Long time no written

Jo on ollut informaatiotaukoa!

Blogihiljaisuudestani huolimatta olen saanut aikaiseksi enemmän kuin pitkään aikaan. Hassua, miten tärkeimmät asiat eivät ole käsinkosketeltavia vaan pikemminkin suuria alkusysäyksiä jollekin käsinkosketeltavuuteen päätyvälle. Kiitos näistä kielikuvista. Toisin sanoen olen hoitanut hallinnollisia tehtäviä. Viime päivät olen ollut P-pas'n Art Directior, Markkinointipäällikkö, Tiedottaja ja Rahoituspäällikkö. Toisin sanoen olen tehnyt töitä, vaikka pääosan ajastani olenkin viettänyt sängyssä maaten. Mitä kaikkea läppärit mahdollistavatkaan!

Selkokielellä selitettynä olen suunnitellut Get Printed vol. 2 -malliston toteutusta, päättänyt tehdä P-pas'sta astetta vakavamminotettavan merkin ja pistänyt verkkokaupan ja kotisivut uusiksi. Kaikessa on ollut apuna useampi soppaa sekoittava käsi, mikä on ollut vain hyvä juttu. P-pas'n uusia kotisivuja on ollut suunnittelemassa Maria, Mikko (joka suurimman osan sivusta on tehnytkin) ja animaationtekijä Kalle, jonka kädenjälkeä gramofoni-banneri on. Verkkokauppaan otettiin elementtejä kotisivuilta, mutta saan taputtaa itseäni olalle bannerista ja vaaleasta kanvaasimaisesta taustasta, jonka perusteellisen ohjeistuksen jälkeen onnistuin tekemään itse. Jes!

Näpräilyn ja koodailun lisäksi olen opiskellut.  Vaikka lukiotaipaleeni on viittä vaille ohi (lukuun ottamatta suorittamatonta pakollista liikunan kurssia, jota työstän henkisellä tasolla melkein aktiivisesti...), opittavaa riittää aina vaan. 

Viime viikolla sain tutustua silkkipainamisen jaloon maailmaan. Ensikosketukseni silkkipainoon sain kyllä jo yläasteella, kun painoin ompelemaani samettilaukkuun omenan. Isomman luokan painomenetelmiin tutustuin syksyllä vieraillessani Karuselli-painossa, jossa koko Get Printed painettiin. Viimeisimmät oppini olen saanut Hämeenlinnan taidekasarmeilla, jossa Mikko ja Herkko työstävät taidetta ja printtejä. Siellä tapahtuukin kolme viidesosaa ensi printtimalliston taiasta: päivitetty rastatyttö, banaaneita suustaan syöksevä gorilla sekä viuhkaeväinen karppi painetaan mitä mahtavimmilla väreillä pitkätukkaisten apulaisteni taidolla.

Tänään taas oli aika tutustua johonkin tuntemattomampaan. Marssin taidekehystämöön isoisäni maalaama taulu kainalossa ja jäin seuraamaan kehystysprosessia. Alunperin teos oli maalattu jonkinlaiselle kipsilevylle , mutta se tuntui kaipaavan raameja ympärilleen. Pikaisen pohdinnan ja työstämisen lopputulos näytti tältä:

- Taisto Ahtola

Juuri niin sympaattisen simppeli kuin olin ajatellutkin! Perimmäinen syyni jäädä seuraamaan kehystystä ja ottamaan aiheesta muistiinpanoja oli kuitenkin toinen kuin puhdas taka-ajatukseton mielenkiinto. Ensi viikon alussa menen kehystyttämään grafiikan lehden tai vesivärityön, mikä onkin jo aivan eri prosessi. Saatan päästä jopa käyttämään jiirileikkuria (eli kehyksien leikkuulaitetta) ja niittauskoneita ihan itse! Okei, kuulostaa tosi wnb-galleristinörtiltä, mutta kaikelle on syynsä. Aiheesta tarkemmin viimeistään parin viikon päästä, jos eräs taho vastaa hakemukseeni KYLLÄ sen sijaan, että lähettäisi sähköpostitse "kasva pari vuotta ja hanki itsellesi kunnon ansioluettelo ennen kuin luulet saavasi meiltä yhtään mitään." No, olenpahan kokeillut onneani!

- Taivaanrannanmaalari

Taiteilijaelämää

Pääsin eilen pienelle retkelle kesken pahimman vaatteidentuunauskriiseilyn. Kavensin miesten XL-T-paitoja naisten tunikoiksi ja mekoiksi verisuonet otsalla pullistellen, kun tuore tuttuni Herkko, Windmill Skateshopin toinen omistaja, soitti ja ehdotti visiittiä Hämeenlinnan taidekasarmeille, joilla en koskaan ennen ollut käynyt. Muutaman minuutin varoitusajalla jätin työni ja lähdin kohti tuntematonta. Kaikkea sitä nainen onkaan valmis miehen vuoksi tekemään!

Mikko, Herkko

Päräytimme autolla illan pimeydessä mahtavan graffititaiteilija Myöhäsen Mikon kanssa kohti vanhaa kasarmirakennusta, joka on valjastettu taiteilijoiden työskentelytiloiksi  - ja kuulemma myös nyrkkeilysaliksi, mikä ei välttämättä kulje käsi kädessä kuvataiteilun kanssa. Kasarmin aula haisi kotoisasti viemäriltä, mutta Mikon ateljeessa tuoksui luovuus.

käytävien seiniä koristi yksi jos toinenkin Mikon töistä:

Comfortably Disturbed, 2006

Nämä työt väreineen, pintoineen ja muotoineen täytyy nähdä livenä! Kuvat eivät todellakaan anna niille oikeutta. Kuten ei välttämättä ateljeen rajallinen tila ja miehekäs sisustus, joka oikein huokuu boheemiutta ja tekemisen meininkiä. Lohdullista huomata, etten ole yksin siivottomuuteni kanssa! Sekalaisuudestaan huolimatta tilassa vallitsi tietynlainen järjestys, jota ensivilkaisulta ei välttämättä huomaa. Vai huomaako?

Mikko, Herkko

 täydellinen "muistatko kaiken näkemäsi?"-testin mieleenpainamiskuva!

Ihailemisen ja fiilistelemisen lisäksi puhuimme hieman businesta.

Kundit toteuttavat yhdessä P-pas'lle käsinpainetun paitamalliston, josta tulee parhautta! Paidat ovat enemmän tai vähemmän uniikkeja, joitakin tulee useampi kappale. Koska erillisiä painoaiheita yhdistellään toisiinsa ja ne todellakin painetaan käsin, jokaisella paidalla on oma ilmeensä ja omat pienet eroavaisuutensa. Samantyylisiä paitoja tulee korkeintaan kolme kappaletta per malli, mikä tekeekin vaatteista kävelevää taidetta - vieläpä kestävää sellaista! Webstoreen on tulossa on näillä näkymin noin kaksikymmentä paitaa tammikuun aikana. Tässä hienovaraista osviittaa poikien printtityylistä ja painojäljestä, jotta osaatte varautua tulevaan mahtavuuteen:

Vuoden 2010 alku tulee olemaan todella mielenkiintoista aikaa P-pas'lle, sillä verkkokaupan tarjonta päivittyy rankalla kädellä, ja tyyli ottaa entistä suurempia harppauksia kohti aitoa Pourquoi pas? -asennetta. Ei pelkästään vaatteissa, vaan myös tapahtumissa. Ei saa kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa, niinpä tyydyn keskittymään tähän hetkeen ja lisäämään verkkokauppaan tuoreen Kaiffarit-ranneketjusarjan ja pari mahtavaa paitamekkoa/-tunikaa Get Printediin.

P-pas webstoressa on muuten nyt joulualet! Kun kirjoitat tilauksesi yhteyteen "special requests" -boksiin VIP-lounge, saat tuotteista -20%! Liitypä samalla Pourquoi Pas' VIP loungeen, jos et vielä ole jäsen!

- Essi,

joka on käyttänyt torstaistaan liikaa aikaa bloggaamiseen

Iskinpä silmäni tällaiseen työhön eilen. Sain yllätyksekseni kuulla, että se onkin Herkon tekemä! Jos hyvin käy, se päätyy tulevaisuudessa piristämään kämppääni. Jes.

Ihminen ihmiselle

Mainitsin aikaisemmassa merkinnässäni, että käyn paraikaa kuvataidekurssia. Sen aiheena on ihminen, tyyli on vapaa. Luulin kurssin olevan niin vapaamuotoinen, että voin toteuttaa visioitani rajattomasti, mutta paikan päällä sain huomata työskentelevämme elävän mallin kanssa. Alkushokin jälkeen innostuin asiasta: uusia haasteita! En todellakaan ole mikään ihmiskuvaaja, saati mikään kuvaaja muutenkaan, joten tartuin kynään pelkoa ja kiinnostusta uhkuen. Kahden kurssitunnin lopputuloksena on rumia piirrosluonnoksia ja kaksi suhteellisen näköistä, tosin vielä vaiheessa olevaa työtä.

Näistä kahdesta aion työstää poptaide-tyyliset versiot mustalla tussilla mahdollisimman simppelein ilmaisukeinoin - jos osaan. Lyijykynäpiirrokset ovat varjostusta ja suttua täynnä, mikä antaa kuvalle eloa mutta on myös helpoin tapa saada kuvasta edes jokseenkin onnistuneen näköinen. Koska en tunnetusti tykkää loikata matalienkaan aitojen yli, vaan ryömin niiden ali, haluan kokeilla jotain uutta.

 

 

yleensä en käsittele kasvojani vahamaiseksi massaksi

Kameroin naamaani ja käsittelin kuvat vastaamaan sitä tyyliä, jonka haluan kop-- omaksua kuvataiteiluuni. Ei ole väärin katsoa mallia, eihän? Varsinkaan, kun kuvat ovat itseottamia?