Long time no written

Jo on ollut informaatiotaukoa!

Blogihiljaisuudestani huolimatta olen saanut aikaiseksi enemmän kuin pitkään aikaan. Hassua, miten tärkeimmät asiat eivät ole käsinkosketeltavia vaan pikemminkin suuria alkusysäyksiä jollekin käsinkosketeltavuuteen päätyvälle. Kiitos näistä kielikuvista. Toisin sanoen olen hoitanut hallinnollisia tehtäviä. Viime päivät olen ollut P-pas'n Art Directior, Markkinointipäällikkö, Tiedottaja ja Rahoituspäällikkö. Toisin sanoen olen tehnyt töitä, vaikka pääosan ajastani olenkin viettänyt sängyssä maaten. Mitä kaikkea läppärit mahdollistavatkaan!

Selkokielellä selitettynä olen suunnitellut Get Printed vol. 2 -malliston toteutusta, päättänyt tehdä P-pas'sta astetta vakavamminotettavan merkin ja pistänyt verkkokaupan ja kotisivut uusiksi. Kaikessa on ollut apuna useampi soppaa sekoittava käsi, mikä on ollut vain hyvä juttu. P-pas'n uusia kotisivuja on ollut suunnittelemassa Maria, Mikko (joka suurimman osan sivusta on tehnytkin) ja animaationtekijä Kalle, jonka kädenjälkeä gramofoni-banneri on. Verkkokauppaan otettiin elementtejä kotisivuilta, mutta saan taputtaa itseäni olalle bannerista ja vaaleasta kanvaasimaisesta taustasta, jonka perusteellisen ohjeistuksen jälkeen onnistuin tekemään itse. Jes!

Näpräilyn ja koodailun lisäksi olen opiskellut.  Vaikka lukiotaipaleeni on viittä vaille ohi (lukuun ottamatta suorittamatonta pakollista liikunan kurssia, jota työstän henkisellä tasolla melkein aktiivisesti...), opittavaa riittää aina vaan. 

Viime viikolla sain tutustua silkkipainamisen jaloon maailmaan. Ensikosketukseni silkkipainoon sain kyllä jo yläasteella, kun painoin ompelemaani samettilaukkuun omenan. Isomman luokan painomenetelmiin tutustuin syksyllä vieraillessani Karuselli-painossa, jossa koko Get Printed painettiin. Viimeisimmät oppini olen saanut Hämeenlinnan taidekasarmeilla, jossa Mikko ja Herkko työstävät taidetta ja printtejä. Siellä tapahtuukin kolme viidesosaa ensi printtimalliston taiasta: päivitetty rastatyttö, banaaneita suustaan syöksevä gorilla sekä viuhkaeväinen karppi painetaan mitä mahtavimmilla väreillä pitkätukkaisten apulaisteni taidolla.

Tänään taas oli aika tutustua johonkin tuntemattomampaan. Marssin taidekehystämöön isoisäni maalaama taulu kainalossa ja jäin seuraamaan kehystysprosessia. Alunperin teos oli maalattu jonkinlaiselle kipsilevylle , mutta se tuntui kaipaavan raameja ympärilleen. Pikaisen pohdinnan ja työstämisen lopputulos näytti tältä:

- Taisto Ahtola

Juuri niin sympaattisen simppeli kuin olin ajatellutkin! Perimmäinen syyni jäädä seuraamaan kehystystä ja ottamaan aiheesta muistiinpanoja oli kuitenkin toinen kuin puhdas taka-ajatukseton mielenkiinto. Ensi viikon alussa menen kehystyttämään grafiikan lehden tai vesivärityön, mikä onkin jo aivan eri prosessi. Saatan päästä jopa käyttämään jiirileikkuria (eli kehyksien leikkuulaitetta) ja niittauskoneita ihan itse! Okei, kuulostaa tosi wnb-galleristinörtiltä, mutta kaikelle on syynsä. Aiheesta tarkemmin viimeistään parin viikon päästä, jos eräs taho vastaa hakemukseeni KYLLÄ sen sijaan, että lähettäisi sähköpostitse "kasva pari vuotta ja hanki itsellesi kunnon ansioluettelo ennen kuin luulet saavasi meiltä yhtään mitään." No, olenpahan kokeillut onneani!

- Taivaanrannanmaalari