Taitajat esiin! (osa 3)

Terveisiä ulkomaan X lämmöstä ja linnunlaulusta ja hyvää tapaninpäivää! En kehtaa kertoa olinpaikkaani kuin vasta matkakertomusmerkinnässä, sillä minullakin on ylpeyteni. Ymmärrätte sitten. Siispä aiheesta mielenkiintoisempaan:

Internet on ihmeellinen paikka! Mutkan sun toisen kautta bongasin Hiljan, koruaskartelijasielun, jonka suunnittelema ja toteuttama niittikorumallisto tulee P-pas webstoreen myyntiin heti vuodenvaihteen jälkeen! Takuuvarmasti tyylikkäämpää asustusta kuin ähkyyn asti nähdyt kaulapannat sun muut deathmetal-henkiset niittailut. Tässä pieni tietopläjäys tekijästä itsestään:

Taiteilijanimi: HildaVonDilka, HvD
Vapaa taiteilija, maailmanmatkaaja, pätkätyöläinen. Napoleonin seuraaja. Valokuvaaja.

Henkinen ikä: aina niin pieni

Koti: oma sänky kullan kallis

Yhteystiedot: hilda_kaitila@hotmail.com ja blogi

Kolme inspiraation lähdettä: värien puhtaus/kirkkaus. Olen totaalinen murretuista väreistä kieltäytyjä, vaikka pidänkin niistä. Suorat muodot ja symmetria, työssä pitää olla aina jokin järjestys, järjestelmällinenkaoottisuus on mielenkiintoista. Tunteet, kuten esimerkiksi, miten leffan päähenkilö tuntee menettäessään kaikkein rakkaimpansa. Miltä Napoleonista ja Aleksanteri Suuresta tuntui olla maailman huipulla, aggressiivisuus, voittamattomuus, rakkaus, epätoivo, syksyinen aamu kaupungissa. Elämä.

Minusta tulee isona: aikuinen

Mitä luvassa? Toivottavasti monipuolisuutta HvD's Daffydin mallistoon. Pidän siitä että kätteni jälkeä arvostetaan ja muutkin kuin minä uskovat siihen. Siitä saa voimaa jatkaa omia, ehkä outojakin, ideoitaan.. Seuraavaa odotellessa.

Not bad!
Joululomalainen kiittää ja kuittaa.
- Essi

Yrittäjän arkea: Missä meni vikaan?

Näiden muutaman yrittäjä-kuukauteni aikana olen saanut yllättyä elämänmuutoksistani niin positiivisesti kuin vähemmän positiivisesti. Kuten kenen tahansa työelämään siirtyvän, myös minun elämäni muuttui P-pas'n myötä. Kun kyseessä on vielä täysin oma juttu eikä minkäänlaista varmuutta palkasta saati eläkkeistä, on tilanne kieltämättä jännittävä. Kaiken epävarmuuden ja hapuilun lisäksi P-pas on tuonut tullessaan elämääni varsin mielenkiintoisia muutoksen tuulia.

ELÄMÄN"HALLINTA"

parempi vain, ettei tämän reuhkan alta näe katsoa peiliin..

Minusta on tullut ennennäkemätön laiskamato! Kun innostuin P-pas'sta, käytin kaiken energian tiedonkeräämiseen, tiedon soveltamiseen ja ideoiden kehittämiseen. Suljin kaiken muun mieleni ulkopuolelle. Nyt jälkiviisaana voin sanoa, että olisi kannattanut panostaa

1. kuntoonsa 

2. ulkonäköönsä

3. elinympäristöönsä

4. lähimmäisiinsä (kuten koiraansa!)

hieman enemmän, jotta se ei tuottaisi niin suuria vaikeuksia tulevaisuudessa. Heräsin eilen tuntia normaalia aikaisemmin saadakseni siivottua, mutta ylösnousemuksen sijaan makasin paikoilleni jähmettyneenä puolitoista tuntia. Vetelää, sanoisinko! Kuinka hankalaa tuleekaan olemaan loman jälkeen ryhdistäytyä ja alkaa käyttäytyä kunniallisen kansalaisen tavoin - jos en itseni, niin siihen painostavan lähipiirin vuoksi.

sarjassamme "Essi syö aina lautaseT loppuun, vieläpä ennätysvauhtia!"

Kohta 1 ja 2 kulkevat käsi kädessä. Siinä missä olen tuhonnut elämääni ja sydäntäni mässäämällä  pikaruokaa, pastaa ja valmiskastiketta, kiinalaista keskimäärin 2½ kertaa viikossa ja pullaa kuin nälänhätäinen, olen saanut tuta seuraukset niin yleisessä olotilassani kuin naamassani. Kireitä paitojakaan en viitsi  enää liiemmin käyttää. Epäsäännölliset ruokailuajat ja muutenkin hektinen elämä ovat tehneet säädyllisistä elämäntavoista hankalasti kiinnipidettäviä. Koskaan ennen esimerkiksi itsensä nesteyttäminen ei ole tuottanut yhtä paljon vaikeuksia! Millainen Duracell-jänö olisinkaan, jos en olisi koko ajan nestehukan partaalla.

AJAN"HALLINTA"

Priorisoin elämäni aivan päin hanuria! Ajanhallintaani ei voi kutsua hallinnaksi, sillä vähätkin järjestelmällisyyden hivenet murenevat nopeasti. Pidin syksymmällä vielä kalenteria, sillä ajattelin sen jäsentävän tekemisiäni paremmin. Mitä vielä! Asetin liikaa tavoitteita, liian aikaisia henkilökohtaisia deadlineja, liikaa sotkua kalenterin sivuille. Nyt olen luopunut systeemistä kokonaan (lukuun ottamatta kännykkäkalenteria, jota käytän satunnaisesti). En tiedä, onko nykytilanne entistä parempi, sillä aika lailla jokainen koulun deadline ehtii vilahtaa ohitseni ilman, että edes huomaan. On siinä ja siinä, saanko tarpeellisia kursseja kasaan - ja millä tuloksilla. Entiseen tunnolliseen minääni verrattuna yrittäjä-Essi on varsinainen raggari. Onneksi miksei -asenne tuo tilanteeseen henkistä helpotusta: en ota tilanteesta liiallisia paineita. Eri asia on, kannattaisiko sittenkin ottaa.

Kaiken sekoilun johdosta olen vihdoin suoraan sanottuna puhki, varsinkin fyysisesti. Kroppa huutaa lomaa, nenää kutiaa sadannen aivastuksen verran ja aivotoiminta matelee. Kun kaikki tämä iskee yhtä aikaa päälle, loma ei voisi tulla parempaan saumaan. Karkaankin perheen kanssa leutoon ilmastoon lojumaan hotellin allasosastolle, makaamaan hierojan pöydälle, viemään naamani triplapuhdistettavaksi, lukemaan, pelaamaan golfia ja lenkkeilemään. Liikuntaa ja rentoutumista ja jonkinlaista detoxia eli todellista akkujen lataamista. Ajattelin olla elämäni vireessä palatessani, sillä P-pas'n vauhti ei todellakaan ole hidastumaan päin. Vuoden 2010 mukana aukeaa ovia aivan uusiin maailmoihin, mikä tulee näkymään piankin.

*TYHJÄÄ TÄYNNÄ!

Ei mitään huonoa ettei hyvääkin. Vaikka elämäni onkin mennyt siihen, että suurin saavutukseni on naamarasvan tai peitepuikon ostaminen* (mikä on oikeasti kaltaiselleni turjakkeelle merkittävä askel kohti kauniimpaa arkea), olen tutustunut aivan uuteen ulottuvuuteen muotoilualan yrittäjyyden myötä. Olen kohdannut todella mielenkiintoisia ja hienoja persoonia ja oppinut käsittämättömän paljon uutta niin maailmasta itsestään kuin arkisista käytännöllisyyksistä. Ei välttämättä uskoisi, mutta jopa biologian tietämykseni on kasvanut P-pas'n ihmeellisessä maailmassa!

Hienointa kaikessa on kuitenkin se, että olen vihdoin antanut itselleni luvan inspiroitua ja luodakin jotain inspiraatioideni pohjalta. Toistaiseksi aikaansaannokseni ovat olleet maltillisia ja pienimuotoisia, mutta voi tätä toteutuvissa olevien ideoiden määrää! On ihmisiä, jotka tarvitsevat konkreettisen syyn toteuttaa itseään ja niitä, jotka tykkäävät tehdä niin muuten vain. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään. Kiitos äkkipikaisuuteni ja lyhytkatseisuuteni olen nyt tässä, enkä ajatellut vähään aikaan väistyä.

Kunhan nyt suon hetken joulurauhan itselleni ja tekisin pari pysyvää uudenvuoden upausta. Kuten sen, etten enää valvoisi aamukolmeen arki-iltoina ja koittaisi sinnitellä viiden tunnin yöunilla. Ei tässä enää  niin nuoria ja elinvoimaisia olla. Anyways,

Hyvää joulua kaikille! 

Nauttikaa ruoasta, rauhasta ja elämästä. Ja koittakaa hallita omaanne hieman paremmin kuin minä.

PS. Kiitos Marialle raikkaasta julisteesta!
Kyseessä on siis jo aiemmin mainostamani Suburban Basher -dubstep
-klubi Playgroundissa, jossa P-pas'lla on oma Roots&Reggae-lounge.
Tulkaa moikkaamaan ja jammailemaan 9.1!

Kulttuuria kerrakseen

Syksyni kului pitkälti P-pas'n parissa aamusta yöhön, maanantaista sunnuntaihin. Näin joulun alla olen lopulta antanut itseni hengähtää - tai niin uskottelen. Viime viikonloppuhan kului We Got Beefin joulumarkkinoilla ja tänäkin viikonloppuna olen hoitanut asioita, mutta tietty henkinen sitoutuneisuus ja yletön huolehtiminen on väistynyt. Kun pahin alkumyllerrys on ohi ja yrittämiseen on kotiutunut tietty rutiini, itsensä voi välillä päästää henkiselle lomalle. Viikonloppu Helsingissä tarjosi siihen monta otollista hetkeä.

Perjantaina suuntasimme kahden ystäväni kanssa Aleksanterinteatteriin katsomaan Martti Suosalon yhden miehen esitystä/monologia Nikolai Gogolin teoksesta Mielipuolen päiväkirja. Jos en muuta sen absurdiuden aikana oppinut, niin sen, että Suosalo on taidokas näyttelijä. Ei tavanomaisia näyttelijöiden maneereita sun muuta kaavamaisuutta vaan hienoa esiintymistä.

Lauantaina oli luvassa Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas -baletti, joka veti nostalgiseksi. Lapsuuteni jouluihin kuului käydä lähes vuosittain ihailemassa balettia, kunnes viiden vuoden tauko erotti minut ja Pähkinänsärkijän. Tauko teki kuitenkin hyvää, sillä tällä kertaa osasin todella arvostaa näkemääni. Lavastus oli huikea, tanssijat kauniita, puvustus äärimmäisen inspiroivaa, koreografiat sulokkaita ja kokonaisuus todella viihdyttävä. Jos et ole koskaan ollut baletissa, mene! Siellä jos missä saa todistettua sen, että ihmiskeho pystyy ihmeisiin. Ei ole helppoa nostaa toista käsivarsilleen kauniisti ojentuneena kuin ilmaa vain. Vielä vaikeampaa on saada se näyttämään siltä, ettei se tuota vaikeuksia.

     Myönnettäköön: ajattelin töitä baletin aikana. Rakastuin lumihiutale-ballerinojen asuihin niin, etten mahtanut kytevälle vaatesuunnittelija-sielulleni mitään. Kuvat toistaan kauniimmista ryhdikkään ilmavista mekoista täyttivät mieleni, kuten myös kaikki harmaan sävyt valkoisesta mustaan, joilla mekkoa elävöittää. Kuka tietää, kenties P-pas ottaa - ja ottaakin - tulevaisuudessa askeleen kohti elegantimpaa tyyliä ja lanseeraa aivan omanlaisensa "Pourquoi pas chic" -mallistonsa. P-pas'n tunnuslausehan on: Chic style, chill life, fresh attitude. Onneksi chic voi olla monella tapaa.

Terkkuja viime viikonlopulta toivottaa Essi ja huppariposse! Olemus alkaa olla jo melko väsynyt, tässä vaiheessa takana taisi olla 18h baareilua. Hupparistani sen verran, että se on miesten kokoa XL eli mekkomatskua. Jahka istun jälleen saumurini ääreen, se tulee kokemaan melkoisen muodonmuutoksen nykyisestä mallistaan. Jos kokeiluni toimii, P-pas'n webstoressa ei tulla näkemään pelkkiä Get Printed -teepaitamekkoja vaan lämpimämpääkin pitkähelmaista seuraavan printtimalliston saapuessa!

PS. Nyt on pakko puolustaa horjuvaa kunniaani: osaan oikeasti pukeutua ajoittain. Tänä viikonloppuna olen viettänyt enemmän aikaa klassisessa pikkumustassa ja nahkasaappaissa kuin hupparissa. Laiskuudekseni en vain saanut aikaiseksi kuvatuttaa lookiani, vaikka digijärkkäri laukun pohjalta välillä huutelikin. Luminen Helsinki jäi myös kuvaamatta, vaikka se olisi ansainnut tulla taltioiduksi. Toivotaan, että talviset maisemat eivät katoaisi hetkeen. Jonain kauniina päivänä nimittäin tahdon vangita valon ja enkelipölyn eli ilmassa leijuvien jääkiteiden tanssin kuvaan jos toiseenkin.

Longies

Kuten eilen paitatuunailuissani vihjasin, tartuin vihdoin aikaisemmin syksyllä hankkimaani saumuriin ja päädyin katkaisemaan siitä neulan. Pahimpien sekoilujen ja vaihto-operaatioiden jälkeen sain onneksi annettua miestenpaidoille kyytiä, vieläpä hieman normaaleista kaavoista erottuvilla leikkauksilla!

Miesten XL-kokoisesta flood-T-paidasta muotoutui kevyesti A-linjainen minimekko, jonka hihat ovat normaalia teepaitamekkoa pitemmät ja sievemmät. Saumaus on tehty paidan ulkopuolelle, minkä ansiosta ne ovat sähäkkä yksityiskohta. Long floodin koko on S/M, suurinpiirtein 36.

Perinteisemmän näköinen paitaminiminimekko/-tunika syntyi miesten XL-kokoisesta why notista, jota minulla ei tässä värissä edes verkkokaupassa ole. Syynä on inhimillinen unohdus mallikuvauksista: makeet tummanharmaat yksilöt jäivät vain kuvaamatta. Olenko hölmö vai hölmö? Tunika on kuitenkin siitä hauska, että se sopii täydellisesti kaltaiselleni päärynävartalolle. Yläosa on kokoluokkaa XS/34, tulppaanimainen lantio taas noin 38. Pienilantioisellekin se sopii, sillä paitaa voi käyttää farkkujen kanssa, jolloin se ei kiristä vaan pikemminkin antaa lantiolle pehmeän kaaren. Why not longia suosittelen erityisesti niille, jotka eivät halua korostaa lantiotaan: peppuhäpeä hiiteen ja ylpeyttä kurveihin!

Lisäksi kokeilin tehdä rentoa viidakkolookia. Hain alunperin sahalaitaista helmaa, mutta teknisistä hankaluuksista johtuen päädyinkin saumaamaan helman, hihat ja kaula-aukon kevyesti aaltomaisiksi. Tämäkin paita on miesten XL-mallista, mikä on jo hieman liian suuri ollakseen oikeasti sievä. Ajattelin pitää tämän Square -yksilön (huomaa oranssi neliö! I am square) itselläni ja kehittää ideaa. Ensi vuoden puolella saatammekin nähdä rennon kasarityylisen liuhuhelmaisen paitamalliston! Kyselen tyylivinkkejä sitten lähemmin, mietintämyssyn alla on esimerkiksi se, tulisiko paidat pitää paljaina ja simppeleinä vai yhdistäisikö niihin tyylikkäitä printtejä. Siinäpä vasta kysymys!

Tulen uhmaamaan paidallani kaikkia pukeutumissääntöjä. Vetänen jalkaan Topshopin vaaleansiniset korkeavyötäröiset farkut, jotka eivät missään määrin imartele saati kavenna reisien ja lantion seutuani ja tämän lötjäkkeen, jolloin näytän kuin suoraan 80-luvun musiikkivideosta karanneelta. Tai sitten odotan kesää, jolloin voin käyttää Squarea törkeänä napapaitana, jotka kuulemma ovat tosi out. Niin olen minäkin! Eikä edes hävetä.

Mielipiteitä, tuomioita?

- Essi

Taiteilijaelämää

Pääsin eilen pienelle retkelle kesken pahimman vaatteidentuunauskriiseilyn. Kavensin miesten XL-T-paitoja naisten tunikoiksi ja mekoiksi verisuonet otsalla pullistellen, kun tuore tuttuni Herkko, Windmill Skateshopin toinen omistaja, soitti ja ehdotti visiittiä Hämeenlinnan taidekasarmeille, joilla en koskaan ennen ollut käynyt. Muutaman minuutin varoitusajalla jätin työni ja lähdin kohti tuntematonta. Kaikkea sitä nainen onkaan valmis miehen vuoksi tekemään!

Mikko, Herkko

Päräytimme autolla illan pimeydessä mahtavan graffititaiteilija Myöhäsen Mikon kanssa kohti vanhaa kasarmirakennusta, joka on valjastettu taiteilijoiden työskentelytiloiksi  - ja kuulemma myös nyrkkeilysaliksi, mikä ei välttämättä kulje käsi kädessä kuvataiteilun kanssa. Kasarmin aula haisi kotoisasti viemäriltä, mutta Mikon ateljeessa tuoksui luovuus.

käytävien seiniä koristi yksi jos toinenkin Mikon töistä:

Comfortably Disturbed, 2006

Nämä työt väreineen, pintoineen ja muotoineen täytyy nähdä livenä! Kuvat eivät todellakaan anna niille oikeutta. Kuten ei välttämättä ateljeen rajallinen tila ja miehekäs sisustus, joka oikein huokuu boheemiutta ja tekemisen meininkiä. Lohdullista huomata, etten ole yksin siivottomuuteni kanssa! Sekalaisuudestaan huolimatta tilassa vallitsi tietynlainen järjestys, jota ensivilkaisulta ei välttämättä huomaa. Vai huomaako?

Mikko, Herkko

 täydellinen "muistatko kaiken näkemäsi?"-testin mieleenpainamiskuva!

Ihailemisen ja fiilistelemisen lisäksi puhuimme hieman businesta.

Kundit toteuttavat yhdessä P-pas'lle käsinpainetun paitamalliston, josta tulee parhautta! Paidat ovat enemmän tai vähemmän uniikkeja, joitakin tulee useampi kappale. Koska erillisiä painoaiheita yhdistellään toisiinsa ja ne todellakin painetaan käsin, jokaisella paidalla on oma ilmeensä ja omat pienet eroavaisuutensa. Samantyylisiä paitoja tulee korkeintaan kolme kappaletta per malli, mikä tekeekin vaatteista kävelevää taidetta - vieläpä kestävää sellaista! Webstoreen on tulossa on näillä näkymin noin kaksikymmentä paitaa tammikuun aikana. Tässä hienovaraista osviittaa poikien printtityylistä ja painojäljestä, jotta osaatte varautua tulevaan mahtavuuteen:

Vuoden 2010 alku tulee olemaan todella mielenkiintoista aikaa P-pas'lle, sillä verkkokaupan tarjonta päivittyy rankalla kädellä, ja tyyli ottaa entistä suurempia harppauksia kohti aitoa Pourquoi pas? -asennetta. Ei pelkästään vaatteissa, vaan myös tapahtumissa. Ei saa kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa, niinpä tyydyn keskittymään tähän hetkeen ja lisäämään verkkokauppaan tuoreen Kaiffarit-ranneketjusarjan ja pari mahtavaa paitamekkoa/-tunikaa Get Printediin.

P-pas webstoressa on muuten nyt joulualet! Kun kirjoitat tilauksesi yhteyteen "special requests" -boksiin VIP-lounge, saat tuotteista -20%! Liitypä samalla Pourquoi Pas' VIP loungeen, jos et vielä ole jäsen!

- Essi,

joka on käyttänyt torstaistaan liikaa aikaa bloggaamiseen

Iskinpä silmäni tällaiseen työhön eilen. Sain yllätyksekseni kuulla, että se onkin Herkon tekemä! Jos hyvin käy, se päätyy tulevaisuudessa piristämään kämppääni. Jes.

Talvimuotia kerrakseen

Buahahaa!

Itsenäni olemisessa on sellainen hauska juttu, etten jaksa kummemmin häpeillä. Tämä käy ilmi muun muassa pukeutumisessani. On kausia, jolloin jaksan kiinnittää tyyliini huomiota, ja on kausia, jolloin en jaksa. Sama pätee hiusten- ja naamanlaittoon. En itse kärsi tilanteesta, mutta läheisilleni ajoittainen huolettomuuteni ja epäsiisti ulkoasuni voi käydä raskaaksi. Haluaisitko itse liikkua kassialman näköisen kaverisi kanssa julkisesti, huvittaisiko se sinua yhtä paljon kuin tätä alma-kaveria?

     Onneksi talvi sallii pieniä horjahduksia, sillä, ihan oikeasti, kuka näyttää hyvältä pakkasvarustuksessaan? Ja jos ulkonäkö pelittää, minkä hinnalla? Itse pidän tarkenemisesta. Tyyli laahaa perässä tai on pudonnut kyydistä jo hyvä tovi sitten.

Jos totta puhutaan, pidän talvivarustuksestani. Vaatteeni ovat monen sattuman summa ja muodostuvat yleensä niistä palapelin paloista, jotka nurkista satun löytämään ja änkemään väkipakolla toisiinsa kiinni. Kun muut suunnittelevat uusien talvivaatteiden hankintaa ja kirjoittavat pitkiä toivomuslistojaan, minä ruokin lamaa turvautumalla koiransyömiin lapasiin, vanhoihin joululahjoihin ja isoveljen vanhaan, muodottomaan takkiin. Takista syytän tosin siskoani, joka lainasi astetta tyylikkäämpää toppatakkiani, joka katosi pieruna Saharaan tai minne ikinä sisko takkini veikään. Oikeastaan olen siis vain elämäntilanteeni uhri ja toistaiseksi vähävarainen yrittäjä, joka mieluummin panostaa P-pas'iin kuin itseensä. Tämän johdosta voisinkin verrata itseäni Jeesukseen, joka uhrautui koko kansan puolesta sovittaen heidän syntinsä.
     Minä, äidiltä nyysimäni Kuomat, veljeni XL-takki ja lampaanpään näköinen hattuni sovitamme sinunkin tyylisyntisi. Ne sovittuivat moninkertaisesti silloin, kun vielä käytin valkoisia korvalappuja pipon sijaan. Joku on tainnut löytää ne ja polttaa roviolla  poppalauluja manaten, sillä en ole nähnyt saati kuullut niistä mitään lähiaikoina. Voi surku.

herkkä poseeraus feat. Toto, jalassa samettiset kotihousut...

Toisaalta Jeesukseksi Jeesuksen paikalle nouseminen olisi poliittisesti ja uskonnollisesti epäkorrektia. Pidän oman paikkani enkä usko, että moni on halukas sitä varastamaan. Odottakaa vain, kun otan karvahattuni käyttöön! Vaikka tuuheat turjakkeet ovatkin kuuminta hottia, kyseinen päähine on herättänyt paljon huonosti peiteltyä huvittuneisuutta todistajiensa keskuudessa. Jatkakaa naureskelua, se tekee sydämelle hyvää!

- Essi, joka käyttää ajoittain asiallisempiakin kenkiä

Aamu on koditon

.. ja merkintäni kuvaton. Joulumarkkinaviikonloppu on ohi ja paketissa, kirjaimellisesti.

Istun bussissa matkalla Helsingistä Hamptoniin kera Toto-koiran, läppärin, käsilaukkuni ja valtaisan pahvilaatikon. Vaikka kauppa kävi, ei tavarapaljous keventynyt mitenkään helpottavasti. Tämä johtunee siitä, että unohdin jättää turhat tavarat, kuten kasan henkareita, Helsingin tukipisteeseen sadan kilometrin kuljettelun sijaan.

Olisi kyllä kannattanut, sillä seikkailu aamu-unisena ja kiukkuisena mahdottomien kantamusten, vilkkaan lemmikin ja yhtä kiukkuisen taksinkuljettajan kanssa sai itkuvalmiuden herkkään. Emme vaihtaneet ajon aikana sanaakaan, luuli varmaan minun olevan avoliitosta muuttanut hakattu tyttöystävä (en ole harrastanut meikkaamista vielä tänään), joka toivoo näkevänsä valoa tunnelin päässä (tuijotin katse lasittuneena ja aivot unessa ikkunasta ulos hiljalleen lumeen peittyvää kaupunkia). Kamppiin saavuttuamme jouduin erikseen pyytämään apua pahvilaatikon kanssa, ja sen siirtäminen kolmen metrin päähän autosta tuntui ärsyttävän miestä entisestään. Toivotettuani hyvät päivänjatkot olin omillani.

Jos satuit hengailemaan Kampin linja-autoasemalla tänään kello 07:00-07:10 aikaan, olen pahoillani pahvilaatikon laahauksesta ja jaloilla työntelystä aiheutuvasta meluhaitasta. Ja koiran komentamisesta lähteviä korisevia ääniä - se olin vain minä. Aamuni pelastus olivat lopulta kaksi naishenkilöä, joista toinen auttoi puolivälissä matkaani työntämään laatikon määränpäänsä - eli kaukoliikennelaiturin - portille, toinen, joka sattui olemaan linjan kuski, siirsi omatoimisesti laatikon bussin tavaratilaan. Ilman tällaisia satunnaisia ystävällisyyksiä itse kukin meistä olisi kovin onneton kovin usein. Ainakin, jos tuppaa kuljettamaan mukanaan suuren suurta pahvilaatikkoa aamuisin.

Olen jo jonkin aikaa ajatellut tehdä merkinnän, jossa käyn läpi yrittäjyyden mukanaan tuomia elämänmuutoksia ja yllätyksiä. Mitä en osannut aavistaa ryhtyessäni tähän hommaan? Mikä alalla on hauskointa, mikä keljuinta? Mihin suuntaan oma elämäni on mennyt ainaisen ylityön myötä? Mitä lopulta seuraa siitä, että päättää ryhtyä yrittäjäksi 18-vuotiaana? Joillekin ei mitään, itselleni sitäkin enemmän. Tämän merkinnän haluan toteuttaa kuvilla höystettynä, joten sitä saamme odottaa vielä tovin. Kutsumus sen kirjoittamiseen on kyllä kova, sillä tämä viikonloppu osoitti todeksi lähes kaikki elämänmuutokseni kohdat - paitsi sosiaalisen elämän kärsimisen. Huonot elintavat taas tulivat entistä tutummiksi. McDonaldsin Big Bacon oli P-pas'n yksi yhteistyökumppani ja energianlähde, muun muassa.

Nyt kun saisi  hedelmäsalaatin ja litran kevyesti maustettua vettä. Ja ennätysmäärän  näkyvyyttä. Vihjatkaa ihmeessä tutuillenne P-pas'sta, sillä vuodenvaihteen tienoilla sattuu ja tapahtuu etenkin verkkokaupan puolella, kun uusia, entistä hienompia mallistoja niin koruissa kun vaatteissa tupsahtaa esiin. Toinen printtivaatemallistokin olisi kovin mielellään tulossa webstoreen heti tammikuun alussa, mutten uskalla vielä lyödä päivämäärää lukkoon. Suosittelen sitä odotellessa tilaamaan haluamansa tuotteet pois varastosta lojumasta, jotta uusille saadaan tilaa! Vielä on joitakin kokoja joistain paidoista jäljellä.

Aamuterkuin Essi,

joka ei halua enää koskaan herätä klo 05:30 tiskaamaan

Tervehdys baarikeikalta

Kirjallinen persoona

 

 

 klikkaa kuva suuremmaksi!

Hämeenlinnan kaupunkiuutisten vuoden 95. numerossa, joka ilmestyi keskiviikkona, esiintyi mahtava juttu eräästä lukiolaisyrittäjästä. Hänet tunnetaan paremmin nimellä Essi, yrityksensä nimellä P-pas. Kiitos taitavan toimittajan, Iida Suokkaan, en joutunut pudistelemaan päätäni kertaakaan asiavirheiden tai muun vuoksi. Henkilökuva on myös ensimmäisiä juttuja, joissa en nolaa itseäni hölmöillä kommenteilla. Ei niistä kommenteista kuitenkaan sen enempää.

klikkaa kuva suuremmaksi!

Toinen hauska juttu oli Kodin Kuvalehden viime torstaina ilmestyneessä lehdessä. Blogini pääsi Levottomat Jalat -palstalle, mistä olen todella otettu! Mainittakoon silti, että sukunimeni ei aivan ole Ahtela, vaan Ahtola. Se siitä nettianonyymiydestä.

Elämääni kuuluu tällä hetkellä niin paljon kaikkea jännittävää, etten uskalla pukea ideoita ja unelmia  ja toteutettavia suunnitelmia sanoiksi. Parin vuorokauden sisään P-pas'n tulevaisuudennäkymät ovat muuttaneet rajusti suuntaa vaikka siltikin pysyneet samanlaisina, mikä antaa valtavasti energiaa uusiin koitoksiin. Lisäksi laajennan toimintaani pelkästä muotoilualasta laajempaan tapahtumienjärjestämiseen, mutta näistä lisää, kun asioita on saatu lyötyä lukkoon. Voin vain sanoa, että lähitulevaisuus näyttää vastustamattomalta. Toivottavasti yllätyksien koittaessa olette sitä mieltä itsekin!

Juuri tällä hetkellä elämäni pyörii kuitenkin yksinkertaisten asioiden parissa. Pitäisi muun muassa pakata myyntiartikkelit huomenna alkavia We Got Beefin joulumarkkinoita varten - tai ylipäänsä saada ne pakkauskuntoon! Vielä on aimo liuta etikettejä kiinniommeltavana, ja puolensataa hintalappua kiinnitettävänä. Onneksi olen tottunut myöhään venyviin öihin. Eniten mietintää herättää kuitenkin viikonlopun tyylini: pitäisikö olla edustava disaineri vai rennon boheemi elämänfiilistelijä? Trendikäs kapunkilainen vai puolimaalainen tapahullu?

aivotilaa korostava pikkumyykampaus saattaa viedä voiton

Tukka valtoimenaan vai nuttura kireällä? Huomisaamu ja kiire määrännevät tyylini suunnan, joka tullee olemaan jotain surullisenhupaisaa katseltavaa. Jättänen Kuomat kuitenkin kotiin (koska ne ovat oikeasti äitini kengät). Tähän potentiaalimuotoryöppyyn lopettanen merkintäni.

Markkinaviikonloppua ja uusia tuttavuuksia innolla odottaen,

Essi

Oman elämänsä supermanne

Mikä olisikaan hauskempaa maanantaipuhdetta kuin myöhäisillan ajastinkuvaus tuoreita Get Printed -vaatteita mallaillen? Aurinkolasit päässä, luonnollisesti.

 

Tein temput tavanomaiselle käsitykselle kravattien käyttötarkoituksesta. Ompelin nepparikiinnitykset muotoilemaani kravattiin ja miesten M-kokoiseen V-kaula-aukkoiseen paitaan. Näin skrakan voi irroittaa paidan joutuessa pesuun - tiukan tilanteen tullen sen voi repäistä yltään muuten vain. Ei kuristumisvaaraa! Kun paita ryönääntyy käyttökelvottomaksi, kravatin voi ottaa arkikäyttöön napsimalla ompeleet katki. Itse solmio ei ole kärsinyt ulkoasunsa muutoksesta muuten kuin muutaman käsintehdyn ompeleen verran. Tämä jos mikä on kestävää pukeutumista! Vastaavanlaisia paitoja on tulossa kokonaisen malliston verran, jonka julkistan vasta, kun olen saanut muutaman lisää tehtyä. Erilaisia miehisyyden symbolien häpäisemisiä luvassa, pysykää kuulolla!

Chicly Chained -tunika sai jatkoa toisesta versiosta, jossa ketjut on ommeltu paitaan hieman väljemmin. Yllätyin, miten hyvin ihonmyötäinen vaate sopi päärynävartaloisellekin! Chainie päätyi silti oman vaatekaappini sijasta verkkokauppaan, jossa sille on ollut jo kova kysyntä. Saa nähdä, kuka sen rohkenee ensimmäisenä ostamaan.

Sunnuntaina ähertämäni hölmöilypaidat näyttävät päällä tältä. Enkä muuten raaputa per-- selkääni, vaan revin huvikseni paitaa tässä alemmassa kuvassa. Tykkään näistä PVC-muovilta näyttävistä printeistä todella paljon, koska niissä ei ole turhia kommervenkkejä, muttei myöskään liiemmin järkeä. Mutta, kuten paitakin sanoo, Be Cube!

Paidoista kuninkain eli ehdoton lempparini on viidakon kuningas gorilla, joka ärjyy banaaneita. Onko olemassa mitään siistimpää? Printistä käy kiittäminen Könösen Mikkoa, joka toivon mukaan suo satunnaisia painokokeiluitaan P-pas'n käyttöön tulevaisuudessakin. ROAR on miesten kokoa M, henkisesti Kingsize.

Kerro rohkeasti mielipiteesi!

Yökukkuen, Essi

PS. Tule moikkaamaan P-pas'sta ja kumppaneita pe 11. - su 13.12. We Got Beefin (Iso-Roba, Helsinki) joulumarkkinoille! Jos et P-pas'n, niin muiden huipputekijöiden ja lupausten vuoksi. Lisätietoa viikonlopusta löydät täältä.