Inspiraatiomerkintä

Ihmisten kodit ovat pullollaan aarteita, joita ei ole kyläillessä ennen huomannutkaan.

Kaikki tässä merkinnässä esiintyvät esineet ja taide kuuluivat jo edesmenneille taiteilija-isovanhemmilleni, joiden luona vierailu antoi aina uutta syvyyttä ja luovuutta omaan ajatteluun. Vaikken seuraakaan sukuni jalanjälkiä maalipaletti tai grafiikkalehtiö kädessä (vaikkakin käyn paraikaa kuvataidekurssia aiheena ihminen), kannan mukanani kiinnostusta ja paloa esteettisyyden eri ulottuvuuksiin. Koruista vaatteisiin, taiteesta teolliseen muotoiluun, arkkitehtuurista meitä ympäröivään kokonaisuuteen, jota todellisuudeksikin kutsutaan.

P-pas edustaa nuorekkuutta ja jokapoikaa pukevaa katutyyliä, mutta on taidetta sekin. Vaikutuksia koruihin, valokuvateoksiin ja vaatteisiin saadaan milloin mistäkin, esikuvia on laidasta laitaan ja itse luomisprosessi on yhtä suurta taidetta - ja paikoin ahdistunutta hätäilyä. Voin jokin päivä kirjoittaa merkinnän esimerkiksi siitä, miten printtimallisto syntyy. Tie valmiiseen tulokseen on pitkää soutamista ja huopaamista, ideamyllyä ja henkisesti raastavaa puurtamista, mutta jokaisen vaivaanähdyn minuutin arvoinen (toivottavasti printtien suunnittelijat ovat samaa mieltä!).

Outi Heiskanen, graafikko

P-pas'ta odottaa liuta upeita mahdollisuuksia, joihin aion tarttua - ja olen jo tarttunut - kaksin käsin. Tällä hetkellä pinnalla poreilee ensi vuoden alussa järjestettävä vuodenavajaisklubi, jossa perinteisen popin sijaan tarjotaan vaihtoehtoista fiilistelymusiikkia ja satoja uusia kasvoja kohdattavaksi. Satoja. Kerron aiheesta tarkemmin hyvinkin pian! Eletään jännittäviä ja kiinnostavia aikoja, sillä tämä ensimmäinen klubi ei missään nimessä jää viimeiseksi.

Aiheesta liikuttavampaan, kuten kyynel posliininuken poskella antaa olettaa. Vein tänään cockerspanielini Toton eläinlääkäriin pariin 'rutiinioperaatioon'. Nyt olohuoneen sohvalla kököttää leikelty ja tikattu ressukka, joka pitää ommelhaavojensa peitteenä vaaleanpunaista bandana-huivia. Kuvia julkaisen, jos saan käsiteltyä niistä tarpeeksi siveellisiä. Nykyisellään koira näyttää niin hurjalta, että voisin lanseerata oman "Save Toto boy" -vaatemallistoni (viitaten kuhinaa herättäneeseen Antti Asplundin Save Rude boy -ikkunasta pudonneen kissan pelastuskampanjaan) kattaakseni lääkärikulut ja voidakseni viedä hauvan kosmeettisiin hoitoihin tikkausjälkien peittämiseksi. Pistetään harkintaan.

Tosiasiassa koira voi hyvin, mutta on hieman hämillään kaulan seudulta poistuneista rasvapateistaan. Omistajansa on hämillään lemmikin rajusta ulkomuodosta. Aika rudea.

-Essi