PYHITÄ LEPOPÄIVÄ

Kuka ikinä sunnuntain päättikään lepopäiväksi julistaa, on kyseessä välkky tyyppi. Perusteellinen kenttätutkimukseni osoittaa, ettei näin pyhän alla saisi tehdä töitä - ainakaan tarkkuutta vaativia. Missä kaikessa olenkaan tänään onnistunut epäonnistumaan?

Kokeilin painajantaitojani paitoihin silitettävillä siirtokuvapapereilla, joihin olin tulostanut perustyhmiä printtiaiheita. Omaan huumorintajuuni kolahtaa jonkin yön pikkutunneilla keksimäni "Be square" -printti, joka koostuu vatsalleen kellahtaneesta B-kirjaimesta ja squaresta eli neliöstä, joka onkin cube eli kuutio. Usein törmää laudahdukseen "be there or be square", oletteko huomanneet? Noh, I'm here and I'm square. Ehkei siinä ole mitään pahaa.

Räjäytin A4-kokoisen lasilevyn silitysraudan kuumuudesta! Siirtokuvaohjeissa luki, että kuvat on silitettävä kovaa alustaa vasten, enkä keksinyt mitään paremmin kuumuutta kestävää kuin lasin. Nappasin siis Pedestrian -taulusta lasilevyn, laskin sen silityslaudan päälle ja aloin silitellä. Toimenpide jatkui iloisesti siihen saakka, kunnes kuului uhkaava räsähdys. Uteliaana tyttönä työnsin käteni paidan alle, jotta pääsin a) polttamaan näppini ja b) toteamaan, että säpäleinä on. Kohdan a johdosta vedin käteni äkkiä suojaan, minkä johdosta puolet lasista tippui lattialle niin että kilinä kävi. Saatoin kirota.

Kun vihdoin sain silityksen päätökseen ja kuvat olivat ehtineet kuivua kuntoon, sain jälleen muistutuksen siitä, että minulla on koira ja että minun pitäisi siivota. Joka ikisessä printisssä on karvoja! En tiennyt itkeäkö vai nauraa, joten päätin nauraa. Kädenjälki käsityössä on sallittu, kuten myös elonmerkit eläessä. P-pas voikin tästä lähtien olla yhtä kuin pölhiukkaset ja koirankarva. Yksityiskohdat eivät pahemmin pilaa kiiltokuvamaista kokonaisuutta, sillä huomatessani, että printit todellakin kiiltävät, totesin karvojen olevan aivan paikallaan yleisilmettä säröttämässä.

Minut on selkeästi tarkoitettu tekemään P-pas'n eteen jotakin muuta kuin siirtokuvaprinttivaatteita. Mutta ei se mitään! Lopputulos on juuri tarpeeksi outo mutta silti graafinen makuuni.

naisten bambu-T-paita, koko M

miesten T-paita, koko M

Kaikki tämä sekoilu kahden paidan tähden. Enemmän ja muunlaisia olisin tehnyt kasapäin, jos vain osaisin käyttää välineitäni. Omaa ammattimaista kotipainoa odotellessa.

Lisäksi onnistuin tekemään yhdestä kirjaimellisesti apinamaisesta ompeluhetkestä aikamoisen ratko-jälleentee -operaation, kuten myös yhden nepparin kiinniompelusta. Neula ja lanka pelasivat hyvin yhteen, mutta aivoissa tapahtui viivästystä sen verran, että sain todeta ommelleeni nepparin  väärin päin. Pikkujuttuja, jotka muodostavat melko stressaavan kokonaisuuden. Onneksi on sunnuntai ja olen niin väsynyt, etten ole tajunnut antaa verenpaineeni kohota.

Mihin neppareita sitten on odotettavissa?

 

Muun muassa tällaisiin palapelin osiin. Lisää kerron, kun mallisto on valmis julkaistavaksi!

P-pas'lle kuuluu nyt siis kömpelyyttä ja lähiaikaista vaatetäydennystä. Erityisesti miehille on tulossa paljon uutta kivaa! Jos saan tummille tekstiileille tarkoitetut siirtokuvapaperit toimimaan, luvassa on tosi makeita paitoja molemmille sukupuolille. Toivossa on hyvä elää!

Toivoaan etsien,

Essi

PS. Itsenäisyyspäivän kunniaksi pyhitän loppuillan siivoamiselle, sillä elinympäristöni näyttää kammottavalta ja aiheuttanee minulle pian astman. Lisäksi inventaarion tekeminen on hankalaa, kun ei tiedä minkä luonnosröykkiön tai materiaalilaation alla lymyää kymmenen paitaa tai kokonainen korumallisto. Syvä kumarrus niille, jotka ovat järjestelmällisiä. Joku saa luvan olla sitä minunkin puolestani.

Kuva antaa elämästäni aivan liian siistin vaikutelman. Yllä näkyvä sekasorto potenssiin kaksi on laajentunut huoneeni lisäksi noin 50 neliömetriin ympärilläni. Sänkyni ei muuten ole futon, vaan patja. Koiranikin elää mukavammin kuin minä.