Kun kelloista loppuu aika

  

 

 

 

Kuvat eivät kerro koko totuutta. Levollisesta iltahämystä nauttimisen sijaan olen ommellut, leikannut, repinyt ja hosunut. Otan ylihuomiset messut ehkä liiankin tosissani ottaen huomioon, että ne koskevat koulutusta ja nuorten tulevaisuudennäkymiä eivätkä esimerkiksi, no, muotoilua. Ahertaminen kuitenkin aina vaan miellyttää ja inspiroi.

     Toivon tuntevani samoin myös huomenna, kun noudan Get Printed -malliston paitapainosta ja koitan surrata vaatteisiin logoetikettejä kuin viimeistä (kirjaimellisesti) päivää, kuten myös saada viimeisteltyä Afrikan Tähti -malliston sekä työstettyä peruskoulukartastosta värikkään korusarjan. Spit It Outiin on luvassa kymmenittäin uusia koruja, ja Chicly Chained raikastuu parilla lisämallilla. Koska tehtävää on paljon ja aikaa vähän - erityisesti kun huomisesta yli puolet kuluu muissa kuin luovissa askareissa - suonen itselleni luvan olla ihminen. Nautin laaduttomien radiokanavien tarjonnasta ja jalkoja musiikin tahtiin heilutellen koitan tehdä parhaani. Miksei se riittäsi?

Voisin kirjoittaa kirjan aiheesta "kaikki mulle heti nyt -asenteen monet ulottuvuudet". Onneksi käytäntö opettaa nöyrtymään, vaikka koitankin taistella vastaan. Ennen pitkää oppinen yhdistämään P-pas'n ja realismin. Sitä odotellessa aion suunnitella hieman lisää ja paljastaa millaisiin keittoihin olenkaan korupihtini työntänyt! Ensimmäinen infopläjäys koittaa jo huomenna, ellen ehdi hukkua Get Printed -paitavuoren alle tai ommella sormiani epähuomiossa näppäilykelvottomiksi.

      

Ennen tätä kaikkea nappaan muutaman tunnin unta kaaliin rakkaan murmelini kanssa, joka on paljon kuvauksellisempi kuin minä. Siinä syy sille, miksi en harrasta peili- tai ajastinkuvia tässä blogissa. Vielä. Ennen kuin murrun sosiaalisen paineen alla.

 

- Essi