Kotiutumista on ehditty harrastaa pari tuntia, mutta aikaa turhalle loikoilulle ei ole. Ajatukset ovat seikkailleet viimeisen viikon niin käytännön yksityiskohdissa kuin tulevissa, suuremmissa kuvioissa. Olen aina vain innostuneempi ja malttamattomampi julkaisemaan uutta, sillä P-pas'n tämänhetkinen tekijä- ja suunnittelijakaarti on todella monivivahteinen ja lahjakas. Taitajista lisää tulevissa kuulumistenkertomisissa.
Paluu ääkkösten pariin helpottaa - edellisestä merkinnästä päätellen romanialainen näppäimistö ei täysin auennut ensimmäisellä käyttökerralla, varsinkaan anisviinasnapsin jälkeen. Muuten paikallinen kulttuuri oli yllättävän helposti omaksuttavissa, eikä kulttuurishokki ehtinyt potkaista päähän niin maahan saapuessa kuin sieltä poistuttuakaan. Olen pelkästään iloinen viikon seikkailusta itselleni entuudestaan tuntemattoman kansan ja sen historian pariin. Vaikka oppimisen ilo olikin suuri, en aio kiusata teitä elämää suuremmilla lätinöillä.Tiivistetyn matkakertomuksen ohessa käsittelemätöntä kuvakavalkadia matkasta ja sen yksityiskohdista - kenties joitain otoksista eksyy tuleviin valokuvatauluihin!
Ensimmäinen asia, joka Romaniassa yllätti, oli ihmisten ulkonäkö ja habitus. Helsingin keskustan katukuvaan pari vuotta sitten rantautuneista romanialaiskerjäläisistä syntyneet johtopäätökset osoittautuivat vääriksi ja kapeakatseisiksi. Paikalliset ovat hyvännäköisiä, siistejä ja olemukseltaan melko samanlaisia kuin suomalaiset. Toki kulttuurillisia ja ulkoisia eroja löytyy: liikennekäyttäytyminen on ronskimpaa ja - yllättäen - romanialaiset ovat tummempia kuin me vaaleat pohjoismaalaiset. Muun muassa.
Toisena yllätystekijänä toimi luonto. Bukarestin lähistöllä ajaessa ei olisi uskonut, että parinsadan kilometrin päästä aukeaa upea vuoristomaisema. Karpaatit kohosivat jylhinä ja tarjosivat näkemistä puolin ja toisin. Missä kohosi havupuuta, missä avautuivat laajat niityt ja laidunmaat. Aika ajoin tunsi olevansa unessa tai satujen Sound of Music -alppimaisemassa. Kokemusta oli vaikea taltioida kameralle, mutta pakko oli yrittää.
Pinnanvaihtelut olivat huomattavasti suuremmat kuin kuvista voisi päätellä. Uskomattominta oli, että solissa nököttäville taloille kuului yleensä laaja kaistale takapihaa, joka kohosi epäinhimillisen jyrkkään rinteeseen. Tällä rinteellä laidunsi niin lehmää kuin hevosta, joiden heiniä saatettiin säilyttää vieläkin ylemmäs rakennetussa ladontapaisessa, johon nähtävästi paikallinen ritari rohkea kiipeää toisinaan tarkastamaan rehutilanteen. Mikä jalkatreeni!
Kiinnostava fakta Romanian katukuvaan liittyen on 50-60-luvuilla loistaneen filmitähti Brigitte Bardotin eläinsuojeluinto. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, kyseisen ranskattaren omistautuneisuuden ansiosta/vuoksi maassa juoksentelee vapaana massoittain katukoiria ja -kissoja, jotka ulkopuoliset jättävät ystävällisesti rauhaan. Niin kaupungissa kuin maalla, metsäpoluilla kuin maanteillä juoksenteli ja makoili erityisesti koiria rotuun ja sukupuoleen katsomatta. Sympaattisempia olivat kuitenkin kissimissit, kuten tämä pikku veitikka.
Ruoka oli simppeliä, rasvaista, ja sitä tuli syötyä paljon. Sen tautta voisin skipata syömisen toistaiseksi ja keskittyä työntekoon. Loppusilaustaan odottamassa nököttää korumallisto jos toinenkin, printtipaitaluonnoksia piisaa useamman suunnittelijan kynästä. Kotisivut ovat viittä vaille valmiit, ja mikä mahtavinta:
P-PAS WEBSTOREN avajaisiin enää 5 päivää!
Kokemusta rikkaampana,
Essi
PS. Kattoikkunat. Niissä jos missä riitti ihmeteltävää.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna tulla!