Menin, kävin ja tulin. Loma oli rentouttava ja lämmin, mutta silti tunnen perinteistä joululomauupumusta. Eilisellä uudenvuodenaatolla saattaa tosin olla jotain tekemistä olotilan kanssa.. Anyways, karsittu lomakuvakavalkadi kertoo reissusta seuraavaa:
Matka suuntautui niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin Teneriffalle. Vietettiin perheen kanssa viikko Puerto de la Cruzissa, johon koko Kanariansaarien tavoin suhtauduin skeptisesti. Paikka osoittautui kuitenkin tarkoitukseen sopivaksi: aurinko paistoi, lähistöltä löytyi pari golfkenttää, kylpylähotellissa pelasi kaikki ja, ah, espanjalaismiehet ovat ihania. Pääosa ajasta kuluikin tiiraillen ihmisiä, minkä vuoksi suuret suunnitelmat detox-lomastani eivät aivan täysin kokonaan toteutuneet...
Tuli syötyä. On kuitenkin eräs makupala, joka ei maistunut kenellekään seurueestamme: maustevoi. Hotellimme ravintoloissa oli tapana tuoda pöytään pieni alkupalalautanen ennen varsinaista ruokaa. Kahdesti erehdyimme luulemaan sieviä värjättyjä kekoja esim. tuorejuustoksi, mutta testaus osoitti toista. En vieläkään ymmärrä niiden funktiota.
RIIVATTU MAUSTEVOI
Jos jokin Cruzissa on siistiä, se on meri! Aallokko oli korkeaa ja pauhasi mahtavasti.
Suurin osa kuvista on otettu laajakulmalinssillä, jonka hankin itselleni matkamuistoksi. Sanotaan, että omaansa oppii arvostamaan vasta kun sen menettää. No, jos joskus menetän tämän linssin, olen aivan rikki. Normaalilla objektiivilla on mahdotonta ottaa laajoja maisema- tai rakennuskuvia, saati sitten näitä välttämättömiä omakuvia. Koska kukaan perheenjäseneni ei välittänyt kuvata minua, otin oikeuden omiin käsiini. Tässä pari maistiaista siitä, etten ole pelkkä XXL-takkinen puskajussi:
Mistä tulikin mieleeni, että ostin vihdoin ja viimein itselleni ihkaoman talvitakin. Se on turkoosinsininen. Toiset on luotu hallitsemaan mustaharmaa, ajaton tyyli, toiset eivät viitsi edes yrittää.
Loma oli kyllä paikallaan, mutta stressitaso saattaa olla nyt entistä korkeammalla, sillä asiat eivät järjesty itsestään sillä välin kun olet poissa. Koti on edelleen sekasorron vallassa ja deadline sun toinen lähestyy. Olen melkein tehnyt itselleni uuden vuoden lupauksia elämäntapaparannuksista P-pas'n tavoitteisiin, mutta ne kuormittaisivat vain lisää. Kaikki aikanaan, hitaasti mutta varmasti. Oma elämäni voi olla se hidas, P-pas taas varma. Tammikuun aikana sattuu ja tapahtuu, tulevista kivuuksista voi lukea oikolukemattomalla englanninkielellä täältä!
Oikein hyvää, ihanaa ja innostavaa vuotta 2010 kaikille!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla!