Elämäni vieterihiirenä, osa 1

Saan välillä kuulla kommenttia siitä, että huitelen siellä sun täällä tehden sitä sun tätä 24/7. Vaikka puuhaan monen projektin parissa ja koitan ahkerasti kasvattaa itselleni kolmatta kättä, on elämäni suhteellisen tasapainoista ja -paksua. Luulisin. P-pas-elämääni avatakseni päätin tehdä kattavan kuvauksen ma-ti-päivistäni. Aloitetaan kronologisessa järjestyksessä:

MAANANTAI 
 (alkuperäinen sijainti: Hämeenlinna)

09:25-14:00 koulua ja maailmanparannusvisiointia

14:00-15:00 räjähtäneen asunnon siivousta seuraavan päivän filmauksia varten ja pikainen laukun pakkaaminen - miksi aina on valittava joko selkeästi liian pieni tai selkeästi liian suuri väsky? Tällä kertaa päädyin liian pieneen.

15:15-16:45: Matka Hämeenlinnan linja-autoasemalta Kamppiin. Ajon aikana luonnostelen paitaprinttejä, leikkelen Spit It Out -koruosia ja tajuan, etten ole muistanut ehostautua Naamaani kauhulla ajatellen kaivan meikkipussin laukusta ja läiskin kasvoille rutiininomaisesti kaiken tarpeellisen toivoen, ettei kukaan kanssamatkustajista kiinnittänyt tilanteeseen suurempaa huomiota. Tehokasta ajankäyttöä.

 

16:45-17:00: Jo tavaksi muodostunutta "saavun Helsinkiin ensi kertaa" -ihailua, tällä kertaa höystettynä turistikuvilla. Sateinen syyssää ei lannista mieltä, vaan herättää harakka-viettini: kaikki kiiltävä on ihanaa! Näemmä se pätee myös sateen kastelemaan maahan ja siitä heijastuviin valoihin. Fiilistelystä toivuttuani suuntaan askeleet kohti Aleksanterinkatua, jonne vien korutilauksen. Henkilökohtaista palvelua! Täältä nokka kohti Kalevankatu 4:ää, Stockan vastapäistä katua.

17:05-18:15: Tapaaminen Sis.Deli -kahvilan (paina linkkiä!) toisen perustajan, Anun, kanssa. Keskustelemme yrittäjyydestä niin bisnes- kuin elämäntapamielessä, jaamme kokemuksia ja näkemyksiä ja saan kullanarvoisia vinkkejä. On hienoa saada kuulla tarkemmin alasta, joka itseäkin kiinnostaa, ja ylipäätään tutustua ihmiseen, josta selkeästi paistaa omistautuneisuus työlleen.

Saamistani neuvoista ehdottomasti paras ja ajankohtaisin on seuraava: keksiä se ykkösjuttu, joka itseä erityisesti puhuttelee ja jonka pohjalta ponnistaa. Olen pohtinut pitkään - ja pohdin edelleen - mikä tämä yksi tietty asia voisi olla, sillä vastauksia tuntuu olevan.. enemmän kuin yksi. Kun on kiinnostunut vähän kaikesta ja innostuu vielä enemmästä, on vaikea vetää selkeää linjaa oikein mihinkään. Onneksi osviittaa antaa sydämensä kuuntelu ja maaginen ilmiö nimeltä liiketoimintasuunnitelma.

Ilokseni saan kummisedältäni autokyydin Helsingin tukikohtaani, josta ehdin kipaista kaupassa ostamassa valmisruokaa ja juustoja iltaa varten.

19:15 toivotan tervetulleeksi HEO:n media-alan opiskelijoiden viiden hengen kuvausporukan, jonka kanssa hyöritään ja tutustutaan niin kuvaus- ja äänityslaitteisiin kuin juuston ja suolakeksin ihanaan yhdistelmään. Saatamme myös maistaa glögiä.

takana Marika, jota käy syyttäminen mm. 

- yritysintoni lopullisesta leimahtamisesta

- päätymisestäni dokumentin aiheeksi

edessä Oona 

 camera almost in action ja Mirei

suuntamikrofoni, jolle syystä tai toisesta jaksoin naureskella

 

Marleena

 

aggressiivinen kuokkavieras...

Kuvaukset kestävät lähes puoliyöhön. Teknisten, visuaalisten ja henkisten ongelmien jälkeen luulemme (huom. jostain syystä miellän itseni osaksi kuvausryhmää) saaneemme kasaan hyvää materiaalia ja lähetän tytöt matkoihinsa.

Seuraava päivä ansaitseekin oman merkintänsä!

- Essi