Kirjallinen persoona

 

 

 klikkaa kuva suuremmaksi!

Hämeenlinnan kaupunkiuutisten vuoden 95. numerossa, joka ilmestyi keskiviikkona, esiintyi mahtava juttu eräästä lukiolaisyrittäjästä. Hänet tunnetaan paremmin nimellä Essi, yrityksensä nimellä P-pas. Kiitos taitavan toimittajan, Iida Suokkaan, en joutunut pudistelemaan päätäni kertaakaan asiavirheiden tai muun vuoksi. Henkilökuva on myös ensimmäisiä juttuja, joissa en nolaa itseäni hölmöillä kommenteilla. Ei niistä kommenteista kuitenkaan sen enempää.

klikkaa kuva suuremmaksi!

Toinen hauska juttu oli Kodin Kuvalehden viime torstaina ilmestyneessä lehdessä. Blogini pääsi Levottomat Jalat -palstalle, mistä olen todella otettu! Mainittakoon silti, että sukunimeni ei aivan ole Ahtela, vaan Ahtola. Se siitä nettianonyymiydestä.

Elämääni kuuluu tällä hetkellä niin paljon kaikkea jännittävää, etten uskalla pukea ideoita ja unelmia  ja toteutettavia suunnitelmia sanoiksi. Parin vuorokauden sisään P-pas'n tulevaisuudennäkymät ovat muuttaneet rajusti suuntaa vaikka siltikin pysyneet samanlaisina, mikä antaa valtavasti energiaa uusiin koitoksiin. Lisäksi laajennan toimintaani pelkästä muotoilualasta laajempaan tapahtumienjärjestämiseen, mutta näistä lisää, kun asioita on saatu lyötyä lukkoon. Voin vain sanoa, että lähitulevaisuus näyttää vastustamattomalta. Toivottavasti yllätyksien koittaessa olette sitä mieltä itsekin!

Juuri tällä hetkellä elämäni pyörii kuitenkin yksinkertaisten asioiden parissa. Pitäisi muun muassa pakata myyntiartikkelit huomenna alkavia We Got Beefin joulumarkkinoita varten - tai ylipäänsä saada ne pakkauskuntoon! Vielä on aimo liuta etikettejä kiinniommeltavana, ja puolensataa hintalappua kiinnitettävänä. Onneksi olen tottunut myöhään venyviin öihin. Eniten mietintää herättää kuitenkin viikonlopun tyylini: pitäisikö olla edustava disaineri vai rennon boheemi elämänfiilistelijä? Trendikäs kapunkilainen vai puolimaalainen tapahullu?

aivotilaa korostava pikkumyykampaus saattaa viedä voiton

Tukka valtoimenaan vai nuttura kireällä? Huomisaamu ja kiire määrännevät tyylini suunnan, joka tullee olemaan jotain surullisenhupaisaa katseltavaa. Jättänen Kuomat kuitenkin kotiin (koska ne ovat oikeasti äitini kengät). Tähän potentiaalimuotoryöppyyn lopettanen merkintäni.

Markkinaviikonloppua ja uusia tuttavuuksia innolla odottaen,

Essi