Keväällä hidastuneesta P-pas-aktiivisuudesta päätellen P-pas ei ole ollut elämäni ykkösjuttu nyt hetkeen. Syitä tähän on monia, eikä Kreative Generation ole niistä vähäisin. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että teille tietymättömille kadonnut graafikkoni hankaloitti kesämalliston lanseerausta ja muita vaatemerkin pyörittämisen kannalta melko olennaisia asioita. Murehtimisen sijaan päätin sulkea P-pas'n mielestäni tarvittavaksi ajaksi, jotta voin keskittyä pelastamaan maailmaa - tai vain Suomen kulttuurialoja.
En osaa ennustaa P-pas'n kohtaloa, mutta toiveita piisaa. Erityisen ihanaa olisi, jos löytäisin Miksei-henkisen vaatesuunnittelijan tai muotoilijan ottamaan merkin haltuunsa ja jatkamaan siitä, mihin itse vuoden aikana pääsin. Tämä on mielettömän kivaa hommaa, mutta kaltaiselleni tättähäärälle ja maailmanvalloitusluonteelle yksi vaatemerkki on mittakaavaltaan liian pieni. Missään nimessä P-pas ei kuitenkaan lakkaa olemasta, vaikka mitä kävisi - uusia mallistoja vain saattaa joutua odottamaan haluttua kauemmin. Ja koska P-pas'n saralla ei tapahdu mullistuksia, blogikin pitää hiljaiseloa. Kommelluksiani voi kuitenkin seurata Kreative-blogissa, jossa käsittelen laajemmin suomalaista muotoilua, taidetta ja kaikenkarvaista kulttuurielämää.
Kreative-omistautuneisuudesta huolimatta järjestän syksyn kunniaksi mahtavan P-pas-tilaisuuden: Alerysän! Tervetuloa ensi viikonloppuna, 2.-3.10. la-su klo 12-16 tutustumaan P-pas Cellaryyn osoitteeseen Linnankatu 7, Katajanokka ja tekemään löytöjä pilkkahinnoin. Myös ihana Nadja Nadjastrange-korumallistoineen löytyy lauantaina paikan päältä myymässä luomuksiaan. Liity P-PAS SUPERSALEN Facebook eventtisivulle ja varmistat paikkasi. Nähdään viikonloppuna!
Muuttoni ja yrittäjäfiilistelyni takia olen laiminlyönyt P-pas'n blogia oikein urakalla, mistä olen tosi pahoillani. Asiaan tulee muutos, jahka parista kiireenpoikasesta vielä päästään. En ole kertonut sen tarkemmin siitä, mikä on vienyt huomiotani välillä P-pas'sta, mutta nyt voisi olla hyvä sauma vihjata. Olen työstänyt Suomea ja myöhemmin koko Pohjois-Eurooppaa muuttavaa promootio-organisaatiota nykytaiteelle ja -muotoilulle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että muutaman kuukauden päästä aletaan kuhista siitä, miten Suomen katukuvaa saadaan elävöitettyä, millaisia tapahtumia ja bileitä tulisi järjestää, mitä tulisi tehä, jotta design ei tuntuisi niin kaukaiselta tai hienostelevalta käsitteeltä. Mahtavan tiimin kanssa tullaan luomaan hyvä peruspohja, jonka varassa kuka tahansa voi ideoida ja saada hulluimpiakin ajatuksiaan läpi. Siinä samassa nuoret muotoilijat (etenkin sisustus- ja muoti-sellaiset) ja taiteilijat nostetaan esille verkkolehden ja tempauksien kautta, jotta ihmiset saavat tietää, millaisia lahjakkuuksia meillä täällä Suomessa onkaan - ja voin sanoa, että niitä riittää. Meillä on satoja mielettömän taitavia ja luovia ihmisiä, joista vain harva tietää. Kiitos Kreative Generationin, tilanne tulee muuttumaan ja samalla kenen tahansa vähänkään muotoilusta tai taiteesta kiinnostuneen elämä tulee piristymään eksponentiaalisesti, sillä KreGe tulee muuttamaan vanhoja jäykistyneitä toimintamalleja aivan uuteen, raikkaaseen uskoon.
Kreative Generationilla ei ole mitään tekemistä P-pas'n kanssa, vaikkakin ilman P-pas'n parissa työskentelyä tuskin olisin koskaan ruvennut miettimään, miten luovilla aloilla toimivien elämää voisi helpottaa. Voin valehtelematta sanoa, ettei luova yrittäminen ole helppoa. Kivaa se on, todellakin, muttei kovinkaan tuloksellista ennen uskomatonta työmäärää ja kantapään kautta opittuja kikkoja. Ennen pitkää P-pas'n (kuten satojen muiden merkkien ja suunnittelijoiden) tuotteita voi varmasti nähdä Kreative Generationin verkkokaupassa, mutta sen suurempaa yhteyttä näillä kahdella ei ole. Molempien luoja vain satun olemaan minä.
Ilmoitusluontoinen asiani koskee sitä, että KreGelle haetaan verkkosivu- ja verkkokauppajohtajaa. Työpaikkailmoituksen voi lukea täältä, ja jos
a) tunnet olevasi etsimämme ihminen
b) tunnet jonkun, joka voisi olla etsimämme ihminen
ole ystävällinen ja lähetä minulle sähköpostia tai linkitä ilmoitus eteenpäin. Facebookin kautta sana kulkee nopeiten, ja usko pois - tämä työ on varmasti monen leikkisän, yritteliään nuoren unelmapaikka.
Ihanaa kesän alkua kaikille! Palaan astialle niin pian kuin suinkin kykenen.
PS. P-pas on nykyään sunnuntaisin bongattavissa Helsingin Kauppatorilla 9-17 välillä! Myyntipisteen paikantaa keskeltä toria limenvihreän katoksen alta. Kannattaa tulla vilkaisemaan tarjouksia ja alati muuttuvaa tarjontaa sekä telttaa, jota minä ja Mikko-graafikko taiteilemme kesän mittaan mahtavaksi P-pas-pläjäykseksi.
Viime viikko kului pitkälti töitä tehden ja Helsinkiä suhaten. P-pas'n kannalta viikon ehdottomasti merkittävin juttu olivat tiistaiset promokuvaukset, joissa haettiin idyllistä ruokailuhetkeä rakastuneen parin välille. Joissain variaatioissa pariskunta ei ollutkaan enää niin rakastunut vaan jotain aivan muuta, mikä tekeekin hommastani hankalan: pitäisi valita, mikä tai mitkä pari kuvaa otan seuraavaksi noin puoleksi vuodeksi P-pas'n promoamiseen. Eikä riitä, että valitsen kuvat, vaan kauniit ja unenomaiset hetket on turmeltava jollain hyvin pourquoipas-tyylisellä lausahduksella. On hyvin todennäköistä, että lopputulos jättää monen kulmat kurttuun ja mielen kysyväksi, mutta jos rehellisiä ollaan: se on tarkoituskin.
Viimeisen viikon ajan P-pas'n kesämallisto on pyörinyt vilkkaasti mielessä. Get Printed vol. 2 tuli vasta myyntiin, mutta siitä huolimatta ovella kolkuttelevaan kesään on varauduttava. Pohdintojen tuloksena päädyin toteuttamaan värikästä linjaa: teepaitoihin on tulossa lilaa, turkoosinsinistä ja luonnonvaaleaa tai limeä, toppeihin greipin-/korallinpunaista, vitivalkoista ja kenties tummanharmaata. Printit tullaan painamaan pääosin kirkkailla ja raikkailla väreillä, mutta graafista mustaa löytää joukosta myös. Jo pelkän väripläjäyksen ajatteleminenkin kirkastaa mielen!
Lisää mielenkirkastusta aiheutti pari päivää sitten saatu puhelu eräästä isännöintitoimistosta, josta onniteltiin työtilan saamisesta. P-pas'sta tulee Katajanokkalainen alta aikayksikön! Kunhan olen saanut tavarat muutettua Hämeenlinnasta Helsinkiin ja asetuttua taloksi kellariini, voin alkaa suunnitella erilaisia minitapahtumia ja muita Helsinki-tempauksia. Aivan mahtava juttu.
Aloin tässä aikani kuluksi miettiä, että pitäisikö P-pas'n ottaa lämpimän vuodenajan kunniaksi kesämallistoon vaaleita ja kirkkaita värejä vai pysyä perusgraafisessa musta-valko-harmaa-linjassa kera kirkkaampien printtien? Ei ole helppoa tämä pienten suurten mallistojen suunnittelu. Lisäksi kaikki kommentit nykyisistä printeistä ja parannusehdotuksista otetaan vastaan, sillä tämänhetkisistä mallistoista ollaan paraikaa työstämässä tuplaten makeempia versioita. Anna äänesi kuulua!
Äänensä voi antaa kuulua myös huomenna Töölön À la Carte -keittiöliikkeessä (Runeberginkatu 57), jos promokuvausten vakoilu kiinnostaa! Tiimi alkaa koota kuvaussettiä kasaan klo 10:00 ja meidät voi bongata paikan päältä viskomassa keittiövälineitä ainakin parin tunnin ajan. Kuvia näette ympäri maailmaa ja nettiä heti kun aika on oikea. Aivan päätöntä materiaalia luvassa, takaan sen.
Jo on tullut koomattua. Jostain syystä koen viikonlopun auttamattomina lusmuamisaikoina enkä tajua, että pyhänäkin voi tehdä jotain hyödyllistä. Viime päivät olen pääosin nukkunut ja selannut tietokonetta potentiaalisten jälleenmyyjien toivossa (johan niitä on toistasataa löytynytkin) ja tehnyt laskelmia ja koittanut olla tekemättä koko ajan laskelmia. Jos en ole tehnyt laskelmia, olen joko tuijottanut televisiota, syönyt tai suunnitellut P-pas'n kesäpaitamallistoa eli varta vasten P-pas'lle teetettyjä paitoja.
=
?
Tämä viikko lähti vauhdilla käyntiin aamuisten puheluiden jälkeen. Aloitin soittamalla Katajanokan huoltoon, joka välittää erästä 40-neliöistä kellarityötilaa. Vuokrailmoituksessa ei ollut kuvan kuvaa ja tietojakin hyvin niukasti, mikä luonnollisesti herätti mielenkiinnon. Hieman pahoitteleva ääni linjan toisessa päässä sai yllytyshullun innostumaan entistä enemmän. Tieto sitä, ettei tässä askeettiseksi kuvaillussa tilassa ole kuin yksi loisteputkivalaisin ja vesipiste ilman vessaa sai melkein sukat pyörimään jaloissa. "Kai siellä on kiviseinät?", kysyin, ja sain myöntävän vastauksen. Jos tämä ei ole minua ja P-pas'ta varten niin ei sitten mikään. Osaan jo sieluni silmin kuvitella vaihtoehtoisen valaistusratkaisun, simppelin ja kodikkaan sisustuksen karussa ympäristössä ja oman tekstiilinpainopisteen jossakin vapaassa sopessa. En nyt kuitenkaan saa innostua liikaa, sillä tila voi yhtä lailla olla aivan toivoton jopa minunlaiselleni ongelmanratkaisijaluupäälle.
Toisen puhelun soitin paitapainoon, josta sain ilokseni kuulla krotti- ja totodica-paitojen juuri valmistuneen! Noudan ne huomenna kotiin odottamaan perjantaisia mallikuvauksia. Toisin sanoen Get Printed vol. 2 saapuu verkkokauppaan jos ei vielä perjantaina, niin viimeistään lauantaina! Mahtavaa!
Lisäksi olen hakenut yliopistoon, osallistunut äitini pakottamana Hämeen Sanomien lumiaiheiseen valokuvakilpailuun ylläolevalla Sibeliuspatsas-kuvalla, kiusannut pari tuntia kivoja tekstiilinmuotoilun opiskelijoita yrittäjätarinoillani (terkut mirkuille!) ja soittanut pari avartavaa puhelua tulliin ja verotoimistoon. Kummassakin päässä vastasi hyväntuulinen ääni, ja sain taas todeta asioiden hoitamisen olevan harvinaisen hauskaa kun vallan innostuu!
Käveltyään aikansa nuoralla ja miltei hukuttuaan lumeen, päätti Toto ruveta julkkikseksi. Tuolle cockerille ei riitä päästä komeilemaan muutamaankymmeneen paitaan (jotka muuten saapuvat painosta ensi viikolla!), vaan maailmalle on päästävä. Viime päivien pohdiskeluni ovat siis vain vahvistuneet, ja olen sitä mieltä, että P-pas'n on aika iskeä astetta kansainvälisemmille markkinoille. Toton tekisi erityisesti mieli päästä japanilaisten ylle, mutta yhtä lailla Amerikka, muu Aasia, Eurooppa, Australia ja jopa Afrikka kiinnostavat. Jotta suunnitelmat voisi oikeasti laittaa toteen, täytyy asioista ottaa pintaraapaisua syvemmin selvää. Kuka tietää, vaikka Totosta todella tulisikin maailmankuulu? Mitä tapahtuu, jos yhtäkkiä kolmekymmentä liikettä haluaakin Toton rekkeihinsä musisoimaan? Hurraa, sanon minä, mutta en enää siinä vaiheessa, kun tulee tulipalokiire tuottaa paitoja kasoittain lisää ja ommella vanhalla koneella logoetikettejä kiinni slow life -tahtiin.
Siksipä onkin aika ryhtyä astetta kovemman luokan vaatemaakariksi ja pistää homma toimimaan niin, että oksat pois. Tämä on yksi niistä muutamasta projektista, joiden parissa tulen kuluttamaan aika lailla koko kevääni. Asiaan perehtymättömästä teepaitojen painatus ja myynti voi tuntua lastenleikiltä (olinpas tyhmä luullessani niin syksyllä), mutta kokonaisuuden yleisilme kokee pienen twistin, kun alkaa luoda mahdollisesti maailmanlaajuista merkkiä. Ei mitään liian isoa, muttei liian pientäkään. Ei liian kaupallista, muttei pelkkää näpertelyäkään. Eettisesti ja mahdollisimman ekologisesti tuotettua, tietenkin. Ja yhden asian täytyy muuttua:
En halua joutua ompelemaan erikseen kaikkiin paitoihin etikettejä. Sellaiseen ei ole Totokaan valmis.
Voisin tehdä videopäivityksistä säännöllisen epäsäännöllisen tavan, sillä se tuntuu hektisinä aikoina olevan paljon miellyttävämpää kuin kirjoittaminen. Tässäpä melkein viidessä ja puolessa minuutissa sössötettynä viimeaikaiset meiningit, vaikka paljon jäi mainitsematta. Pahoittelut kuontalosta - kampaajaa odotellessa! Tässä syy, miksi pidän otsatukkaa ylhäällä:
Ja lupaamani kuvat Toto-melodica -printistä paidoilla. Printtiä on tulossa näissä kahdessa värivaihtoehdossa, joskin valmis tulos näyttänee hieman tummemmalta. Paitoihin on lähdetty tarkoituksella hakemaan astetta hempeämpää tunnelmaa. Näitä on luvassa valkoisilla unisexeilla bambuteepaidoilla, naisten valkoisilla, kapeilla bambuteepaidoilla sekä valkoisilla naistentopeilla. Nam!
Printistä käy kiittäminen Könösen Mikkoa!
Yöllisin ja ryönäisin terkuin,
Essi
Blogihiljaisuudestani huolimatta olen saanut aikaiseksi enemmän kuin pitkään aikaan. Hassua, miten tärkeimmät asiat eivät ole käsinkosketeltavia vaan pikemminkin suuria alkusysäyksiä jollekin käsinkosketeltavuuteen päätyvälle. Kiitos näistä kielikuvista. Toisin sanoen olen hoitanut hallinnollisia tehtäviä. Viime päivät olen ollut P-pas'n Art Directior, Markkinointipäällikkö, Tiedottaja ja Rahoituspäällikkö. Toisin sanoen olen tehnyt töitä, vaikka pääosan ajastani olenkin viettänyt sängyssä maaten. Mitä kaikkea läppärit mahdollistavatkaan!
Selkokielellä selitettynä olen suunnitellut Get Printed vol. 2 -malliston toteutusta, päättänyt tehdä P-pas'sta astetta vakavamminotettavan merkin ja pistänyt verkkokaupan ja kotisivut uusiksi. Kaikessa on ollut apuna useampi soppaa sekoittava käsi, mikä on ollut vain hyvä juttu. P-pas'n uusia kotisivuja on ollut suunnittelemassa Maria, Mikko (joka suurimman osan sivusta on tehnytkin) ja animaationtekijä Kalle, jonka kädenjälkeä gramofoni-banneri on. Verkkokauppaan otettiin elementtejä kotisivuilta, mutta saan taputtaa itseäni olalle bannerista ja vaaleasta kanvaasimaisesta taustasta, jonka perusteellisen ohjeistuksen jälkeen onnistuin tekemään itse. Jes!
Näpräilyn ja koodailun lisäksi olen opiskellut. Vaikka lukiotaipaleeni on viittä vaille ohi (lukuun ottamatta suorittamatonta pakollista liikunan kurssia, jota työstän henkisellä tasolla melkein aktiivisesti...), opittavaa riittää aina vaan.
Viime viikolla sain tutustua silkkipainamisen jaloon maailmaan. Ensikosketukseni silkkipainoon sain kyllä jo yläasteella, kun painoin ompelemaani samettilaukkuun omenan. Isomman luokan painomenetelmiin tutustuin syksyllä vieraillessani Karuselli-painossa, jossa koko Get Printed painettiin. Viimeisimmät oppini olen saanut Hämeenlinnan taidekasarmeilla, jossa Mikko ja Herkko työstävät taidetta ja printtejä. Siellä tapahtuukin kolme viidesosaa ensi printtimalliston taiasta: päivitetty rastatyttö, banaaneita suustaan syöksevä gorilla sekä viuhkaeväinen karppi painetaan mitä mahtavimmilla väreillä pitkätukkaisten apulaisteni taidolla.
Tänään taas oli aika tutustua johonkin tuntemattomampaan. Marssin taidekehystämöön isoisäni maalaama taulu kainalossa ja jäin seuraamaan kehystysprosessia. Alunperin teos oli maalattu jonkinlaiselle kipsilevylle , mutta se tuntui kaipaavan raameja ympärilleen. Pikaisen pohdinnan ja työstämisen lopputulos näytti tältä:
- Taisto Ahtola
Juuri niin sympaattisen simppeli kuin olin ajatellutkin! Perimmäinen syyni jäädä seuraamaan kehystystä ja ottamaan aiheesta muistiinpanoja oli kuitenkin toinen kuin puhdas taka-ajatukseton mielenkiinto. Ensi viikon alussa menen kehystyttämään grafiikan lehden tai vesivärityön, mikä onkin jo aivan eri prosessi. Saatan päästä jopa käyttämään jiirileikkuria (eli kehyksien leikkuulaitetta) ja niittauskoneita ihan itse! Okei, kuulostaa tosi wnb-galleristinörtiltä, mutta kaikelle on syynsä. Aiheesta tarkemmin viimeistään parin viikon päästä, jos eräs taho vastaa hakemukseeni KYLLÄ sen sijaan, että lähettäisi sähköpostitse "kasva pari vuotta ja hanki itsellesi kunnon ansioluettelo ennen kuin luulet saavasi meiltä yhtään mitään." No, olenpahan kokeillut onneani!
Tämän merkinnän kirjoittamista olen harkinnut jonkin aikaa ja päädyin lopulta antamaan itselleni luvan kirjoittaa avoimesti yrittäjyydestä ja siitä, mitä roolia se elämässäni esittää. Skippaan normaalisti harmilliset puolet P-pas'n pyörittämisestä blogin roskakoriin, mutta jos jaksat lukea merkinnän loppuun, saatat huomata häivähdyksen silkkaa rehellisyyttä aidan toiselta puolen. Ihaile samalla esimakuja päivitetyistö Dreadlock-printeistä, joista painetaan kahden viikon päästä ilmestyvään, uuteen Get Printed -mallistoon unisexeja bambupaitoja! P-pas (eli luottograafikkoni Mikko) vastaa miesasiakkaiden ja väljien paitojen ystävien rukouksiin.
Laskin tänään, vaikkakin hyvin suuripiirteisesti, että P-pas täyttää tämän kuun lopulla puoli vuotta! Nämä kuukaudet ovat hujahtaneet nopeasti ohi tajunnan kiitos työhön imeytymisen ja kiitettävän monien kulttuuri- ja matkailurientojen. Olen tuskin koskaan ollut onnellisempi ja väsyneempi kuin viime syksynä, mutta tilanne on alkanut rauhoittua kevättä kohden. Onnellisuus vähenee lähestyvien ylioppilaskirjoitusten ja muiden vastuiden myötä, mutta koitan kompensoida sitä nukkumalla enemmän. Voi tosin olla, että kulutan suuren osan vapaasta ajastani levon sijaan miettimällä, miten parantaa maailmaa - vieläpä niin, että siitä on itsellenikin jotain hyötyä (maailmanparannusonnen lisäksi).
Vietin tämän ja eilisen päivän pohtien erityisen paljon yrittämistä, yhteiskunnan hyvinvointia ja omaa tulevaisuuttani. Olen mukana HAMK:n ja Laurean järjestämässä Sense-liikeideakilpailussa, johon otan osaa päivitetyllä P-pas -konseptilla. Siinä missä P-pas on nyt verkossa toimiva elämänasennemerkki ja -kauppa, se tulee olemaan tulevaisuudessa paljon muutakin. Hion tällä hetkellä suunnitelmiani ja imen kaiken mahdollisen tiedon minua viisaammilta. Eilinen koko päivän mittainen "IDEASTA INNOVAATIOKSI" -tilaisuus antoi uusia välineitä ideoiden kehittämiseen ja ideoiden ideoimiseen ylipäänsä. Mahtavien luennoitsijoiden ansiosta inspiroiduin yrittämisestä entisestään.
Tänään Hämeenlinnan Raatihuoneella taas kokoontui pieni joukko päättäjiä, vaikuttajia ja alan asiantuntijoita keskustelemaan elinvoimasta ja sen parantamisesta niin maanlaajuisesti kuin paikallisesti. Minä kolmen ystäväni kanssa edustin lukiolaisnuoria, minkä lisäksi pidin palopuheen nuoresta yrittäjyydestä ja P-pas'n perusfilosofiasta. Saatuani puheenvuoron ja päästyäni alkukankeuden yli ei moottoriturpani meinannut sammua kainoista vihjailuista huolimatta. Tänään oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun puhuin P-pas'n tulevaisuudesta väistelemättä ja vähättelemättä tavoitteitani. Annoin itseni päräyttää Hämeenlinnan kaupunginjohtajalle ja muulle konkkaronkalle haaveeni siitä, että jonain päivänä P-pas on niin vakiintunut osaksi nuorten (ja miksei vanhempienkin) maailmaa, että se voi oikeasti vaikuttaa asioihin, puuttua epäkohtiin ja tehdä satojen ellei tuhansien ihmisten elämästä mielekkäämpää.
Sanotaan, että yritykset ovat Suomen selkäranka. Tämä ei tarkoita pelkästään supertuottavia jättiyrityksiä vaan pieniäkin puljuja, jotka olemassaolollaan tuovat iloa milloin kenenkin arkeen. Yrityksillä on vaikutusvaltaa ja mahdollisuus tehdä paljon hyvää, minkä takia, itseäni lainatakseni:
"Jos annan epävarmuuden voittaa ja jätän käyttämättä sen potentiaalin, joka P-pas'ssa on, en tee väärin vain itseäni vaan monia muita kohtaan."
Pidin perinpohjaisen palopuheen halustani saavuttaa P-pas'n kautta paljon muutakin kuin hyvännäköisiä vaatekokoelmia. Haluan aidosti ja mahdollisimman tehokkaasti kannustaa muita nuoria toteuttamaan itseään ja visioitaan, tutustuttaa sinut, sinut ja sinut muotoilun eri alueisiin ja tarjota vaihtelua arkeen erilaisilla tapahtumilla ja spontaaneilla yllätyksillä. Kaikkea ei voi toteuttaa samantien, mutta matka on aloitettu. Tähän mennessä P-pas'n puitteissa kyntensä on saanut näyttää neljä graafikkoa, yksi korusuunnittelija sekä kaksi vaateompelijaa. Keväällä kaartiin astuu mukaan musiikintekijöitä, valokuvaajia, uusia suunnittelijoita ja omien mallistojensa luojia ja toivon mukaan innokkaita ideamyllyjä, jotka keksivät kanssani uusia tapoja tuoda lisävaloa ja -raikkautta tähän maailmaan.
Uskon todella, että yksikin ihminen voi saada muutosta aikaan omistautumalla asialleen. Voin ja haluankin myöntää avoimesti, että minua pelottaa välillä aivan tajuttomasti. En tarkoita samanlaista pelkoa kuin pimeän aiheuttama ylivilkas mielikuvitus tai murhaajien pelko, vaan syvää epävarmuutta siitä, tulenko onnistumaan siinä mitä lähden tavoittelemaan. Koska hyppäsin tähän junaan kuutisen kuukautta sitten enkä näe muuta vaihtoehtoa kuin tarttua ohjauspyörään, annan peloilleni selkään ja näytän ennen kaikkea itselleni, että nuoresta energiasta ja innosta on vaikka mihin. Luojan kiitos en ole ainoa, joka on tätä mieltä. Yhden ihmisen voimin P-pas ei nimittäin maailmaa muuta, mutta monen tekijän ja tempauksen summana tulevaisuus voi tuoda tullessaan upeita juttuja.
P-pas on siis todellakin enemmän kuin pelkkä vaatemerkki. Se on mahdollisuus ihan jokaiselle, kuten minulle tehdä miksei-asenteesta alati kehittyvä ja monipuolistuva elämänprojekti. Tämä kaikki on alkusoittoa tulevalle, joten jos tykkäät, varaudu tykkäämään lisää. Minä varaudun pelkäämään ja unohtamaan pelon ja innostumaan ja heittäytymään ja toivomaan parasta - ja tekemään kaikkeni sen eteen, etten joudu pettymään. Jos jostain syystä epäonnistunkin, tulinpahan yrittäneeksi.
Sanonta Älä kadu tekemääsi vaan sitä, mitä jätit tekemättä voisi sopia tähän yhteyteen mainiosti.
Jotta julkinen avautumiseni ei vaikuttaisi liian sentimentaalilta ininältä, liitän loppuun koko kansan ihaileman Disney-tähti Miley Cyruksen kappaleen Climb. Valitsin syystä karaokeklipin eli version, jossa esiintyy laulun lyriikka kokonaisuudessaan. En tunnustaudu Hannah Montana-/Miley Cyrus -faniksi aseella uhatessakaan, mutta kun joululomalla kuulin Climbin sattumalta, se kolahti väsyneeseen mieleen ja muistutti siitä, mikä elämässä on tärkeää: Uskaltaminen. Lue sanat ajatuksella ja suo itsesi lopettaa video kesken siinä vaiheessa, kun ymmärrettävän kielen sijasta alkaa kuulua loppu-ulinaa. Mieti myös, olisiko sinullakin uskalluksen paikka elämässä.
Lokakuussa kerroin kuvaussessioista, joissa porukka HEO:n elokuva- ja TV-ilmaisun linjan opiskelijoita teki pienen dokumentin nuoresta yrittäjyydestä. Dokkari julkistettiin jo yli kaksi kuukautta sitten, mutta sain vasta nyt mahdollisuuden laittaa sen näkyville. Vaikka kuvauksista on näennäisesti lyhyt aika, on moni asia P-pas'ssa ehtinyt muuttua. Jos minua nyt pyydettäisiin puhumaan samoista asioista, vastaisin varmaankin eri lailla. Lokakuussa P-pas oli vasta aivan tiensä alussa, mutta nyt punainen lanka on alkanut loistaa entistä kirkkaammin ja tiedän, mitä tuleman pitää. Kehitystä ja edistystä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan huimasti. Fakta kuitenkin on, että jokainen aloittaa jostain. Tässä siis minun ja P-pas'n tarinan alku:
Kiitos Marika, Mirei, Marleena, Tytti ja Oona!
PS. Puolustan ryönäistä ulkonäköäni sillä, että syksy oli elämäni hektisintä ja ulkonäköpaineettominta aikaa. Nyttemmin olen parantanut tapani (paitsi pakkassäältä suojautuessa). Ajoittain.
Heräsin aamulla hävyttömän aikaisin (eli puoli kahdeksalta, mikä on kaltaiselleni uneliaalle opiskelijanretkulle jotain käsittämätöntä) suunnatakseni hammaslääkäriin kuulemaan pitkään odotettu tuomio suuvärkkini kohtalosta. Olen kärsinyt lähes kymmenen vuotta erilaisista ongelmista koskien milloin leukoja, milloin hampaita, milloin kitalakea, you name it. Lukuisien hoitojen, kiinteiden hammaskojeiden (a.k.a telaketjut), yörautojen, nolojen suukapuloiden ynnämuiden jälkeen tilanne näytti hetken hyvältä ja hampaani olivat suorat kuin insinöörin 90 asteen kulma - mainittakoon, että hampaani siis eivät olleet 90 asteen kulmassa - kunnes kävi köpelösti ja syystä tai toisesta kaikki meni pieleen. Olen jälleen hammasvammainen, minkä lisäksi kieleni ahdistuu fyysisesti pienessä, verbaalisesti ylikasvaneessa suussani, leukojen ongelmista puhumattakaan.
Diagnoosini on seuraava:
viisaudenhampaiden repiminen, kiinteät raudat ylä- ja alahampaisiin pariksi vuodeksi ja ellei tämä korjaa kaikkia ongelmiani, yläleukani operoidaan. Siis leikataan. Kuin missäkin Greyn anatomiassa. Lisäksi saan luvan painua puheterapeutin vastaanotolle, koska olen elämässä epäonnistunut nössö. Ja koska olisi korkea aika oppia käyttämään kieltään oikein. Siperia opettaa, sanotaan, mutta lienee parempiakin oppimismetodeja. Tilanteessa on monta ironista (heh heh, iron kuten rauta) tekijää, joihin palaan varmasti sitten, kun suuni kilisee metallia. Aion pitää huolen siitä, etten pääse helpolla tulevasta Ugly Betty -syndroomastani.
ENNEN:
JÄLKEEN:
KOHTALONI:
En ole kauaa jaksanut hammashuoliani murehtia, sillä elämässä on kiinnostavampiakin asioita. Juhlistin äitini syntymäpäivää, jonka jälkeen tapasin Department Series -paitamallistoa valmistelevaa Mikkoa ja Herkkoa. Istuimme päälle tunnin puhumassa vaatebisneksestä, taiteesta, itsensä toteuttamisesta ja erilaisista kulttuuriprojekteista - kuinka moni tyttö pääsee harrastamaan tällaista kahden heteromiehen kanssa? - minkä ansiosta mulla on nyt todella voimaantunut olo. On hassua, miten palaset tuntuvat loksahtelevan niin luonnollisesti paikoilleen ajatusteni sekamelskassa: juuri eilen maalailin utopistisia haaveita erilaisista projekteista, joilla saada suomalaisia nuoria liikkeelle ja nauttimaan kaikesta mahtavasta ympärillään, ja yhtäkkiä löydänkin itseni pienestä mutta sitäkin intensiivisemmästä ideariihestä. Vielä mikään pohdinnoista ei ole ajankohtainen, mutta mieleen varmasti jää kytemään kunnianhimoinen ajatus jos toinenkin. Saimme poikien kanssa myös juteltua aikuisten oikeaakin asiaa, nimittäin Get Printed vol. 2 -malliston teknistä puolta. P-pas'n toinen Get Printed -paitamallisto on viittä vaille valmis painettavaksi, mutta tällä kertaa toimin hieman eri tavalla kuin ensimmäisen suhteen. Avaan kokonaisuutta ihka omassa merkinnässään hieman lähempänä.
Toinen mahtava juttu tässä illassa on vilkaisu P-pas'n käyttämän tekstiilientuottajan, brittiläisen Continental Clothingin, kotisivuille. Eksyin toljottamaan silmät suurina uutta vuoden 2010 vaatemallistoa, joka on täynnä upeita leikkauksia ja mahtavia perusvaatteita. Continental Clothing on siis vaatevalmistaja, joka tuottaa ns. blanco-vaatteita merkkien ja jälleenmyyjien käyttöön. Ajattelin aluksi, että paitamallivalikoima on melko suppea, mutta firma on muuten luotettava ja arvostettu - sekä ekologinen, mikä on valtava plussa. Uudet tuotekuvat ovat kuitenkin saaneet minut kääntämään kelkkani: Continental on kaikkea muuta kuin suppea. P-pas'n suureksi suruksi paitoja ei voi tilata toistaiseksi kuin valtavia eriä, mutta otan selvää, josko niitä saisi haalittua pienempiä määriä käyttöön. Mitä kaikkea mahtavaa näihin voisikaan painaa! Mikäs tailaamisen riemu olisi, kun saisi näin monipuolisia vaatteita käyttöönsä! Olen ehtinyt laatia monta tuunausideaa tämänhetkisille paitamalleille, mutta jos vain saan hyppysiini tuoreimpia yksilöitä, ylimääräinen venkslaaminen ompelukoneen ja saumurin kanssa jää iloisesti unholaan. Alla muutamia lempimallejani tämän vuoden Trends2010-mallistosta.
Valittelin tässä aikaisemmin, että priorisoin elämääni väärin. Vaikka tiedostan asian, en kuitenkaan tee sille mitään. Herään aamuisin - tai iltapäivisin - ensimmäisinä ajatuksinani kouluun liittyvät paineet. Ei sillä, että olisin suorituskeskeinen täydellisyydentavoittelija kuten ennen, vaan siksi, että lukiosta pääsemiseni on tällä hetkellä kevyenlaisesti vaakalaudalla. Syyt ovat tyhmiä ja helposti korjattavissa, mutta jokin ruuvi on päässyt vääntymään sellaiseen asentoon pääkopassani, että alistun flegmaattisuudelleni. Huolestuneelle flegmaattisuudelle. Huolestuneisuus ja flegmaattisuus eivät todellakaan kulje käsi kädessä, mutta olen onnistunut yhdistämään ne. On aivan totta, että kaaoksessa on hankala saada mitään aikaiseksi. Siksipä siistin kaaostani hieman. Jotta saisin kevennettyä henkistä taakkaani, aion omistaa sunnuntaistani muutaman tunnin aktiiviselle rästitöiden tekemiselle. Jollekin tämä voi kuulostaa arkiselta asialta, mutta minun tapauksessani tällainen panostaminen on suuri askel kohti lukion päättötodistuksen ja mielenrauhan saamista.
Mihin sitten olen käyttänyt vapaat hetkeni?
Olen suunnitellut uusia kotisivuja, tosin heikoin tuloksin. Kuten olen pariin otteeseen maininnut, minä en ole P-pas'n graafinen voima. Onneksi en ole ainoa, joka tätä asiaa työstää. Tässä kuitenkin osviittaa siitä, missä mennään:
alkuperäinen luonnokseni (huom. LUONNOS!), joka on myös ensimmäinen kuvankäsittelyohjelmalla tekemäni ei-valokuvamuokkaus ikinä. Perusilme on ehkä turhankin synkkä ja maanläheinen, mikä ei aivan ole P-pas'n juttu. Suosin enemmän graafisia linjoja, mutten kuitenkaan halua sivustoista modernin minimalistisia, mustavalkoisia, geometrisia taidepläjäyksiä.
Toinen luonnokseni alkaakin olla jo jostain kotoisin, mutta kertoo tuskin puoliakaan siitä, miltä lopputulos tulee näyttämään. Värimaailmaa en ole lyönyt lukkoon, mutta kieltämättä tykkään oranssin ja sinisen yhdistelmästä. Mitä kotisivuille ikinä tapahtuukaan, samanlaisia muutoksia tapahtunee blogille ja webstorelle. Ainakin bannerit muuttuvat.
Sivustopohdinnan lisäksi olen tappanut aikaa tekemällä laskelmia samoista asioista uudelleen ja uudelleen, listaamalla ties mitä ja olemalla tehoton ajankäyttäjä. On turhauttavaa, kun haluaisi toteuttaa kaiken mahdollisen NYT, mutta siihen ei yksinkertaisesti ole resursseja. Työn alla P-pas'lle on noin viisi paitamallistoa ja uusia koruja, taidepuolella tapahtuu raikkaita muutoksia ja koko P-pas odottaa jännittyneenä uusia aikoja. Tielläni vain seisoo pari hidastetta, joista yksi on lukio, toinen on raha(ttomuus). Näitä asioita korjaillessa voisin myös tarttua useammin tuumasta toimeen ja toteuttaa kaiken sen, mikä toteutettavissa on. Ei tässä maailmassa mitään saa jos ei annakaan.
Kertokaa mielipiteenne P-pas'n tulevien sivujen osalta! Mikä toimisi, mikä ei toimi?
PS. Seuraa ihmeessä P-pas'n kommelluksia Twitterin välityksellä!
Kävipä tietenkin niin, etten saanut lauantaina kirjoitettua suunnittelemaani ylistyspuhetta dubstepistä once-in-a-lifetime-kokeiluna. Juoksin keskikaupungille hätäostoksille, kaulin paljon taikinaa, soitin puheluita ja hikoilin uunin ja hellan välissä - kirjaimellisesti (keittiöni on mielenkiintoisen muotoinen). Ennen kuin arvasinkaan, koitti lähdön hetki kohti Playgroundia kädet täynnä tarjottimia ja kasseja.
Paikan päällä kävi sellainen kuhina, että kemuttaminen itsessään jäi muiden toteutettavaksi. Pourquoi pas lounge toimi turvalehtonani, jossa istuskelin paitojeni keskellä tuttujen ja tuntemattomien seurassa. Alkuperäinen ajatus oli soittaa koko illan ajan reggae&roots -musiikkia, mutta ylhäältä tulleen käskyn vuoksi reggae sai jäädä odottamaan seuraavaa loungea. Onneksi siitä saatiin nauttia sentään ensimmäisen tunnin ajan! Kaiken kaikkiaan illasta jäi käteen uusia mahtavia tuttavuuksia, paljon kokemusta niin tapahtumanjärjestämisestä kuin ryhmätyöskentelystä ja ilo siitä, että porukalla oli hauskaa. Tyytyväinen asiakas, oli kyseessä sitten vaateostaja tai bilevieras, on parasta mitä tiedän.
YO PARTY PEOPLE!
en näytä tarkoituksella keskisormea, olen vain tavoilleni uskollinen ja kanniskelen kädessäni ruokaa
Uusi viikko on alkanut aikaisempia tasapainoisemmin. Nyt, kun Suburban Basher -projekti (eli nämä Playground-bileet) ovat ohitse, saan keskitettyä kaiken huomioni P-pas'iin. Ja koulunkäyntiin, jota pitäisi jaksaa tiristää vielä vähän päälle kuukauden verran. Tammikuu tuleekin olemaan hallittua tasapainoilua näiden kahden välillä, mikä on jo suurta edistystä syksyyn verrattuna. Vaikka olen kulkenut yrittäjyyden juurakkoisia polkuja vasta neljän kuukauden ajan, alun hektisyys on alkanut väistyä ja mieleen on jäsentynyt se, mikä oikeasti on oleellista ja mihin panostaa. Nyt tärkeintä on saada perusasiat kuntoon, kuten kotisivujen ulkoasu ja tuotetarjonta. Tätä työstetään isommalla tekijäporukalla nyt muutaman viikon ajan. Tavoitteena on avata helmikuussa uusi, tyylikkäämpi aukeama, joka ainakin tulevien vaatteiden puolesta on jo selviö. Uusia printtejä on aimo liuta odottamassa painamistaan, ja jo nyt pari mallistoa odottaa levottomana pääsyään webstoreen.
Yksi syy siihen, että olisi kannattanut pamahtaa Pleikkarille lauantaina: ylläriale! Kaikki paitasamplet olivat 25€, mukaan lukien pari uutta tulokasta. Yllä komeilee maistiainen tulevasta Department Series -mallistosta, jota inspiroi graffititaide (ihmekös tuo, kun tekijöinä on kaksi graffititaiteilijaa!) ja kaikki mahtava. Olen aivan innoissani näistä vaatteista, ne ovat nimittäin jotain aivan upeaa. Tämä bambupaita on naisten mallia hieman kinakampaa kokoa M, 35€. Jos vallan ihastuit, voit tilata paidan blogista. Webstoreen tämä(kin) ilmestyy vasta tammi-helmikuun vaihteen tienoilla. Maistiaiskuvia tulevasta kivasta tupsahtelee blogiin aina silloin tällöin, joten pitäkääpä silmät auki tulevan varalta! Paljon uniikkikappaleita luvassa, joten tilaamisen suhteen ei kannata aikailla.
Koitan myös jäsentää ajatuksiani hieman, sillä lyhyen ajan sisällä olen tehnyt varsin suuria päätöksiä P-pas'n tulevaisuuden suhteen. Tämä meinaa sitä, että oma elämänikin tulee muuttumaan melko lailla. Yleensä huutelen ideoistani suuren ääneen, mutta blogiin kirjoittaminen on niin äärimmäisen julkista, etten viitsi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ehkä kuitenkin raotan haaveideni verhoa ja teen kevään suunnitelmistani reilusti avoimen projektin. Tämä on nimittäin jotain sellaista, joka olisi hienoa jakaa muiden kanssa jo etuajassa. Maistelen nyt kuitenkin vielä hetken.
Pourquoi pas? (suom. miksei?) - elämänasenne ja toiminimi, joka syntyi päähänpistostani perustaa hyväntuulinen ja -näköinen verkkokauppa. Blogiin puran yrittäjäpaineitani ja -intoani tulevaisuudensuunnitelmia maalaillen. Feat. itseironiaa, säheltämistä ja onnellisuuspuuskia!
Tekstit
