Rohkeudesta ja rohkaistumisesta

Tämän merkinnän kirjoittamista olen harkinnut jonkin aikaa ja päädyin lopulta antamaan itselleni luvan kirjoittaa avoimesti yrittäjyydestä ja siitä, mitä roolia se elämässäni esittää. Skippaan normaalisti  harmilliset puolet P-pas'n pyörittämisestä blogin roskakoriin, mutta jos jaksat lukea merkinnän loppuun, saatat huomata häivähdyksen silkkaa rehellisyyttä aidan toiselta puolen. Ihaile samalla esimakuja päivitetyistö Dreadlock-printeistä, joista painetaan kahden viikon päästä ilmestyvään, uuteen Get Printed -mallistoon unisexeja bambupaitoja! P-pas (eli luottograafikkoni Mikko) vastaa miesasiakkaiden ja väljien paitojen ystävien rukouksiin.

Laskin tänään, vaikkakin hyvin suuripiirteisesti, että P-pas täyttää tämän kuun lopulla puoli vuotta! Nämä kuukaudet ovat hujahtaneet nopeasti ohi tajunnan kiitos työhön imeytymisen ja kiitettävän monien kulttuuri- ja  matkailurientojen. Olen tuskin koskaan ollut onnellisempi ja väsyneempi kuin viime syksynä, mutta tilanne on alkanut rauhoittua kevättä kohden. Onnellisuus vähenee lähestyvien ylioppilaskirjoitusten ja muiden vastuiden myötä, mutta koitan kompensoida sitä nukkumalla enemmän. Voi tosin olla, että kulutan suuren osan vapaasta ajastani levon sijaan miettimällä, miten parantaa maailmaa - vieläpä niin, että siitä on itsellenikin jotain hyötyä (maailmanparannusonnen lisäksi).

Vietin tämän ja eilisen päivän pohtien erityisen paljon yrittämistä, yhteiskunnan hyvinvointia ja omaa tulevaisuuttani. Olen mukana HAMK:n ja Laurean järjestämässä Sense-liikeideakilpailussa, johon otan osaa päivitetyllä P-pas -konseptilla. Siinä missä P-pas on nyt verkossa toimiva elämänasennemerkki ja -kauppa, se tulee olemaan tulevaisuudessa paljon muutakin. Hion tällä hetkellä suunnitelmiani ja imen kaiken mahdollisen tiedon minua viisaammilta. Eilinen koko päivän mittainen "IDEASTA INNOVAATIOKSI" -tilaisuus antoi uusia välineitä ideoiden kehittämiseen ja ideoiden ideoimiseen ylipäänsä. Mahtavien luennoitsijoiden ansiosta inspiroiduin yrittämisestä entisestään.

Tänään Hämeenlinnan Raatihuoneella taas kokoontui pieni joukko päättäjiä, vaikuttajia ja alan asiantuntijoita keskustelemaan elinvoimasta ja sen parantamisesta niin maanlaajuisesti kuin paikallisesti. Minä kolmen ystäväni kanssa edustin lukiolaisnuoria, minkä lisäksi pidin palopuheen nuoresta yrittäjyydestä ja P-pas'n perusfilosofiasta. Saatuani puheenvuoron ja päästyäni alkukankeuden yli ei moottoriturpani meinannut sammua kainoista vihjailuista huolimatta. Tänään oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun puhuin P-pas'n tulevaisuudesta väistelemättä ja vähättelemättä tavoitteitani. Annoin itseni päräyttää Hämeenlinnan kaupunginjohtajalle ja muulle konkkaronkalle haaveeni siitä, että jonain päivänä P-pas on niin vakiintunut osaksi nuorten (ja miksei vanhempienkin) maailmaa, että se voi oikeasti vaikuttaa asioihin, puuttua epäkohtiin ja tehdä satojen ellei tuhansien ihmisten elämästä mielekkäämpää. 

Sanotaan, että yritykset ovat Suomen selkäranka. Tämä ei tarkoita pelkästään supertuottavia jättiyrityksiä vaan pieniäkin puljuja, jotka olemassaolollaan tuovat iloa milloin kenenkin arkeen. Yrityksillä on vaikutusvaltaa ja mahdollisuus tehdä paljon hyvää, minkä takia, itseäni lainatakseni:

"Jos annan epävarmuuden voittaa ja jätän käyttämättä sen potentiaalin, joka P-pas'ssa on, en tee väärin vain itseäni vaan monia muita kohtaan."

Pidin perinpohjaisen palopuheen halustani saavuttaa P-pas'n kautta paljon muutakin kuin hyvännäköisiä vaatekokoelmia. Haluan aidosti ja mahdollisimman tehokkaasti kannustaa muita nuoria toteuttamaan itseään ja visioitaan, tutustuttaa sinut, sinut ja sinut muotoilun eri alueisiin ja tarjota vaihtelua arkeen erilaisilla tapahtumilla ja spontaaneilla yllätyksillä. Kaikkea ei voi toteuttaa samantien, mutta matka on aloitettu. Tähän mennessä P-pas'n puitteissa kyntensä on saanut näyttää neljä graafikkoa, yksi korusuunnittelija sekä kaksi vaateompelijaa. Keväällä kaartiin astuu mukaan musiikintekijöitä, valokuvaajia, uusia suunnittelijoita ja omien mallistojensa luojia ja toivon mukaan innokkaita ideamyllyjä, jotka keksivät kanssani uusia tapoja tuoda lisävaloa ja -raikkautta tähän maailmaan.

Uskon todella, että yksikin ihminen voi saada muutosta aikaan omistautumalla asialleen. Voin ja haluankin myöntää avoimesti, että minua pelottaa välillä aivan tajuttomasti. En tarkoita samanlaista pelkoa kuin pimeän aiheuttama ylivilkas mielikuvitus tai murhaajien pelko, vaan syvää epävarmuutta siitä, tulenko onnistumaan siinä mitä lähden tavoittelemaan. Koska hyppäsin tähän junaan kuutisen kuukautta sitten enkä näe muuta vaihtoehtoa kuin tarttua ohjauspyörään, annan peloilleni selkään ja näytän ennen kaikkea itselleni, että nuoresta energiasta ja innosta on vaikka mihin. Luojan kiitos en ole ainoa, joka on tätä mieltä. Yhden ihmisen voimin P-pas ei nimittäin maailmaa muuta, mutta monen tekijän ja tempauksen summana tulevaisuus voi tuoda tullessaan upeita juttuja. 

P-pas on siis todellakin enemmän kuin pelkkä vaatemerkki. Se on mahdollisuus ihan jokaiselle, kuten minulle tehdä miksei-asenteesta alati kehittyvä ja monipuolistuva elämänprojekti. Tämä kaikki on alkusoittoa tulevalle, joten jos tykkäät, varaudu tykkäämään lisää. Minä varaudun pelkäämään ja  unohtamaan pelon ja innostumaan ja heittäytymään ja toivomaan parasta - ja tekemään kaikkeni sen eteen, etten joudu pettymään. Jos jostain syystä epäonnistunkin, tulinpahan yrittäneeksi.

Sanonta Älä kadu tekemääsi vaan sitä, mitä jätit tekemättä voisi sopia tähän yhteyteen mainiosti.

Jotta julkinen avautumiseni ei vaikuttaisi liian sentimentaalilta ininältä, liitän loppuun koko kansan ihaileman Disney-tähti Miley Cyruksen kappaleen Climb. Valitsin syystä karaokeklipin eli version, jossa esiintyy laulun lyriikka kokonaisuudessaan. En tunnustaudu Hannah Montana-/Miley Cyrus -faniksi aseella uhatessakaan, mutta kun joululomalla kuulin Climbin sattumalta, se kolahti väsyneeseen mieleen ja muistutti siitä, mikä elämässä on tärkeää: Uskaltaminen. Lue sanat ajatuksella ja suo itsesi lopettaa video kesken siinä vaiheessa, kun ymmärrettävän kielen sijasta alkaa kuulua loppu-ulinaa. Mieti myös, olisiko sinullakin uskalluksen paikka elämässä.