Tuutin täydeltä tosiasiaa

Hyvää syksyä joka iikalle!

Keväällä hidastuneesta P-pas-aktiivisuudesta päätellen P-pas ei ole ollut elämäni ykkösjuttu nyt hetkeen. Syitä tähän on monia, eikä Kreative Generation ole niistä vähäisin. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että teille tietymättömille kadonnut graafikkoni hankaloitti kesämalliston lanseerausta ja muita vaatemerkin pyörittämisen kannalta melko olennaisia asioita. Murehtimisen sijaan päätin sulkea P-pas'n mielestäni tarvittavaksi ajaksi, jotta voin keskittyä pelastamaan maailmaa - tai vain Suomen kulttuurialoja.

En osaa ennustaa P-pas'n kohtaloa, mutta toiveita piisaa. Erityisen ihanaa olisi, jos löytäisin Miksei-henkisen vaatesuunnittelijan tai muotoilijan ottamaan merkin haltuunsa ja jatkamaan siitä, mihin itse vuoden aikana pääsin. Tämä on mielettömän kivaa hommaa, mutta kaltaiselleni tättähäärälle ja maailmanvalloitusluonteelle yksi vaatemerkki on mittakaavaltaan liian pieni. Missään nimessä P-pas ei kuitenkaan lakkaa olemasta, vaikka mitä kävisi - uusia mallistoja vain saattaa joutua odottamaan haluttua kauemmin. Ja koska P-pas'n saralla ei tapahdu mullistuksia, blogikin pitää hiljaiseloa. Kommelluksiani voi kuitenkin seurata Kreative-blogissa, jossa käsittelen laajemmin suomalaista muotoilua, taidetta ja kaikenkarvaista kulttuurielämää.

Kreative-omistautuneisuudesta huolimatta järjestän syksyn kunniaksi mahtavan P-pas-tilaisuuden: Alerysän! Tervetuloa ensi viikonloppuna, 2.-3.10. la-su klo 12-16 tutustumaan P-pas Cellaryyn osoitteeseen Linnankatu 7, Katajanokka ja tekemään löytöjä pilkkahinnoin. Myös ihana Nadja Nadjastrange-korumallistoineen löytyy lauantaina paikan päältä myymässä luomuksiaan. Liity P-PAS SUPERSALEN Facebook eventtisivulle ja varmistat paikkasi. Nähdään viikonloppuna!

Syyshalein,

Essi

Ottaja antaja kanankakan kantaja

Hyvää uutta viikkoa!

Kävipä tietenkin niin, etten saanut lauantaina kirjoitettua suunnittelemaani ylistyspuhetta dubstepistä once-in-a-lifetime-kokeiluna. Juoksin keskikaupungille hätäostoksille, kaulin paljon taikinaa, soitin puheluita ja hikoilin uunin ja hellan välissä - kirjaimellisesti (keittiöni on mielenkiintoisen muotoinen). Ennen kuin arvasinkaan, koitti lähdön hetki kohti Playgroundia kädet täynnä tarjottimia ja kasseja.

Paikan päällä kävi sellainen kuhina, että kemuttaminen itsessään jäi muiden toteutettavaksi. Pourquoi pas lounge toimi turvalehtonani, jossa istuskelin paitojeni keskellä tuttujen ja tuntemattomien seurassa. Alkuperäinen ajatus oli soittaa koko illan ajan reggae&roots -musiikkia, mutta ylhäältä tulleen käskyn vuoksi reggae sai jäädä odottamaan seuraavaa loungea. Onneksi siitä saatiin nauttia sentään ensimmäisen tunnin ajan! Kaiken kaikkiaan illasta jäi käteen uusia mahtavia tuttavuuksia, paljon kokemusta niin tapahtumanjärjestämisestä kuin ryhmätyöskentelystä ja ilo siitä, että porukalla oli hauskaa. Tyytyväinen asiakas, oli kyseessä sitten vaateostaja tai bilevieras, on parasta mitä tiedän.

YO PARTY PEOPLE!

en näytä tarkoituksella keskisormea, olen vain tavoilleni uskollinen ja kanniskelen kädessäni ruokaa

Uusi viikko on alkanut aikaisempia tasapainoisemmin. Nyt, kun Suburban Basher -projekti (eli nämä Playground-bileet) ovat ohitse, saan keskitettyä kaiken huomioni P-pas'iin. Ja koulunkäyntiin, jota pitäisi jaksaa tiristää vielä vähän päälle kuukauden verran. Tammikuu tuleekin olemaan hallittua tasapainoilua näiden kahden välillä, mikä on jo suurta edistystä syksyyn verrattuna. Vaikka olen kulkenut yrittäjyyden juurakkoisia polkuja vasta neljän kuukauden ajan, alun hektisyys on alkanut väistyä ja mieleen on jäsentynyt se, mikä oikeasti on oleellista ja mihin panostaa. Nyt tärkeintä on saada perusasiat kuntoon, kuten kotisivujen ulkoasu ja tuotetarjonta. Tätä työstetään isommalla tekijäporukalla nyt muutaman viikon ajan. Tavoitteena on avata helmikuussa uusi, tyylikkäämpi aukeama, joka ainakin tulevien vaatteiden puolesta on jo selviö. Uusia printtejä on aimo liuta odottamassa painamistaan, ja jo nyt pari mallistoa odottaa levottomana pääsyään webstoreen.

Yksi syy siihen, että olisi kannattanut pamahtaa Pleikkarille lauantaina: ylläriale! Kaikki paitasamplet olivat 25€, mukaan lukien pari uutta tulokasta. Yllä komeilee maistiainen tulevasta Department Series -mallistosta, jota inspiroi graffititaide (ihmekös tuo, kun tekijöinä on kaksi graffititaiteilijaa!) ja kaikki mahtava. Olen aivan innoissani näistä vaatteista, ne ovat nimittäin jotain aivan upeaa. Tämä bambupaita on naisten mallia hieman kinakampaa kokoa M, 35€. Jos vallan ihastuit, voit tilata paidan blogista. Webstoreen tämä(kin) ilmestyy vasta tammi-helmikuun vaihteen tienoilla. Maistiaiskuvia tulevasta kivasta tupsahtelee blogiin aina silloin tällöin, joten pitäkääpä silmät auki tulevan varalta! Paljon uniikkikappaleita luvassa, joten tilaamisen suhteen ei kannata aikailla.

Koitan myös jäsentää ajatuksiani hieman, sillä lyhyen ajan sisällä olen tehnyt varsin suuria päätöksiä P-pas'n tulevaisuuden suhteen. Tämä meinaa sitä, että oma elämänikin tulee muuttumaan melko lailla. Yleensä huutelen ideoistani suuren ääneen, mutta blogiin kirjoittaminen on niin äärimmäisen julkista, etten viitsi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ehkä kuitenkin raotan haaveideni verhoa ja teen kevään suunnitelmistani reilusti avoimen projektin. Tämä on nimittäin jotain sellaista, joka olisi hienoa jakaa muiden kanssa jo etuajassa. Maistelen nyt kuitenkin vielä hetken.

Mystisin tunnelmin,

Essi

Kaikkea neatia!

Eilen koitti onnenpäivä! Postilaatikostani oli tippunut ilmoitus suuresta lähetyksestä, joka odotti noutajaansa postikonttorissa. Hetken uumoilun jälkeen arvasin, mistä oli kysymys. Vedin pikaisesti Kuomat jalkaan (sillä rakolla olevat kantapäät eivät salli muiden jalkineiden käyttöä) ja säntäsin noutamaan pieniä mussukoita uuteen väliaikaiskotiinsa - ennen pitkää ne asettuvat asumaan rakastaviin perheisiin, joissa niitä toivon mukaan ulkoilutetaan säännöllisin väliajoin.

En puhu pimeistä koiranpennuista tai vastaavasta. Kyseessä on joulun tienoina hehkuttamani HvD's Daffyd -niittikorumallisto, joka saa kunnian avata P-pas'n vuoden 2010. Viidestä erilaisesta korvakorusta ja kahdesta kaulakorusta koostuva mallisto on enemmän kuin täydellinen niittien ystävälle. Korut ovat yksinkertaisen tyylikkäät ja elegantit kaikessa päheydessään. Ihana Hilja yllätti minut lisäämällä lähetykseen yhden ylimääräisen pikkupaketin kera viestin:

 Mitä orangejuice-purnukasta lopulta paljastuikaan?

Ihanuus-korvakorut! 2x2-korvakorut ovat tekonahkaa edestä ja takaa. Hilja on ajatellut kaiken huolella ja korut ovat todellakin käyttöä kestävät. Nämä yksilöt maksavat 12€, muut korvakorut ovat 8-12€/pari.

Tältä 2x2 näyttävät onnellisen omistajansa yllä:

Ah. Jostain syystä aloin ikävöidä huulikoruani, jonka otin pois jo puolisentoista vuotta sitten. Pieni musta pallo tuossa alahuulen alla vain sopisi täydellisesti näiden yksilöiden kanssa..

Tässä pari blogimaistiaista muista HvD's Daffyd -koruista:

Kaikkia ihanuuksia voi ihastella webstoren puolelle painamalla tätä linkkiä!

Tarkkasilmäisempi huomaakin, että korujen esillepano on hieman erilainen kuin muilla tuotteilla. Alkuvuoden 2010 tavoite on, että siistin P-pas'n nettisivujen yleisilmettä. Webstoressa tämä tarkoittaa  ensisijaisesti ns. taustaan hukkuvia kuvia, jotta tuotteita olisi mahdollista tutkia ilman migreenikohtausta (joka siis aiheutuu siitä, että joka tuotekuvassa on erilainen tausta). Kotisivuilla muutos tulee näkymään täysin uudenlaisena ilmeenä, jonka kehittely on jo hyvällä tolalla. Olen innoissani muutoksesta, sillä sen myötä P-pas ottaa aimo harppauksen kohti eheää, aikuisten oikeaa vaatemerkkiä.

Ennen harppauksia sun muita on kuitenkin hieman kemutettava. Huomiset Suburban Basher -bileet ovat aivan nurkan takana, ja huominen tulee olemaan hyörinää aamusta iltaan. Tai oikeastaan tästä yöstä ensi yöhön. Pourquoi pas -loungeen on luvattu naposteltavaa, ja kun kerran sellaista lupaan, niin myös tapahtuu. Dubstepin ja reggaen lisäksi Playgroundilla on luvassa aikamoiset mättöbileet, joten kannattaa ilmestyä paikalle heti kymmenen jälkeen, kun ruokaa vielä on. Olisi hauska tavata P-pas -blogin lukijoita paikan päällä, joten nykäiskää hihasta ja moikatkaa, jos satun tielle. Lämpimästi tervetuloa huomenna osoitteeseen Iso Roobertinkatu 10! Jos vain touhottamiseltani kerkeän, kerron huomenna päivällä hieman tarkemmin siitä, mitä nämä kekkerit minulle merkitsevät ja miksi juuri dubstep-tapahtumat ovat sellaisia, joita jokaisen tulisi kokeilla edes kerran elämässään.

Viikonloppuriemua, lauantaita odotellessa!

- Essi

Kävellen olisin jo perillä

 

Olen niin täynnä passiivis-aggressiivista turhautuneisuutta, etten voi kuin kirjoittaa viimeisestä tunnistani modernin, preesensmuotoisen novellin.

"16:40. Kiire, kiire. Mitä pitää tehdä? Pissattaa koira, pakata laukku, piirtää naama paikoilleen. Vaatteita ei ehdi vaihtaa, harmaaskaala ja huppari ajanee asian. Nyt vauhtia. 17:00. Rakko jalassa. Jokainen askel kirpaisee kantapäähän. Linkkaan kuin pahastikin loukkaantunut, säälittävää. Koitan työntää kenkään vanulappua - tuloksetta. Se on vaaleansininen tarrasaapas, ei sen kuuluisi tehdä kipeää. 17:05. Joskus myöhästelijäkin ehtii. Asema tulvii testosteronia, taas on moni inttileski jätetty kotiin ikävöimään. Saapuvien ja lähtevien junien aikataulunäyttö vilkkuu nuolta ja numerosarjaa. Helsinki-Oulu, 17:11 -> 17:36. Selvä. Nyt kävi näin. Ehdinpähän fiksata kantapääni kuntoon tämän maastokuvion keskellä. Ja huomata, että kamerastani puuttuu muistikortti. Vielä on aikaa, soitan äidille. Turhautunut ääni linjalla myöntyy tuomaan palan muovia, joka tuntuu pelastavan iltani. Aseman tuulikaappi on sopiva ei-kenenkään-maa odottamiselle. Avaan sisääntulijoille ovea, kaksi kahdestakymmenestä kiittää. Kymmenesosa on parempi kuin ei mitään. Muistikortti saapuu. Yksityiskuljetuksen riemu katoaa pian: kamerasta loppuu akku. Kuulun nyt siis niihin, jotka kantavat digijärjestelmäkameroita kaulallaan vain muodon ja brassailun vuoksi. Asuste ei-siitä-pienimmästä päästä. Kuulutus kajahtaa. Junan saapumis- ja lähtemisaika siirtyy vielä kymmenellä minuutilla. Jaaha. Kehtaisinko soittaa kyytipalvelun akun laturille? En kehtaa. Testosteronitaso nousee liian korkeaksi, istumapaikat ovat loppu, elintila ja aseman kantokyky loppuvat kesken. On aika ristiretkeillä laiturille. Minuutit lähestyvät loppuaan, toivo herää. Junan kuulutetaan myöhästyvän vielä kymmenen minuuttia. En puhise sanaakaan. Viivaksi venynyt suu ja kyllästyneet silmät kertovat kaiken. Pimeys. Pakkanen. Pohjola. Kansallisromantiikkaa parhaimmillaan. Matelen asematunneliin, jonne joku on märehtinyt. Oliko pakko? Vielä lopputiraus myöhästymiskiintiöstä, ja 50 minuuttia on täynnä. Junan valot kuitenkin kantavat kaukaa. Tällä kertaa se ei voi olla huoltovaunu. Ei olekaan. 18:01. Vihdoin. Onnistun täpärästi astumasta väärään vaunuun."

Kiitos syyn X ja junaliikenteen saumattoman toimivuuden, myöhästyn siis 50 minuuttia päiväni kohokohdasta. Olen paraikaa matkalla Tampereelle kirjakauppa Bukraan, jossa järjestetään Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen graafisen suunnittelun opiskelijatyönäyttely Kädenjäljen avajaiset. Paikan päällä on nähtävänä muun muassa muutama P-pas'n paita luottograafikkoni kynästä. Olen avajaisihmisiä, minkä takia harmittaa, että ilmestyn paikalle törkeän näköisenä ja myöhässä. No, pääasia on päästä paikalle ylipäänsä. Kamerainsidentin vuoksi en kuitenkaan voi taltioida näkemääni, mikä on blogin kannalta tosi harmillista.

Toivottavasti en eksy kahden kadunvälin matkalla juna-asemalta Bukraan. Se kruunaisi päiväni. Olisin kuin mikäkin harhaileva smurffi sinisine kenkineni ja takkineni.

Yrittäjän arkea: Missä meni vikaan?

Näiden muutaman yrittäjä-kuukauteni aikana olen saanut yllättyä elämänmuutoksistani niin positiivisesti kuin vähemmän positiivisesti. Kuten kenen tahansa työelämään siirtyvän, myös minun elämäni muuttui P-pas'n myötä. Kun kyseessä on vielä täysin oma juttu eikä minkäänlaista varmuutta palkasta saati eläkkeistä, on tilanne kieltämättä jännittävä. Kaiken epävarmuuden ja hapuilun lisäksi P-pas on tuonut tullessaan elämääni varsin mielenkiintoisia muutoksen tuulia.

ELÄMÄN"HALLINTA"

parempi vain, ettei tämän reuhkan alta näe katsoa peiliin..

Minusta on tullut ennennäkemätön laiskamato! Kun innostuin P-pas'sta, käytin kaiken energian tiedonkeräämiseen, tiedon soveltamiseen ja ideoiden kehittämiseen. Suljin kaiken muun mieleni ulkopuolelle. Nyt jälkiviisaana voin sanoa, että olisi kannattanut panostaa

1. kuntoonsa 

2. ulkonäköönsä

3. elinympäristöönsä

4. lähimmäisiinsä (kuten koiraansa!)

hieman enemmän, jotta se ei tuottaisi niin suuria vaikeuksia tulevaisuudessa. Heräsin eilen tuntia normaalia aikaisemmin saadakseni siivottua, mutta ylösnousemuksen sijaan makasin paikoilleni jähmettyneenä puolitoista tuntia. Vetelää, sanoisinko! Kuinka hankalaa tuleekaan olemaan loman jälkeen ryhdistäytyä ja alkaa käyttäytyä kunniallisen kansalaisen tavoin - jos en itseni, niin siihen painostavan lähipiirin vuoksi.

sarjassamme "Essi syö aina lautaseT loppuun, vieläpä ennätysvauhtia!"

Kohta 1 ja 2 kulkevat käsi kädessä. Siinä missä olen tuhonnut elämääni ja sydäntäni mässäämällä  pikaruokaa, pastaa ja valmiskastiketta, kiinalaista keskimäärin 2½ kertaa viikossa ja pullaa kuin nälänhätäinen, olen saanut tuta seuraukset niin yleisessä olotilassani kuin naamassani. Kireitä paitojakaan en viitsi  enää liiemmin käyttää. Epäsäännölliset ruokailuajat ja muutenkin hektinen elämä ovat tehneet säädyllisistä elämäntavoista hankalasti kiinnipidettäviä. Koskaan ennen esimerkiksi itsensä nesteyttäminen ei ole tuottanut yhtä paljon vaikeuksia! Millainen Duracell-jänö olisinkaan, jos en olisi koko ajan nestehukan partaalla.

AJAN"HALLINTA"

Priorisoin elämäni aivan päin hanuria! Ajanhallintaani ei voi kutsua hallinnaksi, sillä vähätkin järjestelmällisyyden hivenet murenevat nopeasti. Pidin syksymmällä vielä kalenteria, sillä ajattelin sen jäsentävän tekemisiäni paremmin. Mitä vielä! Asetin liikaa tavoitteita, liian aikaisia henkilökohtaisia deadlineja, liikaa sotkua kalenterin sivuille. Nyt olen luopunut systeemistä kokonaan (lukuun ottamatta kännykkäkalenteria, jota käytän satunnaisesti). En tiedä, onko nykytilanne entistä parempi, sillä aika lailla jokainen koulun deadline ehtii vilahtaa ohitseni ilman, että edes huomaan. On siinä ja siinä, saanko tarpeellisia kursseja kasaan - ja millä tuloksilla. Entiseen tunnolliseen minääni verrattuna yrittäjä-Essi on varsinainen raggari. Onneksi miksei -asenne tuo tilanteeseen henkistä helpotusta: en ota tilanteesta liiallisia paineita. Eri asia on, kannattaisiko sittenkin ottaa.

Kaiken sekoilun johdosta olen vihdoin suoraan sanottuna puhki, varsinkin fyysisesti. Kroppa huutaa lomaa, nenää kutiaa sadannen aivastuksen verran ja aivotoiminta matelee. Kun kaikki tämä iskee yhtä aikaa päälle, loma ei voisi tulla parempaan saumaan. Karkaankin perheen kanssa leutoon ilmastoon lojumaan hotellin allasosastolle, makaamaan hierojan pöydälle, viemään naamani triplapuhdistettavaksi, lukemaan, pelaamaan golfia ja lenkkeilemään. Liikuntaa ja rentoutumista ja jonkinlaista detoxia eli todellista akkujen lataamista. Ajattelin olla elämäni vireessä palatessani, sillä P-pas'n vauhti ei todellakaan ole hidastumaan päin. Vuoden 2010 mukana aukeaa ovia aivan uusiin maailmoihin, mikä tulee näkymään piankin.

*TYHJÄÄ TÄYNNÄ!

Ei mitään huonoa ettei hyvääkin. Vaikka elämäni onkin mennyt siihen, että suurin saavutukseni on naamarasvan tai peitepuikon ostaminen* (mikä on oikeasti kaltaiselleni turjakkeelle merkittävä askel kohti kauniimpaa arkea), olen tutustunut aivan uuteen ulottuvuuteen muotoilualan yrittäjyyden myötä. Olen kohdannut todella mielenkiintoisia ja hienoja persoonia ja oppinut käsittämättömän paljon uutta niin maailmasta itsestään kuin arkisista käytännöllisyyksistä. Ei välttämättä uskoisi, mutta jopa biologian tietämykseni on kasvanut P-pas'n ihmeellisessä maailmassa!

Hienointa kaikessa on kuitenkin se, että olen vihdoin antanut itselleni luvan inspiroitua ja luodakin jotain inspiraatioideni pohjalta. Toistaiseksi aikaansaannokseni ovat olleet maltillisia ja pienimuotoisia, mutta voi tätä toteutuvissa olevien ideoiden määrää! On ihmisiä, jotka tarvitsevat konkreettisen syyn toteuttaa itseään ja niitä, jotka tykkäävät tehdä niin muuten vain. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään. Kiitos äkkipikaisuuteni ja lyhytkatseisuuteni olen nyt tässä, enkä ajatellut vähään aikaan väistyä.

Kunhan nyt suon hetken joulurauhan itselleni ja tekisin pari pysyvää uudenvuoden upausta. Kuten sen, etten enää valvoisi aamukolmeen arki-iltoina ja koittaisi sinnitellä viiden tunnin yöunilla. Ei tässä enää  niin nuoria ja elinvoimaisia olla. Anyways,

Hyvää joulua kaikille! 

Nauttikaa ruoasta, rauhasta ja elämästä. Ja koittakaa hallita omaanne hieman paremmin kuin minä.

PS. Kiitos Marialle raikkaasta julisteesta!
Kyseessä on siis jo aiemmin mainostamani Suburban Basher -dubstep
-klubi Playgroundissa, jossa P-pas'lla on oma Roots&Reggae-lounge.
Tulkaa moikkaamaan ja jammailemaan 9.1!

Tervehdys baarikeikalta

Miksei vähän dubstepiä?

P-pas iskee ja yllättää vuoden 2010 alussa!

Koru-, vaate- ja valokuvailun lisäksi into järjestää mahtavia tapahtumia ja klubeja on suuri, niinpä löin hynttyyt yhteen tamperelaisten taitajien kanssa, joiden klubitus-kokoonpanoa kutsutaan SubUrban Basheriksi. SubUrban on bassomusiikkiin hurahtaneiden ihmisten ryhmä, johon kuuluvat dubstep-mestarit DJ SLAKA, DJ Vidiot ja leppoisaan reggaea-tyyliseen musiikkiin keskittyvä Keen Kommander, joka myös luottograafikkonani ja P-pas'n Get Printed -malliston luojana tunnetaan!

Tähti-DJ:nä toimii Tanskan huippunimi JSL a.k.a RUF, jota kukaan ei ennen ole Suomeen tuonut! Meillä on myös kunnia päästää miksauspöydän ääreen kotimaiset mestarit VDHD, Toiminto ja Desto, johon rakastuin ensikuulemalta samantien. Illan isäntänä toimii mahtava tamperelainen, Jere Dangerous, joka soittaa Keen Kommanderin kanssa P-pas -loungessa Playgroundin toisessa osassa. Juhlakansa voi tulla loungeen lepuuttamaan heilumisesta rasittuneita jäseniään, napostelemaan, rentoutumaan ja ostamaan itselleen uudet bilevaatteet rajoitetusta erästä. Toivon mukaan 9.1.2010 mennessä P-pas on saanut uuden printtimallistonsa painosta, se tulee nimittäin olemaan parhautta! Mikä olisikaan paras paikka julkistaa se kuin asianmukaiset kemut.

Lämpimästi tervetuloa kaikki, jotka tupaan eli Pleikkariin vain mahtuvat! Lippu ostetaan ovelta, joten kannattaa olla ajoissa paikalla ehtiäkseen vuoden 2010 kovimpiin kekkereihin. Dubstep-neitsyille tiedoksi: se on mahtavaa klubittamismusiikkia. Siispä pelko pois ja mukaan heilumaan! Villeimmän juhlakansan seasta voi myös aina kipittää helmoihini roots-loungeen, jossa kukaan ei pure ja mieli on huoleton.

Tässä oma ultimate -lempparikappaleeni dubstep-kirjosta. Kun tutustuin Caspa&Ruskon biisiin, en ollut kuullutkaan mistään dubstepistä. Oikeastaan kuulin sitä vasta viime kesänä, kun eksyin kavereiden kanssa juurikin Playgroundiin klubittamaan. Korvat soivat illan jälkeen viikon, mutta oli ehdottomasti sen arvoista. Cockney Thug edustaa dubstepin rankempaa osastoa, joten älä säikähdä!

Liityhän Facebookissa SUBURBAN BASHER -klubin tapahtumayhteisöön ja ole mukana avaamassa kanssamme vuosi 2010. Et todellakaan tule katumaan!

Koska koskaan ei ole liian myöhäistä uusille kokemuksille,

Essi

PS. Suuntaan tänään Helsinkiin erääseen streetwear-iikeeseen kokeilemaan onneani. Kenties P-pas'ta löytää hetken kuluttua sieltäkin. Mielenkiinnolla seuraamme, mitä tuleman pitää!