hou hou hou! Ei-niin-herttaisennäköinen pukki eli pässi eli Essi iskee jälleen!

Ihanuuksien sunnuntai! Sain pitkästä aikaa nukkua pitkät yöunet, minkä ansiosta ajatuksenkulkuni on entistä enemmän jumissa. Akuuttia tehtävää tälle päivälle ei ole, mitä nyt lukea kuluneen jakson edestä neljää ainetta ensi viikolla koittaviin kokeisiin, kirjoittaa kolme ruotsinainetta ja soittaa pari puhelua. Mittakaavallani tuo ei tunnu mitenkään ylitsepääsemättömältä verrattuna aikaisempiin tekemisiini. Todennäköisesti päiväni tulee kulumaan sopivaa Get Printed -mallistoa kasaillessa, sillä vien erän vaatteita hämeenlinnalaiseen Windmill SkateShopiin (Kirkkorinne 4, keskusta), jossa P-pas'n printtivaatteita tullaan myymään jatkossakin. Aivan mahtavaa!

Väistämätön päivän asu -kuva:

paita P-pas 

muilla ei olekaan väliä!

Mahtavaa on myös se, että söin eilen neljä joulutorttua onnistuneiden joulumyyjäisten kunniaksi. Join myös kuumaa glögiä ja kilisyttelin Jingle Bell Rock -korumallistoni kulkusriipuksia, jotka ilmestyvät tänään WEBSTOREEN!

 

Viikonloppu muuten on ollut liki täydellinen. Olen saanut pitkästä aikaa maistaa normaalia, kiireetöntä elämää. Päätin jättää P-pas -asioiden ajattelun vähemmälle ja keskittyä muuhun (lukuun ottamatta viiden tunnin myyjäisrupeamaa lauantaina). Päädyinkin filosofiseen keskusteluiltaan paikalliseen kuppilaan - toisille sellainen on normaalia ajanvietettä - jossa käsiteltiin aihetta "uskonnollinen ja tieteellinen maailmanselitys". Puhujavieraana oli fyysikko Kari Enqvist, jonka näkemyksiä oli ilo kuunnella. Ei turhaa lässytystä maailman henkisestä substanssista tai universaaleista totuuksista, muttei jyrkkiä (ja rajoittuneita) kannanottojakaan, kuten vastaavissa illoissa on joskus saanut todistaa. Päällimmäisenä mieleen jäi zen-buddhalainen ajatus: maailma tapahtuu niin kuin tapahtuu. Näin sunnuntaifiiliksin en kykene avaamaan lausetta sen syvällisemmin, kukin tulkitkoon tavallaan - jokainen tulkitsee niin kuin tulkitsee.
     Tulkintaerot pätevät myös siihen, miten kukin päättää suhtautua aina talvisaikaan koittavaan paheeseeni: KUOMA-kenkiin! Ne ovat niin karmeat, ettei niistä voi olla pitämättä.

Matka sunnuntailounaalle kiinalaiseen taittuu parhaiten Kuomilla

Sunnuntailounas kiinalaisessa maistuu parhaalta Kuomat jalassa

Kävin myös elokuvissa, siiderillä ja nukuin päiväunet. Tällaistako elämä onkin? Ahaa-elämyksellinen uutuudenviehätys on huumaavaa. Hengähdystauon jälkeen taas kohti uusia kujeita. Odottakaa vain seuraavaa yllätystä!

Hetkellisesti rauhoittunein mielin,

mania-Essi*

*lempinimestä käy kiittäminen tulevaa printtimallistoa suunnittelevaa Mariaa. Kiitän!

Kauhujen koira

Työnteko jäi eilen unettomuudesta johtuvan aivovajeen vuoksi vähäiselle. Tarkoitus oli kuitenkin viettää ilta ompelukoneen ääressä ja surrata parikymmentä logoetikettiä vaatteisiin, mutta suunnitelmani pilasi iki-ihana Toto, jonka bandana-huivin alta paljastui karmea yllätys.

länkkäri-Toto, jonka mielestä miehelle sopii pinkki

Noin 15 cm pitkän leikkaushaavan tikkaus oli pettänyt, ja tiiviin kursimisen keskellä naureskeli pieni aukko. Aivan kamalaa. Avohaava ei ollut kuin pari senttiä pitkä, joten en huolestunut muuta kuin muutaman puistatuksen verran. Päätin korjata tilanteen kotikonstein, ja koitin liimata desinfioidun haavan kirurginteipillä kiinni. Tästä riemastuneena Toto päättikin raapaista keskeneräisen teippiväkerryksen irti, mistä seurasi maailman karmein yllätys.

haava ennen varsinaisa ratkeamistaan

Leikkaushaavan toisessa päässä naureskeli tässä vaiheessa useamman sentin mittainen avoimena ammottava, verinen aukko. Ei aiheesta sen enempää, sillä tilanne oli kamala ja itku lähellä, mutta tyydyinkin värisemään ja hyppimään ja kiljahtelemaan kauhusta ja nauramaan shokissa ja huutamaan ja juoksemaan ympyrää. Muistin jälleen, miksi lääkärin ura ei ole koskaan houkuttanut. Tilanne oli kuin Ö-luokan kauhuleffasta: Reikäkaulaisen tappajakoiran kosto. Asiaa ei auttanut Toton päänheiluttelu, joka vain avarsi aukkoa. Tästä karmeudesta ei ole kuvamateriaalia, ymmärtänette miksi.

kotiin kannettu, sikeään uneen vaipunut lötköpötkö

Luojan kiitos Hämeen seudulla oli päivystävä eläinlääkäri paikalla, ja kammottavaa ammottavaa aukkoaan esittelevä koira saatiin kiidätettyä kursittavaksi. Kaikki tämä noin kello yhdeksän illalla. Operaation jälkeen tunsin ansainneeni pienen iltapalan, ja stressihotkinkin napaani kaksin käsin leipää ja teetä. Ja paijasin nukutuslääkehuuruissa lepäilevää Totoa. Se niistä töistä. "First things first", sanoisi äitini.

petiin käärylöity sikeäuninen lötköpötkö

P-pas -asiaakin on: Poistin P-pas'n valikoimasta kokonaan Vintage Market -osion. Second hand, oli se kuinka vintagea tahansa, toimii paremmin huuto.netissä tai kirpparilla (vihjaan kyllä, jos vaatteita putkahtaa huudettavaksi tai kirppisteltäväksi!). P-pas'lle taas sopii valjastaa käyttökelvottomien vaatteiden osia uusiokäyttöön Stay Tuned -mallistossa, johon on muuten tulossa todella hyvännäköisiä juttuja. Stay tuned, indeed.

Kun vähemmän on enemmän,

paitsi Toton leikkausarven tikkien määrässä

- Essi


PS. TERVETULOA HUOMENNA KLO 10-15 KAURIALAN LUKIOLLE HÄMEENLINNAAN SOSIAALI- JA TERVEYSALAN JOULUMYYJÄISIIN, JOIHIN P-PAS ÄNKEYTYI SPONTAANISTI MUKAAN! HOPI HOPI!

Inspiraatiomerkintä

Ihmisten kodit ovat pullollaan aarteita, joita ei ole kyläillessä ennen huomannutkaan.

Kaikki tässä merkinnässä esiintyvät esineet ja taide kuuluivat jo edesmenneille taiteilija-isovanhemmilleni, joiden luona vierailu antoi aina uutta syvyyttä ja luovuutta omaan ajatteluun. Vaikken seuraakaan sukuni jalanjälkiä maalipaletti tai grafiikkalehtiö kädessä (vaikkakin käyn paraikaa kuvataidekurssia aiheena ihminen), kannan mukanani kiinnostusta ja paloa esteettisyyden eri ulottuvuuksiin. Koruista vaatteisiin, taiteesta teolliseen muotoiluun, arkkitehtuurista meitä ympäröivään kokonaisuuteen, jota todellisuudeksikin kutsutaan.

P-pas edustaa nuorekkuutta ja jokapoikaa pukevaa katutyyliä, mutta on taidetta sekin. Vaikutuksia koruihin, valokuvateoksiin ja vaatteisiin saadaan milloin mistäkin, esikuvia on laidasta laitaan ja itse luomisprosessi on yhtä suurta taidetta - ja paikoin ahdistunutta hätäilyä. Voin jokin päivä kirjoittaa merkinnän esimerkiksi siitä, miten printtimallisto syntyy. Tie valmiiseen tulokseen on pitkää soutamista ja huopaamista, ideamyllyä ja henkisesti raastavaa puurtamista, mutta jokaisen vaivaanähdyn minuutin arvoinen (toivottavasti printtien suunnittelijat ovat samaa mieltä!).

Outi Heiskanen, graafikko

P-pas'ta odottaa liuta upeita mahdollisuuksia, joihin aion tarttua - ja olen jo tarttunut - kaksin käsin. Tällä hetkellä pinnalla poreilee ensi vuoden alussa järjestettävä vuodenavajaisklubi, jossa perinteisen popin sijaan tarjotaan vaihtoehtoista fiilistelymusiikkia ja satoja uusia kasvoja kohdattavaksi. Satoja. Kerron aiheesta tarkemmin hyvinkin pian! Eletään jännittäviä ja kiinnostavia aikoja, sillä tämä ensimmäinen klubi ei missään nimessä jää viimeiseksi.

Aiheesta liikuttavampaan, kuten kyynel posliininuken poskella antaa olettaa. Vein tänään cockerspanielini Toton eläinlääkäriin pariin 'rutiinioperaatioon'. Nyt olohuoneen sohvalla kököttää leikelty ja tikattu ressukka, joka pitää ommelhaavojensa peitteenä vaaleanpunaista bandana-huivia. Kuvia julkaisen, jos saan käsiteltyä niistä tarpeeksi siveellisiä. Nykyisellään koira näyttää niin hurjalta, että voisin lanseerata oman "Save Toto boy" -vaatemallistoni (viitaten kuhinaa herättäneeseen Antti Asplundin Save Rude boy -ikkunasta pudonneen kissan pelastuskampanjaan) kattaakseni lääkärikulut ja voidakseni viedä hauvan kosmeettisiin hoitoihin tikkausjälkien peittämiseksi. Pistetään harkintaan.

Tosiasiassa koira voi hyvin, mutta on hieman hämillään kaulan seudulta poistuneista rasvapateistaan. Omistajansa on hämillään lemmikin rajusta ulkomuodosta. Aika rudea.

-Essi

Lasikannen alla

Kuvista voi päätellä, että Get Decorated -yksilöt taipuvat sekä tauluiksi että puolipsykedeelisiksi kuvauskohteiksi. Valokuvia valokuvista, kuinka taiteellista! Pointtini on kuitenkin osoittaa, että A4-kokoinen kuva todella näyttää hyvältä lasikehyksessä, ja eeinälle ripustettuna lopputulos on vielä paljon tyylikkäämpi. Harmittaa, ettei itselläni ole tarpeeksi seinätilaa kaikkien kokoelmien esilläpitämiseen. Ennen pitää vuorannen kotini pelkkiin valokuvateoksiin, jahka pääsen teettämään niistä suurempia tauluja ja mahdollisesti kanvaasejakin. Toistaiseksi lasitetut aaneloset saavat riittää.

! Get Printed sai lopputäydennyksensä EarthPositiven eko-kasseista! Käy vilkaisemassa!

- Essi, joka luuli menevänsä ennen puoltayötä nukkumaan

..mutta painuukin saunomaan ja pesemään kylpyhuoneen lattiaa

Huomionherättäjiä

Spit It Outin kaksimielisestä maailmasta iltaa! Miten on, herättääkö Cosmopolitanista leikattu otsikko huomion? Baari-iltana sen ainakin olettaisi saavan jotakin liikettä aikaan. Väistöliikkeitä, jos ei muuta. Allaolevan korun efekti voi olla samanlainen. Mistäköhän johtuu, että silmääni pistää lähes yksinomaan flirttailevat tai törkeän suorat sanaparit?

Spit It Out -mallistoon on tulossa vielä tämän illan/yön aikana ainakin 12 uutta korua! Viimeistelyvaiheessa olevia yksilöitä on myös toistakymmentä. Luvassa aivan mahtavia heittoja, kuten myös perinteisempiä lausahduksia. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin - jos ei itselle, niin kaverille yllätykseksi. Joulukin kolkuttelee ovella, eli nyt jos koska kannattaa sijoittaa omaperäiseen ja hauskaan lahjaan. Muuten teen niin itse ja suututan kaverini hukuttamalla heidät P-pas'n tuotteisiin sen sijaan, että näkisin vaivaa lahjojen hankkimiseen. Kuinka huono ystävä olenkaan!

rentoiluasuna why not -hoodie

Viikonloppuni vietin Helsingissä P-pas TRYOUTia emännöiden ja maistellen kaupunkia. Testasin Get Printed -malliston käyttökelpoisuutta ja rakastuin miesten XL-kokoon täysin! En voi ymmärtää, miksen osannut ottaa sitä mallistoon läjäpäin. Asia korjaantuu kuitenkin ensi printtipläjäykseen mennessä, kun kuvioon astuvat perusmahtavien T-paitojen lisäksi paitamekot. Niistä tulee vastustamattomia. Kun jo tavalliset miestenpaidatkin näyttävät - ainakin omasta mielestäni - niin hyvältä päällä, kevyesti muotoonommellut yksilöt tulevat olemaan mahtavuutta.

lauantai-illan rientoihin Flood-T-paita yhdistettynä sukkahousuihin ja perinteisiin nahkasaappaisiin

Yritän päästä yli "en näytä naamaani" -periaatteestani, sillä muotia on loppujen lopuksi hankala esitellä pelkästä henkarista roikkuen. Enkä yksinkertaisesti voi olla taltioimatta itseäni muistikortille kun olen verhoutunut P-pas'iin! Tykkään näistä vaatteista aivan älyttömästi. Onneksi muutkin tuntuvat tekevän niin, ainakin P-pas'n kasvavasta suosiosta päätellen. On upeaa ajatella, että kaikki tämä on vasta alkua ja esimakua jostain paljon suuremmasta. Ei ole paha esimaku, eihän?

- Essi

PS. Pidän itsestäni enemmän vihreänä.

P-pas feat. e-stil goes geography!

Laadutonta kuvamateriaalia tulevasta maantiede-korumallistosta, joka tulee e-stilin tuotemerkin alle. Jokainen koru kaulanauhasta korvakilluttimeen on uniikki! Yksi mehevimmistä yksilöistä tulee olemaan Yhdysvallat -kaulalaatta, jolla on kokoa riittämiin. Jos vain ketjut ja lukot riittävät, saan koko malliston valmiiksi ensi viikolla. Silloin panostan tuotteiden valokuvaamiseen enkä tyydy Webcam Centralin palveluihin.

Lisäksi työstän muita koruja, kuten erityisesti Spit It Out!ia. Tällä hetkellä tuloillaan on kasa yksinkertaisia mustavalkoleikkeitä, mutta myös muuta mainiota, kuten edullinen ystävätyyppi-rannekorusarja. Lisäksi aion tehdä suositusta "Where are all the hot guys?" -kaulakorusta pari uusintaversiota. Alkuperäinen, Glamourista bongattu leike on löytänyt onnellisen omistajan, mutta ovelana kettuna skannasin tekstin koneelle. Pian kuumia sällejä pääsee bongailemaan kuka tahansa korua himoitseva! Pitänee tehdä itsellenikin sellainen, tai vaihtoehtoisesti ruveta kantamaan kaulassaan tekstiä "varma valinta" - kiinnostus tai ainakin yleinen hämmennys taattu! Ja kyllä, tällainenkin koru on tulossa.

Perjantaifiliksin,

Essi

Huomio P-pas -uteliaille!

 Huomenna eli lauantaina 14.11. järjestetään P-pas TRYOUT Etelä-Helsingissä klo 16-20, joten kerää rohkeutesi ja tule kohtaamaan minut, muita supermiehiä ja P-pas -maailman taika! Lisätietoa tapahtumasta löydät täältä. Tervetuloa!

Kujeilua Tampereella

Matkustin tänään junalla ensimmäistä kertaa yksin Tampereelle. Oli jo korkea aika korkata tämäkin matkailuneitsyys! Väsymys silmissä ja naamalla tuikkien nappasin junassa uutukaisen läppärini auki, leikin sen sisäänrakennetulla webkameralla ja sain itsestäni vain väsähtäneitä kuvia. Todenmukaisuus kunniaan. Kuten myös se, ettei kehtaa poseerata maireasti iltapäiväjunassa tietokoneelleen.

Palaveroimme pienellä poppoolla keskustan Coffee Housessa, jossa läikytin kahvia tarjottimelle ja join vettä ohi suuni, muun muassa. Tämän lisäksi pidin pöytäkirjaa, joka kuului suurinpiirtein näin: "pojat puhuvat bassokaiuttimista, en ymmärrä." Vaikka suuri(n) osa keskustelunaiheista menikin ohi tajunnan, saimme suunnitteltua mahtavia yhteisiä projekteja ensi vuoden puolelle. Mahtavalla tarkoitan oikeasti mahtavia juttuja. Olen täynnä inspiraatiota ja odotusta, vaikka tässäkin hetkessä on paljon taikaa. En saa tarpeekseni suunnittelemisesta, toteuttamisesta ja maailmanparantamisesta ylipäänsä. Maailmankaikkeuden synnyn pohtiminen on myös mielenkiintoista - aiheesta tuli keskusteltua lähes koko junamatka takaisin Hämeenlinnaan.

Alla lyhyt videokuva virallisesta kokouksestamme, jossa en keksinyt järkevämpää tekemistä kuin kuvata ja raakua. Kuten näkyy, olimme kaikki energisiä ja suorastaan täynnä luovaa hulluutta!

Elämä on hyvää.

- Essi


PS. Päätin muuttaa P-pas'n blogin ulkoasua radikaalisti. Olen ehdottomasti nykyisen yleisilmeen kannalla. Toivottavasti kelpaa!

Onnenpäivä!

Tänään on ollut kenties paras päivä aikoihin. Olo on tyytyväinen, innostunut ja lähimmäisenrakas.

Miksi näin?

Ensinnäkin, P-pas'lla oli underground-muotikuvaukset Get Printed -mallistolle. Sain houkuteltua tämän komistuksen ja kaunokaisen hämärään kellarityrmääni, jossa käärylöin heidät P-pas'n vaatteisiin. Viralliset kuvat löytyvät WEBSTOREsta, tässä muuta kivaa, söpöä ja kaunista.

electric blue -tulva, naisten why not

miesten tulva, naisten tulva

 

naisten bambu-tulva, miesten bambu-tulva

miesten grafiitti-vinyyli, naisten ruskea vinyyli

miesten why not, naisten L why not

harmaa why not, harmaa tulva

miesten bambu -why not, naisten tumma why not 

Hatunnosto ja syvä kumarrus Tuukalle ja Heidille, jotka hoitivat homman kotiin sata-nolla!

Lisäksi innostustani on  lisännyt yhteistyö erään lempibloggaajani kanssa. Toimin Buttermilkbisquitsin sponsoroijana blogiarvonnassa, jossa hän tiedustelee lukijoilta ensi vuoden must-vaatehankintaa. Voittajalle lähetetään Dreadlock -printillä varusteltu paita! Onneksi olkoon jo etukäteen sille, joka paidan omakseen saa. Vastauksia on jo aimo liuta, joten lohdutuksen sana niille, jotka paitaa eivät saa (muuten kuin ostamalla ennen kuin ne loppuvat varastosta!): tulossa on pientä kivaa vastaavanlaista omastakin takaa, joten murhe pois! Arvonnoista ei ole kyse, mutta erilaisista tempauksista.

- - - - - -

Bisquitsille jätettiin kommentti, johon haluan vastata julkisesti. Toivottavasti lähettäjä ei loukkaannu siitä, että kopioin viestin tähän - olen pelkästään samaa mieltä hänen kanssaan:

"Ärsyttää, kun palkintopaidat ovat noin pikkuruisia ja L:kin kai normaalia pienempi vielä. Vaatevalmistajille toivoisin sinun antavan viestiä, että kyllä me XL-kokoisetkin haluamme pukeutua kauniisti ja trendikkäästi, eli kannattaisi huomioida kokonumeroissa myös muut kuin XXS:t!

t. hieman ärsyyntynyt XL-neito"

Olen itsekin pahoillani siitä, ettei P-pas'n naistenmallistossa ole oikeasti suuria kokoja.  Paitojen niukkuus tuli itsellenikin yllätyksenä! Naistenpaidoissa suurin koko suomalaisittain on noin 38  bambuissa (esim  mustan why not -printin L-koko), mutta isompia vaatteita halutessaan on tilattava miestenpaita (miesten bambupaitojen L on naisten 42-44). En tietoisesti rajaa naistenvaatteista suurempia kokoja pois, vaan niitä ei tekstiilien maajantuojalla toistaiseksi ole ollut. Aion saada asiaan muutosta ensi mallistoon mennessä, sillä väljät vaatteet ovat muutenkin tyylikkäitä ja haluttuja. Jos syystä tai toisesta XL ei pääse toteutumaan naistenmalleissa, miestenpaidat ovat oiva vaihtoehto. Erityisesti bambu-paidat laskeutuvat kauniisti ja ovat hyvin unisexeja, ja ne pysyvät mallistossa tästä iäisyyteen.

Toivottavasti P-pas'sta ei ole jäänyt kenellekään vielä näin varhaisessa vaiheessa paha maku suuhun  tällaisen takia! Olen vasta tieni alussa, joten rakentava palaute on enemmän kuin tervetullutta. Ja P-pas jos kuka haluaa tarjota kaikille mahdollisuuden pukeutua tyylikkäästi, eli kommenttia kehiin ja kohti paremmannäköistä tulevaisuutta :)

- Essi

PS. Kohkaamani P-pas -dokumentti on jo livahanut nettiin, eli Facebook -valveutuneet ihmiset voivat bongata sen sieltä! (Jos et vielä ole P-pas'n FB-kaveri, rupea sellaiseksi: P-pas'n löytää nimellä Pourquoi Pas!) Dokkari löytää tiensä blogiin parin päivän sisällä. Tytöt ovat tehneet hienoa työtä!