Kujeilua Tampereella

Matkustin tänään junalla ensimmäistä kertaa yksin Tampereelle. Oli jo korkea aika korkata tämäkin matkailuneitsyys! Väsymys silmissä ja naamalla tuikkien nappasin junassa uutukaisen läppärini auki, leikin sen sisäänrakennetulla webkameralla ja sain itsestäni vain väsähtäneitä kuvia. Todenmukaisuus kunniaan. Kuten myös se, ettei kehtaa poseerata maireasti iltapäiväjunassa tietokoneelleen.

Palaveroimme pienellä poppoolla keskustan Coffee Housessa, jossa läikytin kahvia tarjottimelle ja join vettä ohi suuni, muun muassa. Tämän lisäksi pidin pöytäkirjaa, joka kuului suurinpiirtein näin: "pojat puhuvat bassokaiuttimista, en ymmärrä." Vaikka suuri(n) osa keskustelunaiheista menikin ohi tajunnan, saimme suunnitteltua mahtavia yhteisiä projekteja ensi vuoden puolelle. Mahtavalla tarkoitan oikeasti mahtavia juttuja. Olen täynnä inspiraatiota ja odotusta, vaikka tässäkin hetkessä on paljon taikaa. En saa tarpeekseni suunnittelemisesta, toteuttamisesta ja maailmanparantamisesta ylipäänsä. Maailmankaikkeuden synnyn pohtiminen on myös mielenkiintoista - aiheesta tuli keskusteltua lähes koko junamatka takaisin Hämeenlinnaan.

Alla lyhyt videokuva virallisesta kokouksestamme, jossa en keksinyt järkevämpää tekemistä kuin kuvata ja raakua. Kuten näkyy, olimme kaikki energisiä ja suorastaan täynnä luovaa hulluutta!

Elämä on hyvää.

- Essi


PS. Päätin muuttaa P-pas'n blogin ulkoasua radikaalisti. Olen ehdottomasti nykyisen yleisilmeen kannalla. Toivottavasti kelpaa!