Käveltyään aikansa nuoralla ja miltei hukuttuaan lumeen, päätti Toto ruveta julkkikseksi. Tuolle cockerille ei riitä päästä komeilemaan muutamaankymmeneen paitaan (jotka muuten saapuvat painosta ensi viikolla!), vaan maailmalle on päästävä. Viime päivien pohdiskeluni ovat siis vain vahvistuneet, ja olen sitä mieltä, että P-pas'n on aika iskeä astetta kansainvälisemmille markkinoille. Toton tekisi erityisesti mieli päästä japanilaisten ylle, mutta yhtä lailla Amerikka, muu Aasia, Eurooppa, Australia ja jopa Afrikka kiinnostavat. Jotta suunnitelmat voisi oikeasti laittaa toteen, täytyy asioista ottaa pintaraapaisua syvemmin selvää. Kuka tietää, vaikka Totosta todella tulisikin maailmankuulu? Mitä tapahtuu, jos yhtäkkiä kolmekymmentä liikettä haluaakin Toton rekkeihinsä musisoimaan? Hurraa, sanon minä, mutta en enää siinä vaiheessa, kun tulee tulipalokiire tuottaa paitoja kasoittain lisää ja ommella vanhalla koneella logoetikettejä kiinni slow life -tahtiin.
Siksipä onkin aika ryhtyä astetta kovemman luokan vaatemaakariksi ja pistää homma toimimaan niin, että oksat pois. Tämä on yksi niistä muutamasta projektista, joiden parissa tulen kuluttamaan aika lailla koko kevääni. Asiaan perehtymättömästä teepaitojen painatus ja myynti voi tuntua lastenleikiltä (olinpas tyhmä luullessani niin syksyllä), mutta kokonaisuuden yleisilme kokee pienen twistin, kun alkaa luoda mahdollisesti maailmanlaajuista merkkiä. Ei mitään liian isoa, muttei liian pientäkään. Ei liian kaupallista, muttei pelkkää näpertelyäkään. Eettisesti ja mahdollisimman ekologisesti tuotettua, tietenkin. Ja yhden asian täytyy muuttua:
En halua joutua ompelemaan erikseen kaikkiin paitoihin etikettejä. Sellaiseen ei ole Totokaan valmis.
En saanut tarpeekseni viimeöisestä aivokoomailusta, vaan lähdin kehittelemään tätä nimilista-ideaa pitemmälle. Olen saanut paljon mahtavia ehdotuksia, joita nyt sulattelen ja joista koitan keksiä mahtavan kokonaisuuden. On ollut upeaa huomata, että printti on herättänyt tunteita. Toiveeni on P-pas'n ensiaskeleista asken saada ihmiset reagoimaan jotenkin, mutta vasta näin hölmön printin myötä olen saavuttanut hommaan sen fiiliksen, jota lähdin alun alkaenkin tavoittelemaan. Kuulun ihmisiin, joiden täytyy saada olla välillä idiootteja ja kiusata muita ajatuksenjuoksullaan, ja tämän urpoilun tuloksena aikaansaatu huvittuneisuus on palkinnoista paras. Myönnettäköön kuitenkin taloudellisemmasta näkökulmasta, että ilman P-pas'n tämänhetkisiä printtejä sekä ovella kolkuttelevaa Get Printed vol. 2:ta en voisi kuvitellakaan kokeilevani henkisen kypsyyden rimanalitusta. Sen ansiosta, että Maria, Mikko ja Mikko&Herkko ovat luoneet mahtavia mallistoja ja printtejä, uskallan ottaa omassa ideoinnissani enemmän riskejä.
Vasemmanpuoleisen printin alaosan tekstin muuttaisin "What was your name again?"ksi, oikeanpuoleisesta muuttaisin enää ainoastaan osan fonteista. Jostain syystä ESA iskee tajuntaan valaanpyyntiharppuunan tavoin. Toki nimen voisi korvata Herra47'llä tai vastaavalla, mutta Esassa vain on sitä jotain.. Koitankin nyt pohdiskella, mikä näistä printeistä on toimivin vai olisiko näistä mahdollista luoda kokonaan oma printtimallistonsa kera hölmöä hölmömpien nimien ja lausahduksien. Faktahan on, että vaikka kuinka printti naurattaisi, harva sellaista kehtaisi huolettomin mielin kantaa. No, ehkä onnistun tässä parin kuukauden aikana asennekasvattamaan ihmisiä - ja saan syytteen kevytkenkäisyyteen yllyttämisestä eli vastuuttomasta yritystoiminnasta. Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin!
Toinen mielenkiintoinen, mielessäni pyörivä asia on ulkomaiden valloitus. Finnveran rahoituspäätöksen luettuani ja tajuttuani, että on keksittävä jotain muuta kuin satumainen liiketila keskelle Helsinkiä, päätin lähteä kokeilemaan onneani maailman ympäri. Olen noin vuorokauden etsinyt tutkinut sopivia aasialaisia ja eurooppalaisia sivustoja, kaupunkioppaita ja myymälöiden kotisivuja. Voisi luulla, että Internetissä tämä kaikki sujuu sormia napsauttamalla, mutta auta armias kun seilaat japaninkielisellä sivulla koittaen löytää yhteystietoja, joita ei olekaan. Ei maailmanvalloitusaikeistani nyt kuitenkaan sen enempää. Ensin pitää saada tämä uusi printtimallisto myyntiin.
Ei tässä muuta kuin soronoo ja hellät tunteet! Jos tykkäät Totosta ja P-pas'sta, kokeile onneasi Buttermilk Bisquitsin arvonnassa, jossa voi voittaa Totodica-printillä varustellun paidan ikiomaksi. Vastaavia arvontoja ei tältä suunnalta heru ennen kuin P-pas'n Facebook-ryhmässä on 800 jäsentä. Levitä siis sanaa ja ripeytä ilmaisten tuotteiden jakoa! Muista myös iloita elämästä ja hölmöillä vähän.
Kaikkea törkeää on sattunut ja tapahtunut männä aikoina.
Aloitetaan vaikkapa siitä, että muuan Finnvera ei myöntänyt P-pas'lle lainaa. "Päätökseemme on vaikuttanut kannattavan liiketoiminnan edellytyksiin liittyvä suurehko epävarmuus." Tuijotettuani aiheesta melankolisoituneena seinää tovin aloin fatalistiksi ja päätin, että jokin korkeampi voima (eli Finnvera) tahtoo minun keksivän tähän hätään jotain muuta kuin suuria investointeja vaativia peliliikkeitä. Tarkoituksenani oli luoda maailman ihanin, tyylikkäin ja mahtavin paikka, jossa kenen tahansa on mahdollista kohdata kaikkea kaunista ja ylevöittävää, mutta toteuttanenkin suunnitelmani pienemmässä mittakaavassa. Vaikka nyt tuli takkiin, se ei tarkoita, etteikö luova ajattelu olisi paikallaan. Toinen vaihtoehto on skipata luovuus hetkeksi ja keskittyä ajattelemaan pienesti. Liian suuriin askeleiinhan kompastuu helposti.
Piristin itseäni lakkaamalla kynsiini oman versioni ranskalaisesta manikyyristä. (Kaukaa katsottuna) kauniit ja huolitellut kynnet saavat ihmeitä aikaan niin henkisesti kuin puhtaasti pinnallisin puolin.
Lisäksi tapasin tänään mahtavia ihmisiä, joiden kanssa sai keskustella muotoilusta ja P-pas'n tulevaisuudesta, johon liittyy muun muassa yksi todella mielenkiintoinen vieraileva - tai kenties pysyväkin - tähti kera oman nimikkokorumallistonsa! Tämä riemu koittaa kuukauden päästä, joskin tulen hypettämään aiheesta lisää jo aikaisemmin.
Tuoterintamalle kuuluu myös sitä, että Get Printed vol. 2 tulee olemaan ainakin viittä vaille valmis eli painettu kahden viikon päästä. Samaa sanoin jo kaksi viikkoa sitten, mutta tuotannollisista syistä mallisto viivästyikin. Kaikki on kuitenkin nyt hoidossa, ja odotan paitoja saapuvaksi. Sitten pistetäänkin pystyyn mallikuvaukset, jollaisia ei ole ennen nähty! Luvassa on niin paljon erilaisia vaatteita, että kuvaamiseen on käytettävä kokonainen päivä tai pari. Aivan mahtavaa. Työlästä, mutta mahtavaa.
Uuden printtimalliston lisäksi kolmas on jo lähes kokonaan suunniteltu. Siinä missä ensimmäinen Get Printed on musiikkiteemainen ja toinen eläinteemainen, kolmas on törkeä. Printtipaitakavalkadiin pomppaa mukaan sellaisia yksilöitä, jotka saattavat saada herkkänahkaisemman nyrpistämään nenäänsä. Toisaalta, tunne on aina hieno asia, oli se positiivinen tai negatiivinen. Toukokuun aikana ilmestyvään mallistoon on tulossa ainakin neljä printtiä, joista erityisesti yhtä puntaroin. Olen pyöritellyt mielessäni hyvin simppeliä printtiä, joka kuitenkin pitää sisällään suuren - tai pienen, kuka tietää, eh heh - tarinan. Meneekö tämä mielestäsi jo liiallisuuksiin?
Kysymysmerkin paikalle puntaroin jotain oikein iskevää nimeä/sukupuolitautia/pronominia, ja printti itsessäänkin on vasta raaimmasta raaimmassa raakaluonnosvaiheessa. Arvostaisin kuitenkin mielipiteitä, niin hyvässä kuin pahassa! No, tosiasiassa reagoin negatiivisiin mielipiteisiin tällä tavalla:
Voisin tehdä videopäivityksistä säännöllisen epäsäännöllisen tavan, sillä se tuntuu hektisinä aikoina olevan paljon miellyttävämpää kuin kirjoittaminen. Tässäpä melkein viidessä ja puolessa minuutissa sössötettynä viimeaikaiset meiningit, vaikka paljon jäi mainitsematta. Pahoittelut kuontalosta - kampaajaa odotellessa! Tässä syy, miksi pidän otsatukkaa ylhäällä:
Ja lupaamani kuvat Toto-melodica -printistä paidoilla. Printtiä on tulossa näissä kahdessa värivaihtoehdossa, joskin valmis tulos näyttänee hieman tummemmalta. Paitoihin on lähdetty tarkoituksella hakemaan astetta hempeämpää tunnelmaa. Näitä on luvassa valkoisilla unisexeilla bambuteepaidoilla, naisten valkoisilla, kapeilla bambuteepaidoilla sekä valkoisilla naistentopeilla. Nam!
Printistä käy kiittäminen Könösen Mikkoa!
Yöllisin ja ryönäisin terkuin,
Essi
Tällaiseen näpertelyyn olen kuluttanut viimeiset kolme tuntiani vain todetakseni, että ei nyt ihan toimi. Kuva melodicaa soittavasta Totosta on ihana, mutta nämä pikkumainokset kiljuvat tylsyyttään. Käytin siis kiireisestä viikostani potentiaalista äidinkielen YO-kokeeseenlukuaikaa turhaan tuherteluun. Tulipahan tuherreltua. Kerron Toto-melodicasta lisää heti kun olen päässyt yli siitä, etten ole mainostensuunnittelijaksi syntynyt.
Vertailun vuoksi kuva, jonka graafikko-Mikko loihti tekemästään Toto-printistä noin kymmenessä minuutissa. Yksi osaa, toinen ei. Toisin sanoen: IHANA!
Blogihiljaisuudestani huolimatta olen saanut aikaiseksi enemmän kuin pitkään aikaan. Hassua, miten tärkeimmät asiat eivät ole käsinkosketeltavia vaan pikemminkin suuria alkusysäyksiä jollekin käsinkosketeltavuuteen päätyvälle. Kiitos näistä kielikuvista. Toisin sanoen olen hoitanut hallinnollisia tehtäviä. Viime päivät olen ollut P-pas'n Art Directior, Markkinointipäällikkö, Tiedottaja ja Rahoituspäällikkö. Toisin sanoen olen tehnyt töitä, vaikka pääosan ajastani olenkin viettänyt sängyssä maaten. Mitä kaikkea läppärit mahdollistavatkaan!
Selkokielellä selitettynä olen suunnitellut Get Printed vol. 2 -malliston toteutusta, päättänyt tehdä P-pas'sta astetta vakavamminotettavan merkin ja pistänyt verkkokaupan ja kotisivut uusiksi. Kaikessa on ollut apuna useampi soppaa sekoittava käsi, mikä on ollut vain hyvä juttu. P-pas'n uusia kotisivuja on ollut suunnittelemassa Maria, Mikko (joka suurimman osan sivusta on tehnytkin) ja animaationtekijä Kalle, jonka kädenjälkeä gramofoni-banneri on. Verkkokauppaan otettiin elementtejä kotisivuilta, mutta saan taputtaa itseäni olalle bannerista ja vaaleasta kanvaasimaisesta taustasta, jonka perusteellisen ohjeistuksen jälkeen onnistuin tekemään itse. Jes!
Näpräilyn ja koodailun lisäksi olen opiskellut. Vaikka lukiotaipaleeni on viittä vaille ohi (lukuun ottamatta suorittamatonta pakollista liikunan kurssia, jota työstän henkisellä tasolla melkein aktiivisesti...), opittavaa riittää aina vaan.
Viime viikolla sain tutustua silkkipainamisen jaloon maailmaan. Ensikosketukseni silkkipainoon sain kyllä jo yläasteella, kun painoin ompelemaani samettilaukkuun omenan. Isomman luokan painomenetelmiin tutustuin syksyllä vieraillessani Karuselli-painossa, jossa koko Get Printed painettiin. Viimeisimmät oppini olen saanut Hämeenlinnan taidekasarmeilla, jossa Mikko ja Herkko työstävät taidetta ja printtejä. Siellä tapahtuukin kolme viidesosaa ensi printtimalliston taiasta: päivitetty rastatyttö, banaaneita suustaan syöksevä gorilla sekä viuhkaeväinen karppi painetaan mitä mahtavimmilla väreillä pitkätukkaisten apulaisteni taidolla.
Tänään taas oli aika tutustua johonkin tuntemattomampaan. Marssin taidekehystämöön isoisäni maalaama taulu kainalossa ja jäin seuraamaan kehystysprosessia. Alunperin teos oli maalattu jonkinlaiselle kipsilevylle , mutta se tuntui kaipaavan raameja ympärilleen. Pikaisen pohdinnan ja työstämisen lopputulos näytti tältä:
- Taisto Ahtola
Juuri niin sympaattisen simppeli kuin olin ajatellutkin! Perimmäinen syyni jäädä seuraamaan kehystystä ja ottamaan aiheesta muistiinpanoja oli kuitenkin toinen kuin puhdas taka-ajatukseton mielenkiinto. Ensi viikon alussa menen kehystyttämään grafiikan lehden tai vesivärityön, mikä onkin jo aivan eri prosessi. Saatan päästä jopa käyttämään jiirileikkuria (eli kehyksien leikkuulaitetta) ja niittauskoneita ihan itse! Okei, kuulostaa tosi wnb-galleristinörtiltä, mutta kaikelle on syynsä. Aiheesta tarkemmin viimeistään parin viikon päästä, jos eräs taho vastaa hakemukseeni KYLLÄ sen sijaan, että lähettäisi sähköpostitse "kasva pari vuotta ja hanki itsellesi kunnon ansioluettelo ennen kuin luulet saavasi meiltä yhtään mitään." No, olenpahan kokeillut onneani!
Tämän merkinnän kirjoittamista olen harkinnut jonkin aikaa ja päädyin lopulta antamaan itselleni luvan kirjoittaa avoimesti yrittäjyydestä ja siitä, mitä roolia se elämässäni esittää. Skippaan normaalisti harmilliset puolet P-pas'n pyörittämisestä blogin roskakoriin, mutta jos jaksat lukea merkinnän loppuun, saatat huomata häivähdyksen silkkaa rehellisyyttä aidan toiselta puolen. Ihaile samalla esimakuja päivitetyistö Dreadlock-printeistä, joista painetaan kahden viikon päästä ilmestyvään, uuteen Get Printed -mallistoon unisexeja bambupaitoja! P-pas (eli luottograafikkoni Mikko) vastaa miesasiakkaiden ja väljien paitojen ystävien rukouksiin.
Laskin tänään, vaikkakin hyvin suuripiirteisesti, että P-pas täyttää tämän kuun lopulla puoli vuotta! Nämä kuukaudet ovat hujahtaneet nopeasti ohi tajunnan kiitos työhön imeytymisen ja kiitettävän monien kulttuuri- ja matkailurientojen. Olen tuskin koskaan ollut onnellisempi ja väsyneempi kuin viime syksynä, mutta tilanne on alkanut rauhoittua kevättä kohden. Onnellisuus vähenee lähestyvien ylioppilaskirjoitusten ja muiden vastuiden myötä, mutta koitan kompensoida sitä nukkumalla enemmän. Voi tosin olla, että kulutan suuren osan vapaasta ajastani levon sijaan miettimällä, miten parantaa maailmaa - vieläpä niin, että siitä on itsellenikin jotain hyötyä (maailmanparannusonnen lisäksi).
Vietin tämän ja eilisen päivän pohtien erityisen paljon yrittämistä, yhteiskunnan hyvinvointia ja omaa tulevaisuuttani. Olen mukana HAMK:n ja Laurean järjestämässä Sense-liikeideakilpailussa, johon otan osaa päivitetyllä P-pas -konseptilla. Siinä missä P-pas on nyt verkossa toimiva elämänasennemerkki ja -kauppa, se tulee olemaan tulevaisuudessa paljon muutakin. Hion tällä hetkellä suunnitelmiani ja imen kaiken mahdollisen tiedon minua viisaammilta. Eilinen koko päivän mittainen "IDEASTA INNOVAATIOKSI" -tilaisuus antoi uusia välineitä ideoiden kehittämiseen ja ideoiden ideoimiseen ylipäänsä. Mahtavien luennoitsijoiden ansiosta inspiroiduin yrittämisestä entisestään.
Tänään Hämeenlinnan Raatihuoneella taas kokoontui pieni joukko päättäjiä, vaikuttajia ja alan asiantuntijoita keskustelemaan elinvoimasta ja sen parantamisesta niin maanlaajuisesti kuin paikallisesti. Minä kolmen ystäväni kanssa edustin lukiolaisnuoria, minkä lisäksi pidin palopuheen nuoresta yrittäjyydestä ja P-pas'n perusfilosofiasta. Saatuani puheenvuoron ja päästyäni alkukankeuden yli ei moottoriturpani meinannut sammua kainoista vihjailuista huolimatta. Tänään oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun puhuin P-pas'n tulevaisuudesta väistelemättä ja vähättelemättä tavoitteitani. Annoin itseni päräyttää Hämeenlinnan kaupunginjohtajalle ja muulle konkkaronkalle haaveeni siitä, että jonain päivänä P-pas on niin vakiintunut osaksi nuorten (ja miksei vanhempienkin) maailmaa, että se voi oikeasti vaikuttaa asioihin, puuttua epäkohtiin ja tehdä satojen ellei tuhansien ihmisten elämästä mielekkäämpää.
Sanotaan, että yritykset ovat Suomen selkäranka. Tämä ei tarkoita pelkästään supertuottavia jättiyrityksiä vaan pieniäkin puljuja, jotka olemassaolollaan tuovat iloa milloin kenenkin arkeen. Yrityksillä on vaikutusvaltaa ja mahdollisuus tehdä paljon hyvää, minkä takia, itseäni lainatakseni:
"Jos annan epävarmuuden voittaa ja jätän käyttämättä sen potentiaalin, joka P-pas'ssa on, en tee väärin vain itseäni vaan monia muita kohtaan."
Pidin perinpohjaisen palopuheen halustani saavuttaa P-pas'n kautta paljon muutakin kuin hyvännäköisiä vaatekokoelmia. Haluan aidosti ja mahdollisimman tehokkaasti kannustaa muita nuoria toteuttamaan itseään ja visioitaan, tutustuttaa sinut, sinut ja sinut muotoilun eri alueisiin ja tarjota vaihtelua arkeen erilaisilla tapahtumilla ja spontaaneilla yllätyksillä. Kaikkea ei voi toteuttaa samantien, mutta matka on aloitettu. Tähän mennessä P-pas'n puitteissa kyntensä on saanut näyttää neljä graafikkoa, yksi korusuunnittelija sekä kaksi vaateompelijaa. Keväällä kaartiin astuu mukaan musiikintekijöitä, valokuvaajia, uusia suunnittelijoita ja omien mallistojensa luojia ja toivon mukaan innokkaita ideamyllyjä, jotka keksivät kanssani uusia tapoja tuoda lisävaloa ja -raikkautta tähän maailmaan.
Uskon todella, että yksikin ihminen voi saada muutosta aikaan omistautumalla asialleen. Voin ja haluankin myöntää avoimesti, että minua pelottaa välillä aivan tajuttomasti. En tarkoita samanlaista pelkoa kuin pimeän aiheuttama ylivilkas mielikuvitus tai murhaajien pelko, vaan syvää epävarmuutta siitä, tulenko onnistumaan siinä mitä lähden tavoittelemaan. Koska hyppäsin tähän junaan kuutisen kuukautta sitten enkä näe muuta vaihtoehtoa kuin tarttua ohjauspyörään, annan peloilleni selkään ja näytän ennen kaikkea itselleni, että nuoresta energiasta ja innosta on vaikka mihin. Luojan kiitos en ole ainoa, joka on tätä mieltä. Yhden ihmisen voimin P-pas ei nimittäin maailmaa muuta, mutta monen tekijän ja tempauksen summana tulevaisuus voi tuoda tullessaan upeita juttuja.
P-pas on siis todellakin enemmän kuin pelkkä vaatemerkki. Se on mahdollisuus ihan jokaiselle, kuten minulle tehdä miksei-asenteesta alati kehittyvä ja monipuolistuva elämänprojekti. Tämä kaikki on alkusoittoa tulevalle, joten jos tykkäät, varaudu tykkäämään lisää. Minä varaudun pelkäämään ja unohtamaan pelon ja innostumaan ja heittäytymään ja toivomaan parasta - ja tekemään kaikkeni sen eteen, etten joudu pettymään. Jos jostain syystä epäonnistunkin, tulinpahan yrittäneeksi.
Sanonta Älä kadu tekemääsi vaan sitä, mitä jätit tekemättä voisi sopia tähän yhteyteen mainiosti.
Jotta julkinen avautumiseni ei vaikuttaisi liian sentimentaalilta ininältä, liitän loppuun koko kansan ihaileman Disney-tähti Miley Cyruksen kappaleen Climb. Valitsin syystä karaokeklipin eli version, jossa esiintyy laulun lyriikka kokonaisuudessaan. En tunnustaudu Hannah Montana-/Miley Cyrus -faniksi aseella uhatessakaan, mutta kun joululomalla kuulin Climbin sattumalta, se kolahti väsyneeseen mieleen ja muistutti siitä, mikä elämässä on tärkeää: Uskaltaminen. Lue sanat ajatuksella ja suo itsesi lopettaa video kesken siinä vaiheessa, kun ymmärrettävän kielen sijasta alkaa kuulua loppu-ulinaa. Mieti myös, olisiko sinullakin uskalluksen paikka elämässä.
Maanantai tarjosi studiohuoneen sulakkeen palamisen ja teknisten sekoilujen lisäksi kuvaajan riemuksi kaksi miestä, jotka viettivät puolet kuvausajasta puolialastomina. Keksittekö parempaa tapaa viettää viikonalkua kuin hyvien vatsalihasten ja mieskomeuden seurassa hengaaminen? Jos olet heteromies, älä vastaa. Tässä hieman tunnelmakuvia eiliseltä!
Kuten näkyy, meillä oli hyvin kaunis maanantai-iltapäivä. Kiitos Maukelle ja Markukselle malleilusta! Uusia tuotekuvia voi ihailla mm. Department Seriesinmiestenpaitojen osalta, ja tänään myöhemmin Get Printedin puolelta. Nauttikaa näkymistä ja shoppailkaa paljon!
Kaikki korut alinta e-stil-maistiaista lukuunottamatta kuuluvat Spit it Out -mallistoon ja ilmestyvät verkkokauppaan tänä iltana! Samoin käy myös uusille miestenpaidoille, joiden mallikuvaukset alkavat tunnin päästä. Lienee siis paras aika pakata kuvauskamat ja lähteä matkaan!
Pourquoi pas? (suom. miksei?) - elämänasenne ja toiminimi, joka syntyi päähänpistostani perustaa hyväntuulinen ja -näköinen verkkokauppa. Blogiin puran yrittäjäpaineitani ja -intoani tulevaisuudensuunnitelmia maalaillen. Feat. itseironiaa, säheltämistä ja onnellisuuspuuskia!
Tekstit
