Yrittäjän arkea: Missä meni vikaan?

Näiden muutaman yrittäjä-kuukauteni aikana olen saanut yllättyä elämänmuutoksistani niin positiivisesti kuin vähemmän positiivisesti. Kuten kenen tahansa työelämään siirtyvän, myös minun elämäni muuttui P-pas'n myötä. Kun kyseessä on vielä täysin oma juttu eikä minkäänlaista varmuutta palkasta saati eläkkeistä, on tilanne kieltämättä jännittävä. Kaiken epävarmuuden ja hapuilun lisäksi P-pas on tuonut tullessaan elämääni varsin mielenkiintoisia muutoksen tuulia.

ELÄMÄN"HALLINTA"

parempi vain, ettei tämän reuhkan alta näe katsoa peiliin..

Minusta on tullut ennennäkemätön laiskamato! Kun innostuin P-pas'sta, käytin kaiken energian tiedonkeräämiseen, tiedon soveltamiseen ja ideoiden kehittämiseen. Suljin kaiken muun mieleni ulkopuolelle. Nyt jälkiviisaana voin sanoa, että olisi kannattanut panostaa

1. kuntoonsa 

2. ulkonäköönsä

3. elinympäristöönsä

4. lähimmäisiinsä (kuten koiraansa!)

hieman enemmän, jotta se ei tuottaisi niin suuria vaikeuksia tulevaisuudessa. Heräsin eilen tuntia normaalia aikaisemmin saadakseni siivottua, mutta ylösnousemuksen sijaan makasin paikoilleni jähmettyneenä puolitoista tuntia. Vetelää, sanoisinko! Kuinka hankalaa tuleekaan olemaan loman jälkeen ryhdistäytyä ja alkaa käyttäytyä kunniallisen kansalaisen tavoin - jos en itseni, niin siihen painostavan lähipiirin vuoksi.

sarjassamme "Essi syö aina lautaseT loppuun, vieläpä ennätysvauhtia!"

Kohta 1 ja 2 kulkevat käsi kädessä. Siinä missä olen tuhonnut elämääni ja sydäntäni mässäämällä  pikaruokaa, pastaa ja valmiskastiketta, kiinalaista keskimäärin 2½ kertaa viikossa ja pullaa kuin nälänhätäinen, olen saanut tuta seuraukset niin yleisessä olotilassani kuin naamassani. Kireitä paitojakaan en viitsi  enää liiemmin käyttää. Epäsäännölliset ruokailuajat ja muutenkin hektinen elämä ovat tehneet säädyllisistä elämäntavoista hankalasti kiinnipidettäviä. Koskaan ennen esimerkiksi itsensä nesteyttäminen ei ole tuottanut yhtä paljon vaikeuksia! Millainen Duracell-jänö olisinkaan, jos en olisi koko ajan nestehukan partaalla.

AJAN"HALLINTA"

Priorisoin elämäni aivan päin hanuria! Ajanhallintaani ei voi kutsua hallinnaksi, sillä vähätkin järjestelmällisyyden hivenet murenevat nopeasti. Pidin syksymmällä vielä kalenteria, sillä ajattelin sen jäsentävän tekemisiäni paremmin. Mitä vielä! Asetin liikaa tavoitteita, liian aikaisia henkilökohtaisia deadlineja, liikaa sotkua kalenterin sivuille. Nyt olen luopunut systeemistä kokonaan (lukuun ottamatta kännykkäkalenteria, jota käytän satunnaisesti). En tiedä, onko nykytilanne entistä parempi, sillä aika lailla jokainen koulun deadline ehtii vilahtaa ohitseni ilman, että edes huomaan. On siinä ja siinä, saanko tarpeellisia kursseja kasaan - ja millä tuloksilla. Entiseen tunnolliseen minääni verrattuna yrittäjä-Essi on varsinainen raggari. Onneksi miksei -asenne tuo tilanteeseen henkistä helpotusta: en ota tilanteesta liiallisia paineita. Eri asia on, kannattaisiko sittenkin ottaa.

Kaiken sekoilun johdosta olen vihdoin suoraan sanottuna puhki, varsinkin fyysisesti. Kroppa huutaa lomaa, nenää kutiaa sadannen aivastuksen verran ja aivotoiminta matelee. Kun kaikki tämä iskee yhtä aikaa päälle, loma ei voisi tulla parempaan saumaan. Karkaankin perheen kanssa leutoon ilmastoon lojumaan hotellin allasosastolle, makaamaan hierojan pöydälle, viemään naamani triplapuhdistettavaksi, lukemaan, pelaamaan golfia ja lenkkeilemään. Liikuntaa ja rentoutumista ja jonkinlaista detoxia eli todellista akkujen lataamista. Ajattelin olla elämäni vireessä palatessani, sillä P-pas'n vauhti ei todellakaan ole hidastumaan päin. Vuoden 2010 mukana aukeaa ovia aivan uusiin maailmoihin, mikä tulee näkymään piankin.

*TYHJÄÄ TÄYNNÄ!

Ei mitään huonoa ettei hyvääkin. Vaikka elämäni onkin mennyt siihen, että suurin saavutukseni on naamarasvan tai peitepuikon ostaminen* (mikä on oikeasti kaltaiselleni turjakkeelle merkittävä askel kohti kauniimpaa arkea), olen tutustunut aivan uuteen ulottuvuuteen muotoilualan yrittäjyyden myötä. Olen kohdannut todella mielenkiintoisia ja hienoja persoonia ja oppinut käsittämättömän paljon uutta niin maailmasta itsestään kuin arkisista käytännöllisyyksistä. Ei välttämättä uskoisi, mutta jopa biologian tietämykseni on kasvanut P-pas'n ihmeellisessä maailmassa!

Hienointa kaikessa on kuitenkin se, että olen vihdoin antanut itselleni luvan inspiroitua ja luodakin jotain inspiraatioideni pohjalta. Toistaiseksi aikaansaannokseni ovat olleet maltillisia ja pienimuotoisia, mutta voi tätä toteutuvissa olevien ideoiden määrää! On ihmisiä, jotka tarvitsevat konkreettisen syyn toteuttaa itseään ja niitä, jotka tykkäävät tehdä niin muuten vain. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään. Kiitos äkkipikaisuuteni ja lyhytkatseisuuteni olen nyt tässä, enkä ajatellut vähään aikaan väistyä.

Kunhan nyt suon hetken joulurauhan itselleni ja tekisin pari pysyvää uudenvuoden upausta. Kuten sen, etten enää valvoisi aamukolmeen arki-iltoina ja koittaisi sinnitellä viiden tunnin yöunilla. Ei tässä enää  niin nuoria ja elinvoimaisia olla. Anyways,

Hyvää joulua kaikille! 

Nauttikaa ruoasta, rauhasta ja elämästä. Ja koittakaa hallita omaanne hieman paremmin kuin minä.

PS. Kiitos Marialle raikkaasta julisteesta!
Kyseessä on siis jo aiemmin mainostamani Suburban Basher -dubstep
-klubi Playgroundissa, jossa P-pas'lla on oma Roots&Reggae-lounge.
Tulkaa moikkaamaan ja jammailemaan 9.1!