Kulttuuria kerrakseen

Syksyni kului pitkälti P-pas'n parissa aamusta yöhön, maanantaista sunnuntaihin. Näin joulun alla olen lopulta antanut itseni hengähtää - tai niin uskottelen. Viime viikonloppuhan kului We Got Beefin joulumarkkinoilla ja tänäkin viikonloppuna olen hoitanut asioita, mutta tietty henkinen sitoutuneisuus ja yletön huolehtiminen on väistynyt. Kun pahin alkumyllerrys on ohi ja yrittämiseen on kotiutunut tietty rutiini, itsensä voi välillä päästää henkiselle lomalle. Viikonloppu Helsingissä tarjosi siihen monta otollista hetkeä.

Perjantaina suuntasimme kahden ystäväni kanssa Aleksanterinteatteriin katsomaan Martti Suosalon yhden miehen esitystä/monologia Nikolai Gogolin teoksesta Mielipuolen päiväkirja. Jos en muuta sen absurdiuden aikana oppinut, niin sen, että Suosalo on taidokas näyttelijä. Ei tavanomaisia näyttelijöiden maneereita sun muuta kaavamaisuutta vaan hienoa esiintymistä.

Lauantaina oli luvassa Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas -baletti, joka veti nostalgiseksi. Lapsuuteni jouluihin kuului käydä lähes vuosittain ihailemassa balettia, kunnes viiden vuoden tauko erotti minut ja Pähkinänsärkijän. Tauko teki kuitenkin hyvää, sillä tällä kertaa osasin todella arvostaa näkemääni. Lavastus oli huikea, tanssijat kauniita, puvustus äärimmäisen inspiroivaa, koreografiat sulokkaita ja kokonaisuus todella viihdyttävä. Jos et ole koskaan ollut baletissa, mene! Siellä jos missä saa todistettua sen, että ihmiskeho pystyy ihmeisiin. Ei ole helppoa nostaa toista käsivarsilleen kauniisti ojentuneena kuin ilmaa vain. Vielä vaikeampaa on saada se näyttämään siltä, ettei se tuota vaikeuksia.

     Myönnettäköön: ajattelin töitä baletin aikana. Rakastuin lumihiutale-ballerinojen asuihin niin, etten mahtanut kytevälle vaatesuunnittelija-sielulleni mitään. Kuvat toistaan kauniimmista ryhdikkään ilmavista mekoista täyttivät mieleni, kuten myös kaikki harmaan sävyt valkoisesta mustaan, joilla mekkoa elävöittää. Kuka tietää, kenties P-pas ottaa - ja ottaakin - tulevaisuudessa askeleen kohti elegantimpaa tyyliä ja lanseeraa aivan omanlaisensa "Pourquoi pas chic" -mallistonsa. P-pas'n tunnuslausehan on: Chic style, chill life, fresh attitude. Onneksi chic voi olla monella tapaa.

Terkkuja viime viikonlopulta toivottaa Essi ja huppariposse! Olemus alkaa olla jo melko väsynyt, tässä vaiheessa takana taisi olla 18h baareilua. Hupparistani sen verran, että se on miesten kokoa XL eli mekkomatskua. Jahka istun jälleen saumurini ääreen, se tulee kokemaan melkoisen muodonmuutoksen nykyisestä mallistaan. Jos kokeiluni toimii, P-pas'n webstoressa ei tulla näkemään pelkkiä Get Printed -teepaitamekkoja vaan lämpimämpääkin pitkähelmaista seuraavan printtimalliston saapuessa!

PS. Nyt on pakko puolustaa horjuvaa kunniaani: osaan oikeasti pukeutua ajoittain. Tänä viikonloppuna olen viettänyt enemmän aikaa klassisessa pikkumustassa ja nahkasaappaissa kuin hupparissa. Laiskuudekseni en vain saanut aikaiseksi kuvatuttaa lookiani, vaikka digijärkkäri laukun pohjalta välillä huutelikin. Luminen Helsinki jäi myös kuvaamatta, vaikka se olisi ansainnut tulla taltioiduksi. Toivotaan, että talviset maisemat eivät katoaisi hetkeen. Jonain kauniina päivänä nimittäin tahdon vangita valon ja enkelipölyn eli ilmassa leijuvien jääkiteiden tanssin kuvaan jos toiseenkin.