Yrittäjä on terve, kun se leikkii suklaalla

Vuoden kolmannet pikkujoulut sujuivat makoisasti!

Ja sotkuisesti.

Suklaataikinaroiskeita oli myös seinillä. Siivo oli kuitenkin sen arvoista, sillä kahden suklaan (oikeastaan kolmen: tumma suklaa, erimerkkistä suklaarouhetta ja valkosuklaata) tuorejuustolla ja vaahtokarkeilla terästetty brownie teki tehtävänsä, eli auttoi pitämään linjat kurvikkaina. Kokeilkaa joskus upottaa muutama vaahtokarkki brownie-taikinaan ennen uunissa paistamista! Ne sulavat tahmeaksi sokerimassaksi, jokaisen herkkusuun unelmien syntipalaksi. Jos kiinnostusta löytyy, voin jakaa ohjeeni ja suistaa uskolliset Benecol-harrastajat raiteiltaan.

Illan pikkujouluasu ei sallinut turhia värinpilkahduksia. Mustavalkoinen linja piti kutinsa, ja päälleni eksyi - kas kummaa - miesten flood -paita koossa XL. Naisten S-malli olisi ollut oikein sievä korkeavyötäröisen hameen kanssa, mutta halusin tällä kertaa rentoilla. Juhlatunnelmaa loivat hopeat kulkuskorvakorut. Minua ystävällisesti kuristaa Get Printed -mallini Heidi, jonka kasvoja voi ihailla menestyksekkäämmin muun muassa täällä.

Miau!

- Essi

PS. Pukeudun satunnaisesti myös muihinkin kuin flood -paitoihin!

Juustokakun tarina

Viimeviikkoinen, pannukakulta näyttävä juustokakkuni sai uteliaisuutta osakseen. Jaanpa kanssanne siis ohjeen, johon sovelsin hieman mielikuvitustani ja sain aikaiseksi jotain syömiskelpoista. Totta puhuakseni kakku oli parasta viime aikoina maistamaani. Muut juustoleivonnaiset ovat olleet joko liian liivatteisia, liian selvästi voinmakuisia tai liian ei-minkään-makuisia. Tästä yksilöstä taas ei rakennetta ja täyteläisyyttä puutu, m-m-mmm..

Alkuperäisessä ohjeessa pohjasta lienee tarkoitus tulla pullamainen, mutta juustokakkuun ei mielestäni sovi täyspehmeä pohja. Vähensin siis vehnäjauhojen määrää ja lisäsin keksejä, jotta syöjä saisi edes vähän purtavaa nautiskeluhetkeensä. Lisäksi maustoin juustomassaa sitrushedelmillä, sillä muuten kaakku olisi maistunut pelkältä vaniljatuorejuustolta. Pitemmän päälle sellainen käy tylsäksi - mikä tosin linjoja ajatellen on vain positiivista. No, linjoja ehtii aina miettiä huomenna. Tässä siis ohje parannuksineen päivineen!

Juustokakku (8 annosta)

Pohja: 100g voita / 100 g sokeria / 1 kananmuna / 100g / ½ pkt Digestive-keksejä + pari ruokalusikallista kaakaojauhetta

Täyte: 400g maustamatonta tuorejuustoa (Philadeplhia on hyvä) / 50-75g sokeria / 1 kananmuna / 2 keltuaista / vaniljatangon sisus kaavittuna / 2 rkl ranskankermaa / 1 rkl perunajauhoja, maizenaa tms / 1 tl raastettua sitruunankuorta / 2 tl raastettua appelsiininkuorta / tiraukset hedelmien mehua

Välineet: vatkain, kulhoja, raastinrauta, ruokamittoja, irtopohjallinen kakkuvuoka voideltuna

Pohjan valmistus: Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää muna edelleen vatkaten. Sekoita vaahtoon jauhot ja hienoksi murskatut digestivet. Kiedo taikina tiukasti kelmuun, laita hetkeksi jääkaappiin tasaantumaan ja jähmettymään. -- Painele taikina irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Tue reunat taivutelulla foliolla (en tehnyt tätä, minkä johdosta pohjani hieman lössähti). Paista pohjaa uunissa 175 asteessa 10-15 minuuttia. Poista foliotuet.
! Vinkki: korvaa osa Digestive-kekseistä pipareilla joulutunnelman luomiseksi!

pohja sellaisenaan ei vielä herätä luottamusta

Täytteen valmistus: Vatkaa kananmunat ja sokeri pehmeäksi vaahdoksi, lisää joukkoon muut täytteet. Surrauta seos tasaiseksi, maista ja mausta maun mukaan sokerilla tai sitruunalla/appelsiinilla. Juustoseoksen kuuluu olla melko mieto, mutta tärkeintä on hyvä maku. Muista, että pohja tuo kakun makuun paljon ryhtiä! Kaada täyte pohjan päälle ja paista n. 170 asteessa 45 min tai kunnes sisus ei tikulla kokeiltaessa tartu kiinni.

tältä täytteen tulisi suurinpiirtein näyttää

tältä kakun ei tarvitse valmiina näyttää -

hienostuneempi kullankeltainen on täysin okei ja jopa suotavaa

Kakun piristykseksi sille voi tehdä makean kastikkeen kyytipojaksi. Käytin ½ sitruunan ja appelsiinin

mehut tähän tarkoitukseen. Kiehautin mehut pienessä kattilassa, sekoitin mukaan ruokalusikallisen sokeria (hieman hunajaakin) ja lorautin sakeutukseksi mukaan perunajauho-vesi-seosta. Huom! Jos aiot käyttää perunajauhoja, muista kohtuus! Pienikin määrä sakeuttaa todella tehokkaasti. Suosittelen myös ottamaan kastikkeen liedeltä kun lisäät suurusteen. Maustaa kannattaa aivan oman makunsa mukaan: (maku)siirappi, vanilja tai eksoottisemmatkin mausteet sopivat hyvin, kunhan ei liioittele. Liikaa.

Lopulta ei auta kuin toivoa parasta ja syödä - tai itkeä ja syödä. Itse ensin söin, sitten itkin. Onneksi taistelen kolesterolitautia vastaan harrastamalla ajoittain liikunnallisia aktiviteetteja. Tänään esimerkiksi juoksin 500 metrin matkan linja-autoasemalle, sillä olin pahasti myöhässä. Loppuun terveiset edelleen hieman hengästyneeltä kiukkupussilta, joka melkein heitti järjestelmäkameransa seinään sen kiukutellessa kesken pahimman kiireen. Esinevahinkojen sijaan iskinkin itseäni mustekynällä sormeen.

Näihin tunnelmiin jätän blogini, sillä tämän  päivän omistan tyttöjen illalle, Helsingin yölle (preXmas-pippalot the Circuksessa, Kampissa) ja lyhyille yöunille. Vaihteeksi. Huomenna suuntaan Studia-messuille vaikka tiedänkin jo, mikä minusta tulee isona. Siitä lisää joskus lähempänä isoksi tulemistani.

Meikittömin pikkulauantaiterveisin,

Essi the "mitä? missä? milloin?"

Kun lupaukset pidetään

.. saattaa syntyä hyvää ruokaa! Tai ainakin ruokaa.

Maanantaina kutsuin spontaanisti mummini ja isosiskoni meille syömään seuraavaksi päiväksi eli eiliseksi, mutten tiennyt ollenkaan mitä tarjota. Eilisen äidinkielenkokeen jälkeen rupesin toden teolla funtsimaan, mitä tarjoaisin. Koska töiden tekeminen oli jälleen ajatuksenkin tasolla menetetty tapaus, päätin omistaa loppupäiväni ruoanlaitolle. Ei siis pelkoa saati toivoa fast foodista tai einespakkauksista, mutta BEWARE - paikoin pikkutarkkaa raaka-ainehehkutusta luvassa.

Päädyin tarjoilemaan seuraavaa:

Alkupalaksi parmankinkkuun käärittyjä hunajamelonin paloja ja viikunaa, kylkeen tryffeliöljyllä maustetussa rypsiöljyssä paahdettuja crostineita, jotka maustoin mustalla hiilisuolalla. Näiden päälle köntti hunaja-manteli-sisuksista brietä ja vielä loppusilaukseksi hunajaa. Kun alkupalalautasen antoi hengailla huoneenlämmössä tovin, maut syvenivät ja olivat.. no, hyviä.

Pääruoaksi pyörähti italialaistyylinen, valkoviinillä maustettu risotto (joka maistuu aina paremmalta kuin näyttää) pekonilla, herkkusienillä ja aurinkokuivatulla tomaatilla. Koska ruoka ei maistu miltään ilman tyydyttyneitä rasvoja, en pelännyt käyttää perinteistä American baconia (tosin imeytin paistorasvat talouspaperiin ennen risottoon heittämistä!) - enkä myöskään paketillista Crème Bonjour -kantarellituorejuustoa. Löysipä tiensä risottokattilaan myös nokare ranskankermaa ja sahramia.

Ensimmäisenä kaikista olin tehnyt jälkiruoan, jonka virkaa toimitti vaniljainen juustokakku piristettynä pienellä määrällä appelsiinin ja sitruunan kuorta ja mehua. Sovelsin annettua reseptiä hieman, minkä seurauksena kakku ei meinannut kypsyä ollenkaan. Puoli tuntia yliaikaa lämmössä vietettyään se alkoi muistuttaa pannukakkua, joten päätin ottaa kaakun uunista. Vaikka kauhistelin luomukseni ulkonäköä, se maistui kuin maistuikin juustokakulta. Enemmän häiritsi perunajauhoilla klimppiinnyttämäni sitruskastike, jonka oli tarkoitus toimia arvokkaana lisänä jälkiruoalle. Siskoni, 30 vee, nimesi soosini taas räkäklimpeiksi. Lopussa ei aina todellakaan seiso kiitos.

Melkein perustin ruokablogin kerran. Onneksi tajusin, että kokeileva keittiöni ei ole välttämättä esimerkillisintä antia mahdollisille lukijoille. Sitä paitsi, jos koskaan perustan ravintolan, sieltä ei kukaan poistu lihomatta. Tänä tervehenkisyyden aikana sellainen olisi vain paheksuttavaa, joten tyydyn kapinoimaan satunnaisin blogimerkinnöin kalorittomia ruokia vastaan. Ehkä jonain päivänä ryhdistäydyn ja kokeilen viime syksyn hittilisukettani, nimittäin pienellä määrällä siirappia maustettua kaali-kasvishöystöä. Kevyttä ja ah-niin-hyvää.

     Tai oli ainakin siihen asti, kunnes löysin leipomisen ihmeellisen maailman ja rupesin vääntämään jälkiruokia.