Ihminen ihmiselle

Mainitsin aikaisemmassa merkinnässäni, että käyn paraikaa kuvataidekurssia. Sen aiheena on ihminen, tyyli on vapaa. Luulin kurssin olevan niin vapaamuotoinen, että voin toteuttaa visioitani rajattomasti, mutta paikan päällä sain huomata työskentelevämme elävän mallin kanssa. Alkushokin jälkeen innostuin asiasta: uusia haasteita! En todellakaan ole mikään ihmiskuvaaja, saati mikään kuvaaja muutenkaan, joten tartuin kynään pelkoa ja kiinnostusta uhkuen. Kahden kurssitunnin lopputuloksena on rumia piirrosluonnoksia ja kaksi suhteellisen näköistä, tosin vielä vaiheessa olevaa työtä.

Näistä kahdesta aion työstää poptaide-tyyliset versiot mustalla tussilla mahdollisimman simppelein ilmaisukeinoin - jos osaan. Lyijykynäpiirrokset ovat varjostusta ja suttua täynnä, mikä antaa kuvalle eloa mutta on myös helpoin tapa saada kuvasta edes jokseenkin onnistuneen näköinen. Koska en tunnetusti tykkää loikata matalienkaan aitojen yli, vaan ryömin niiden ali, haluan kokeilla jotain uutta.

 

 

yleensä en käsittele kasvojani vahamaiseksi massaksi

Kameroin naamaani ja käsittelin kuvat vastaamaan sitä tyyliä, jonka haluan kop-- omaksua kuvataiteiluuni. Ei ole väärin katsoa mallia, eihän? Varsinkaan, kun kuvat ovat itseottamia?