Miksei?

Tuutin täydeltä tosiasiaa

2010-09-28T15:03:00.001+03:00

Hyvää syksyä joka iikalle!

Keväällä hidastuneesta P-pas-aktiivisuudesta päätellen P-pas ei ole ollut elämäni ykkösjuttu nyt hetkeen. Syitä tähän on monia, eikä Kreative Generation ole niistä vähäisin. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että teille tietymättömille kadonnut graafikkoni hankaloitti kesämalliston lanseerausta ja muita vaatemerkin pyörittämisen kannalta melko olennaisia asioita. Murehtimisen sijaan päätin sulkea P-pas'n mielestäni tarvittavaksi ajaksi, jotta voin keskittyä pelastamaan maailmaa - tai vain Suomen kulttuurialoja.

En osaa ennustaa P-pas'n kohtaloa, mutta toiveita piisaa. Erityisen ihanaa olisi, jos löytäisin Miksei-henkisen vaatesuunnittelijan tai muotoilijan ottamaan merkin haltuunsa ja jatkamaan siitä, mihin itse vuoden aikana pääsin. Tämä on mielettömän kivaa hommaa, mutta kaltaiselleni tättähäärälle ja maailmanvalloitusluonteelle yksi vaatemerkki on mittakaavaltaan liian pieni. Missään nimessä P-pas ei kuitenkaan lakkaa olemasta, vaikka mitä kävisi - uusia mallistoja vain saattaa joutua odottamaan haluttua kauemmin. Ja koska P-pas'n saralla ei tapahdu mullistuksia, blogikin pitää hiljaiseloa. Kommelluksiani voi kuitenkin seurata Kreative-blogissa, jossa käsittelen laajemmin suomalaista muotoilua, taidetta ja kaikenkarvaista kulttuurielämää.

Kreative-omistautuneisuudesta huolimatta järjestän syksyn kunniaksi mahtavan P-pas-tilaisuuden: Alerysän! Tervetuloa ensi viikonloppuna, 2.-3.10. la-su klo 12-16 tutustumaan P-pas Cellaryyn osoitteeseen Linnankatu 7, Katajanokka ja tekemään löytöjä pilkkahinnoin. Myös ihana Nadja Nadjastrange-korumallistoineen löytyy lauantaina paikan päältä myymässä luomuksiaan. Liity P-PAS SUPERSALEN Facebook eventtisivulle ja varmistat paikkasi. Nähdään viikonloppuna!

Syyshalein,

Essi

Kesätyylittelyä

2010-06-01T20:18:00.000+03:00

Ihanaa kesäkuuta, kesäkansa! Lämmön ja lähestyvien ylioppilasjuhlien tuoksinnassa olen onnistunut kiusaamaan P-pas'n harjoittelijana häärivää Mikko-graafikkoani toimeksiannoilla aina toriteltan koristelusta P-pas'n kotisivujen uusintaan. Monta rautaa on tulessa, mutta pari hommaa on saatu vietyä jo loppuun asti.

1. Uudet Pourquoi Pas? -tarrat!
2. Päivitetty P-pas -logo, joka on hieman taiteellisempi roiskeineen
3. P-pas flyeri milloin kenellekin jaettavaksi. Promoottorin ammatista haaveilevat voivat tilata oman nivaskansa jaettavaksi koska tahansa ;)

Mitä on vielä odotettavissa?

Kuten olen maininnut, P-pas'n limenvihreää toritelttaa voi ihailla Kauppatorilla aina sunnuntaisin - paitsi viime sunnuntaina, jolloin oli jäätävä kotiin lukemaan pääsykokeisiin - ja viikon sisällä teltan pitäisi olla tip top tuunattu kera valkoisen, vaaleanpunaisen ja tummanharmaan maalin. Kuvista saattaakin huomata, että P-pas'n ehdoton kesäväri on raikkaan vihreä. Love it!

P-pas'n kotisivu-uudistus myös kolkuttelee ovella!

P-pas Cellary-työtilan laitto etenee hitaasti mutta varmasti, ja kesäkuussa pääsee viettämään kellariavajaisia. Siitä eteenpäin järjestän aina tietyin väliajoin VIP-tilaisuuksia, joihin mahtuu parikymmentä ihmistä palloilemaan ja ottamaan ilon irti tuotetarjouksista.

P-pas'n kesämallisto on aivan mahtava. Odotettavissa on 9-10 printtiä viidellä eri unisex-paitamallilla. Vaatteista on tulossa rentoja, pitkähelmaisia ja raikkaita: on violettia, limenvihreää, vaaleaa greippiä, raikkaanvalkoista ja tummanharmaa vaaleanvihreällä saumalangalla ja messinkisellä vetoketjulla sivussa. Ikävä kyllä kesämallisto saapuu vasta heinäkuussa, mutta silloinhan on vielä ainakin pari kuukautta täydellistä lyhythihaistenkäyttöaikaa jäljellä.

Olemassa siis ollaan, ja täältä kyllä pesee!
- Essi

Ilmoitusluontoista asiaa

2010-05-18T13:35:00.000+03:00

Tervehdys kesäkansalle!

Muuttoni ja yrittäjäfiilistelyni takia olen laiminlyönyt P-pas'n blogia oikein urakalla, mistä olen tosi pahoillani. Asiaan tulee muutos, jahka parista kiireenpoikasesta vielä päästään. En ole kertonut sen tarkemmin siitä, mikä on vienyt huomiotani välillä P-pas'sta, mutta nyt voisi olla hyvä sauma vihjata. Olen työstänyt Suomea ja myöhemmin koko Pohjois-Eurooppaa muuttavaa promootio-organisaatiota nykytaiteelle ja -muotoilulle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että muutaman kuukauden päästä aletaan kuhista siitä, miten Suomen katukuvaa saadaan elävöitettyä, millaisia tapahtumia ja bileitä tulisi järjestää, mitä tulisi tehä, jotta design ei tuntuisi niin kaukaiselta tai hienostelevalta käsitteeltä. Mahtavan tiimin kanssa tullaan luomaan hyvä peruspohja, jonka varassa kuka tahansa voi ideoida ja saada hulluimpiakin ajatuksiaan läpi. Siinä samassa nuoret muotoilijat (etenkin sisustus- ja muoti-sellaiset) ja taiteilijat nostetaan esille verkkolehden ja tempauksien kautta, jotta ihmiset saavat tietää, millaisia lahjakkuuksia meillä täällä Suomessa onkaan - ja voin sanoa, että niitä riittää. Meillä on satoja mielettömän taitavia ja luovia ihmisiä, joista vain harva tietää. Kiitos Kreative Generationin, tilanne tulee muuttumaan ja samalla kenen tahansa vähänkään muotoilusta tai taiteesta kiinnostuneen elämä tulee piristymään eksponentiaalisesti, sillä KreGe tulee muuttamaan vanhoja jäykistyneitä toimintamalleja aivan uuteen, raikkaaseen uskoon.

Kreative Generationilla ei ole mitään tekemistä P-pas'n kanssa, vaikkakin ilman P-pas'n parissa työskentelyä tuskin olisin koskaan ruvennut miettimään, miten luovilla aloilla toimivien elämää voisi helpottaa. Voin valehtelematta sanoa, ettei luova yrittäminen ole helppoa. Kivaa se on, todellakin, muttei kovinkaan tuloksellista ennen uskomatonta työmäärää ja kantapään kautta opittuja kikkoja. Ennen pitkää P-pas'n (kuten satojen muiden merkkien ja suunnittelijoiden) tuotteita voi varmasti nähdä Kreative Generationin verkkokaupassa, mutta sen suurempaa yhteyttä näillä kahdella ei ole. Molempien luoja vain satun olemaan minä.

Ilmoitusluontoinen asiani koskee sitä, että KreGelle haetaan verkkosivu- ja verkkokauppajohtajaa. Työpaikkailmoituksen voi lukea täältä, ja jos

a) tunnet olevasi etsimämme ihminen

b) tunnet jonkun, joka voisi olla etsimämme ihminen

ole ystävällinen ja lähetä minulle sähköpostia tai linkitä ilmoitus eteenpäin. Facebookin kautta sana kulkee nopeiten, ja usko pois - tämä työ on varmasti monen leikkisän, yritteliään nuoren unelmapaikka.

Ihanaa kesän alkua kaikille! Palaan astialle niin pian kuin suinkin kykenen.

PS. P-pas on nykyään sunnuntaisin bongattavissa Helsingin Kauppatorilla 9-17 välillä! Myyntipisteen paikantaa keskeltä toria limenvihreän katoksen alta. Kannattaa tulla vilkaisemaan tarjouksia ja alati muuttuvaa tarjontaa sekä telttaa, jota minä ja Mikko-graafikko taiteilemme kesän mittaan mahtavaksi P-pas-pläjäykseksi.

Uudistuksien tuulahduksia

2010-04-24T22:45:00.001+03:00

Kaukotervehdys yhden naisen aivoriihestä!

Viimeiset kaksi viikkoa olen kuluttanut maailmanparannusprojekteihin ja itsenäiseen elämään totutteluun, mikä ei aina tunnu maailman mukavimmalta hommalta - ainakaan kevätflunssan kourissa, kun pitäisi jaksaa sekä tiskata astiat, lukea pääsykokeisiin ja tehdä töitä niin kuin kuka tahansa tavallinen ihminen. Onneksi työ on ollut superkivaa, kiitos P-pas'n kevättä raikastaneen Nadjastrange-korumalliston ja tulevien tuotteiden suunnittelun. Ja koska vaihtelu virkistää, olen suunnitellut P-pas'n kotisivuille lisäpiristettä. Tässä vielä hyvin alkuvaiheessa olevaa luonnostelmaa tulevasta etusivusta:

Sivuille on tulossa lisää kuvia, tietoa ja linkkejä, mikä helpottaa p-pas.comissa seikkailua ja mahdollistaa perusteellisemman merkkiin tutustumisen. Esimerkiksi P-pas'n suunnittelijat esitellään omalla sivullaan. Vinkkejä sivujen toimivuuden ja ulkonäön parantamisesta otetaan kernaasti vastaan!

Kevätaivastuksien säestämänä,
Essi

Bileet pystyyn!

2010-04-10T10:21:00.000+03:00

NADJASTRANGE ON SAAPUNUT TALOON!

Kunniaa tekijöille, osa Nadjastrange

2010-04-07T00:26:00.000+03:00

Niille, jotka lukevat blogeja aktiivisesti: Ei, tämä merkintä ei ole kanssabloggaajamainostusta. Nadjastrange on pian P-pas'n verkkokauppaan ilmestyvän, ihanan korumalliston nimi, jonka on suunnitellut "Are you feeling fashionable"-blogin kirjoittaja Nadja. Tässä esimakua niin tekijästä kuin mallistostakin!

Nimi: Nadjastrange
Ikä: kohta 22, henkisesti 12.
Koti: Helsinki
Yhteystiedot: nadjastrange@gmail.com & blogi
Kolme tällä hetkellä tärkeintä inspiraation lähdettä: kesä, kissat ja tatuoinnit
Minusta tulee isona: aikuinen.

Tein 14-vuotiaana isän ongesta ryövätystä siimasta sekä lapsuuden prinsessaleikeistä säästyneistä helmistä kaulakorun. Se oli pitkään lempparini ihan vaan siksi, että itse tehty koru tuntui paljon arvokkaammalta ja luonnollisesti uniikimmalta kuin ketjuliikkeiden tusinakorut. Siitä asti olen enemmän tai vähemmän innokkaasti askarrellut erilaisia koruja lähinnä kirpputoreilta haalituista pikkuleluista. Pari vuotta sitten aloin tilaamaan ulkomailta erilaisia korujen osia ja riipuksia.

En henkilökohtaisesti innostu jalometallisista "aikuisten koruista". Pidän lapsellisista ja tyttömäisistä -mielellään leluista tai muoviriipuksista tehdyistä koruista.Olen huomannut, etten ole yksin makuni kanssa ja tämä mallisto onkin omistettu kaikille ruseteista ja söpöilystä pitäville.

P-pas Cellary!

2010-03-26T21:18:00.001+02:00

Kuulumisia tältä päivältä ja pahoittelut räjähtäneestä naamasta. Vielä tulee päivä, jona astelen kosmetologin ja kampaajan käsittelyyn!

Tässä Cellaryn tulevaa sisustusta pohtiessani sain päähän, että tilaa voisi piristää jollain tietyllä tehostevärillä. Osan seinillä kulkevista putkista ja tukipylväästä voisi maalata esimerkiksi syvänpinkillä tai kirkkaanturkoosilla, siinä missä jälleenmaalata valkeat seinät astetta helmiäisemmällä sävyllä. Vinkkejä otetaan mielenkiinnolla vastaan!

PS. En allekirjoita läppärin webkameran äänentallentimen aiheuttamaa ässävikaa.

Suunnannäyttäjä vai hännänpää?

2010-03-24T23:56:00.003+02:00

Viimeinen viikko on tuntunut jostain syystä energiaavievämmältä kuin mikään aikoihin. Takana on aivan mahtavia kokemuksia ja kohtaamisia, mutta pienen kisakunto on heikko. Osallistuin viikonloppuna Tulevaisuuden tekijät -yrittäjyystapahtumaan Oulussa, jonne reissaaminen oli jo kokemus sinänsä. Sieltä palattuani sain soimata itseäni huonosta valmistautumisesta kirjoituksiin - ruotsi ja matikka lukematta läpi. Olisin toki voinut priorisoida elämääni paremmin jo muutama viikko sitten, mutten ole maailman kauaskatseisin ihminen. Tästä syystä tiedostamaton stressi on kasaantunut sellaiseksi paineeksi, johon ei voi kuin reagoida uupumuksella ja jatkuvasti krapulaisella ololla. Nämä ovat hetkiä, jolloin kaipaisi kipeästi toimeliasta assistenttia, jotta kaikki huippusuunnitelmat saisi vietyä täysillä läpi. Arvelenpa kuitenkin, ettei assareiden aika ole vielä toviin. On vain nukuttava hyvät yöunet ja lähdettävä uuteen nousuun. Nuorena jaksaa.

Tahtoisin tarinoida ja turinoida P-pas'sta, mutta mitään tähdellistä kerrottavaa ei juuri nyt ole. Eräs todella suloinen korumallisto on saapumassa verkkokauppaan tämän kuun lopulla (sneek peakeja muutaman päivän päästä!) ja kesämallisto on valmistumassa hyvää vauhtia. P-pas-maailmassa toimitaan selkeästi muuta muotiteollisuutta hitaammin: Siinä, missä suunnittelijat lanseeraavat syysmallistonsa jo vuoden alussa, P-pas iskee kesäkuteet markkinoille H-hetkellä. Tulevaisuudessa voisi olla paikallaan tehdä vähän ennemmin kuin myöhemmin. Nyt, kun lukio on viimeisiä kirjoituksia myöten takana, voin todella keskittyä töihin ilman jatkuvaa huonoa omaatuntoa. Haasteensa soppaan tuo vain se, että P-pas'n lisäksi olisi eräs huomattavasti suurempi proggis, jota haluaisin - ja aionkin - lähteä vetämään suomalaisten luovilla aloilla toimivien, mahtavien tekijöiden kunniaksi. Eilen järjestetyssä Suomen elinvoiman lähteet -tilaisuudessa sain huomata, miten ajankohtaista on luoda uusia, repäiseviä tuulia ja puhaltaa ihmisiin innostavaa henkeä, jotta meillä olisi hyvä olla muulloinkin kuin juhannuksena ja humalassa. Ja juhannuksetkin tupataan viettämään humalassa.

Long story short: Olen vaihteeksi monen jännän äärellä, mikä on sekä inspiroivaa että kauhistuttavaa. Koska pelkäämällä on harvoin saatu mitään aikaan, ajattelin pitää kiinni innostani keksiä uusia kujeita ja toivon mukaan napata matkalleni mukaan mahdollisimman suuren määrän huipputyyppejä, jotka tuntevat samoin. Sinä olet aivan varmasti yksi heistä.

Kevätmielin,

Essi

Hela veckan

2010-03-14T11:14:00.002+02:00

Viime viikko kului pitkälti töitä tehden ja Helsinkiä suhaten. P-pas'n kannalta viikon ehdottomasti merkittävin juttu olivat tiistaiset promokuvaukset, joissa haettiin idyllistä ruokailuhetkeä rakastuneen parin välille. Joissain variaatioissa pariskunta ei ollutkaan enää niin rakastunut vaan jotain aivan muuta, mikä tekeekin hommastani hankalan: pitäisi valita, mikä tai mitkä pari kuvaa otan seuraavaksi noin puoleksi vuodeksi P-pas'n promoamiseen. Eikä riitä, että valitsen kuvat, vaan kauniit ja unenomaiset hetket on turmeltava jollain hyvin pourquoipas-tyylisellä lausahduksella. On hyvin todennäköistä, että lopputulos jättää monen kulmat kurttuun ja mielen kysyväksi, mutta jos rehellisiä ollaan: se on tarkoituskin.

Viimeisen viikon ajan P-pas'n kesämallisto on pyörinyt vilkkaasti mielessä. Get Printed vol. 2 tuli vasta myyntiin, mutta siitä huolimatta ovella kolkuttelevaan kesään on varauduttava. Pohdintojen tuloksena päädyin toteuttamaan värikästä linjaa: teepaitoihin on tulossa lilaa, turkoosinsinistä ja luonnonvaaleaa tai limeä, toppeihin greipin-/korallinpunaista, vitivalkoista ja kenties tummanharmaata. Printit tullaan painamaan pääosin kirkkailla ja raikkailla väreillä, mutta graafista mustaa löytää joukosta myös. Jo pelkän väripläjäyksen ajatteleminenkin kirkastaa mielen!
Lisää mielenkirkastusta aiheutti pari päivää sitten saatu puhelu eräästä isännöintitoimistosta, josta onniteltiin työtilan saamisesta. P-pas'sta tulee Katajanokkalainen alta aikayksikön! Kunhan olen saanut tavarat muutettua Hämeenlinnasta Helsinkiin ja asetuttua taloksi kellariini, voin alkaa suunnitella erilaisia minitapahtumia ja muita Helsinki-tempauksia. Aivan mahtava juttu.

Printtaannu! Kuvausten saldoa.

2010-03-08T22:49:00.000+02:00

More bananas!

Orange melangefish, unisex

Vintage vinyl

Dreadlock

Blue bamboodica

Aloin tässä aikani kuluksi miettiä, että pitäisikö P-pas'n ottaa lämpimän vuodenajan kunniaksi kesämallistoon vaaleita ja kirkkaita värejä vai pysyä perusgraafisessa musta-valko-harmaa-linjassa kera kirkkaampien printtien? Ei ole helppoa tämä pienten suurten mallistojen suunnittelu. Lisäksi kaikki kommentit nykyisistä printeistä ja parannusehdotuksista otetaan vastaan, sillä tämänhetkisistä mallistoista ollaan paraikaa työstämässä tuplaten makeempia versioita. Anna äänesi kuulua!

Äänensä voi antaa kuulua myös huomenna Töölön À la Carte -keittiöliikkeessä (Runeberginkatu 57), jos promokuvausten vakoilu kiinnostaa! Tiimi alkaa koota kuvaussettiä kasaan klo 10:00 ja meidät voi bongata paikan päältä viskomassa keittiövälineitä ainakin parin tunnin ajan. Kuvia näette ympäri maailmaa ja nettiä heti kun aika on oikea. Aivan päätöntä materiaalia luvassa, takaan sen.

- Essi

Taisi tärpätä

2010-03-05T17:22:00.001+02:00

Koska olen aivan pyörällä päästäni puuhakkaan viikkoni vuoksi, en kykene kuin kertomaan kuvin, mitä Katajanokalla oli vastassa eilen lähdettyäni katsomaan P-pas'lle toimitilaa.

Tosi sympaattinen! Enää täytyy saada vastaus muutamaan mieltä askarruttavaan kysymykseen ja toivoa, että taloyhtiö huolii minut vuokralaisekseen siihen saakka, kunnes P-pas on valmis tulemaan maan alta. Olisin enemmän kuin tyytyväinen, jos tästä tilasta tulisi P-pas'n tukipiste seuraavaksi sanotaan nyt vaikka vuodeksi. Kuka tietää, mitä taikoja näissä 40 neliöissä pystyykään tekemään..

Huomenna koittavat riemun hetket, kun Get Printedin kakkososa iskee verkkokauppaan! Jos olisin supertehokas, saisin sen jotenkin huitaistua jo tänään, mutta haluan käsitellä kuvat hyvin ja toteuttaa pari pientä verkkokaupan rakennemuutosta kunnolla. En voi muuta sanoa kuin että aivan mahtavia vaatteita. Tässä hieman makua kuvausten tunnelmasta:

Toisilla hauskaa, toisilla vähemmän hauskaa. Itse ainakin olen ja olen aivan tunnelmissa kuvauksista! Mahtava energia ja malleja, joita oli ilo kuvata. Hyvännäköiset vaatteet saattoivat antaa oman lisämausteensa kokonaisuuteen. Kiitos Maukelle, Marialle ja Betrinalle!

- Essi

Vireessä!

2010-03-01T20:24:00.002+02:00

Jo on tullut koomattua. Jostain syystä koen viikonlopun auttamattomina lusmuamisaikoina enkä tajua, että pyhänäkin voi tehdä jotain hyödyllistä. Viime päivät olen pääosin nukkunut ja selannut tietokonetta potentiaalisten jälleenmyyjien toivossa (johan niitä on toistasataa löytynytkin) ja tehnyt laskelmia ja koittanut olla tekemättä koko ajan laskelmia. Jos en ole tehnyt laskelmia, olen joko tuijottanut televisiota, syönyt tai suunnitellut P-pas'n kesäpaitamallistoa eli varta vasten P-pas'lle teetettyjä paitoja.

Tämä viikko lähti vauhdilla käyntiin aamuisten puheluiden jälkeen. Aloitin soittamalla Katajanokan huoltoon, joka välittää erästä 40-neliöistä kellarityötilaa. Vuokrailmoituksessa ei ollut kuvan kuvaa ja tietojakin hyvin niukasti, mikä luonnollisesti herätti mielenkiinnon. Hieman pahoitteleva ääni linjan toisessa päässä sai yllytyshullun innostumaan entistä enemmän. Tieto sitä, ettei tässä askeettiseksi kuvaillussa tilassa ole kuin yksi loisteputkivalaisin ja vesipiste ilman vessaa sai melkein sukat pyörimään jaloissa. "Kai siellä on kiviseinät?", kysyin, ja sain myöntävän vastauksen. Jos tämä ei ole minua ja P-pas'ta varten niin ei sitten mikään. Osaan jo sieluni silmin kuvitella vaihtoehtoisen valaistusratkaisun, simppelin ja kodikkaan sisustuksen karussa ympäristössä ja oman tekstiilinpainopisteen jossakin vapaassa sopessa. En nyt kuitenkaan saa innostua liikaa, sillä tila voi yhtä lailla olla aivan toivoton jopa minunlaiselleni ongelmanratkaisijaluupäälle.

Toisen puhelun soitin paitapainoon, josta sain ilokseni kuulla krotti- ja totodica-paitojen juuri valmistuneen! Noudan ne huomenna kotiin odottamaan perjantaisia mallikuvauksia. Toisin sanoen Get Printed vol. 2 saapuu verkkokauppaan jos ei vielä perjantaina, niin viimeistään lauantaina! Mahtavaa!

Lisäksi olen hakenut yliopistoon, osallistunut äitini pakottamana Hämeen Sanomien lumiaiheiseen valokuvakilpailuun ylläolevalla Sibeliuspatsas-kuvalla, kiusannut pari tuntia kivoja tekstiilinmuotoilun opiskelijoita yrittäjätarinoillani (terkut mirkuille!) ja soittanut pari avartavaa puhelua tulliin ja verotoimistoon. Kummassakin päässä vastasi hyväntuulinen ääni, ja sain taas todeta asioiden hoitamisen olevan harvinaisen hauskaa kun vallan innostuu!

Ihanaa viikon alkua!

Essi

Lähdetään seikkailemaan!

2010-02-26T14:28:00.001+02:00

Totolla on asiaa.

Käveltyään aikansa nuoralla ja miltei hukuttuaan lumeen, päätti Toto ruveta julkkikseksi. Tuolle cockerille ei riitä päästä komeilemaan muutamaankymmeneen paitaan (jotka muuten saapuvat painosta ensi viikolla!), vaan maailmalle on päästävä. Viime päivien pohdiskeluni ovat siis vain vahvistuneet, ja olen sitä mieltä, että P-pas'n on aika iskeä astetta kansainvälisemmille markkinoille. Toton tekisi erityisesti mieli päästä japanilaisten ylle, mutta yhtä lailla Amerikka, muu Aasia, Eurooppa, Australia ja jopa Afrikka kiinnostavat. Jotta suunnitelmat voisi oikeasti laittaa toteen, täytyy asioista ottaa pintaraapaisua syvemmin selvää. Kuka tietää, vaikka Totosta todella tulisikin maailmankuulu? Mitä tapahtuu, jos yhtäkkiä kolmekymmentä liikettä haluaakin Toton rekkeihinsä musisoimaan? Hurraa, sanon minä, mutta en enää siinä vaiheessa, kun tulee tulipalokiire tuottaa paitoja kasoittain lisää ja ommella vanhalla koneella logoetikettejä kiinni slow life -tahtiin.

Siksipä onkin aika ryhtyä astetta kovemman luokan vaatemaakariksi ja pistää homma toimimaan niin, että oksat pois. Tämä on yksi niistä muutamasta projektista, joiden parissa tulen kuluttamaan aika lailla koko kevääni. Asiaan perehtymättömästä teepaitojen painatus ja myynti voi tuntua lastenleikiltä (olinpas tyhmä luullessani niin syksyllä), mutta kokonaisuuden yleisilme kokee pienen twistin, kun alkaa luoda mahdollisesti maailmanlaajuista merkkiä. Ei mitään liian isoa, muttei liian pientäkään. Ei liian kaupallista, muttei pelkkää näpertelyäkään. Eettisesti ja mahdollisimman ekologisesti tuotettua, tietenkin. Ja yhden asian täytyy muuttua:

En halua joutua ompelemaan erikseen kaikkiin paitoihin etikettejä. Sellaiseen ei ole Totokaan valmis.

Törkeää jatkoa

2010-02-22T20:06:00.001+02:00

En saanut tarpeekseni viimeöisestä aivokoomailusta, vaan lähdin kehittelemään tätä nimilista-ideaa pitemmälle. Olen saanut paljon mahtavia ehdotuksia, joita nyt sulattelen ja joista koitan keksiä mahtavan kokonaisuuden. On ollut upeaa huomata, että printti on herättänyt tunteita. Toiveeni on P-pas'n ensiaskeleista asken saada ihmiset reagoimaan jotenkin, mutta vasta näin hölmön printin myötä olen saavuttanut hommaan sen fiiliksen, jota lähdin alun alkaenkin tavoittelemaan. Kuulun ihmisiin, joiden täytyy saada olla välillä idiootteja ja kiusata muita ajatuksenjuoksullaan, ja tämän urpoilun tuloksena aikaansaatu huvittuneisuus on palkinnoista paras. Myönnettäköön kuitenkin taloudellisemmasta näkökulmasta, että ilman P-pas'n tämänhetkisiä printtejä sekä ovella kolkuttelevaa Get Printed vol. 2:ta en voisi kuvitellakaan kokeilevani henkisen kypsyyden rimanalitusta. Sen ansiosta, että Maria, Mikko ja Mikko&Herkko ovat luoneet mahtavia mallistoja ja printtejä, uskallan ottaa omassa ideoinnissani enemmän riskejä.

Vasemmanpuoleisen printin alaosan tekstin muuttaisin "What was your name again?"ksi, oikeanpuoleisesta muuttaisin enää ainoastaan osan fonteista. Jostain syystä ESA iskee tajuntaan valaanpyyntiharppuunan tavoin. Toki nimen voisi korvata Herra47'llä tai vastaavalla, mutta Esassa vain on sitä jotain.. Koitankin nyt pohdiskella, mikä näistä printeistä on toimivin vai olisiko näistä mahdollista luoda kokonaan oma printtimallistonsa kera hölmöä hölmömpien nimien ja lausahduksien. Faktahan on, että vaikka kuinka printti naurattaisi, harva sellaista kehtaisi huolettomin mielin kantaa. No, ehkä onnistun tässä parin kuukauden aikana asennekasvattamaan ihmisiä - ja saan syytteen kevytkenkäisyyteen yllyttämisestä eli vastuuttomasta yritystoiminnasta. Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin!

Toinen mielenkiintoinen, mielessäni pyörivä asia on ulkomaiden valloitus. Finnveran rahoituspäätöksen luettuani ja tajuttuani, että on keksittävä jotain muuta kuin satumainen liiketila keskelle Helsinkiä, päätin lähteä kokeilemaan onneani maailman ympäri. Olen noin vuorokauden etsinyt tutkinut sopivia aasialaisia ja eurooppalaisia sivustoja, kaupunkioppaita ja myymälöiden kotisivuja. Voisi luulla, että Internetissä tämä kaikki sujuu sormia napsauttamalla, mutta auta armias kun seilaat japaninkielisellä sivulla koittaen löytää yhteystietoja, joita ei olekaan. Ei maailmanvalloitusaikeistani nyt kuitenkaan sen enempää. Ensin pitää saada tämä uusi printtimallisto myyntiin.

Ei tässä muuta kuin soronoo ja hellät tunteet! Jos tykkäät Totosta ja P-pas'sta, kokeile onneasi Buttermilk Bisquitsin arvonnassa, jossa voi voittaa Totodica-printillä varustellun paidan ikiomaksi. Vastaavia arvontoja ei tältä suunnalta heru ennen kuin P-pas'n Facebook-ryhmässä on 800 jäsentä. Levitä siis sanaa ja ripeytä ilmaisten tuotteiden jakoa! Muista myös iloita elämästä ja hölmöillä vähän.

- Essi

Törkeetä!

2010-02-20T23:25:00.000+02:00

Kaikkea törkeää on sattunut ja tapahtunut männä aikoina.

Aloitetaan vaikkapa siitä, että muuan Finnvera ei myöntänyt P-pas'lle lainaa. "Päätökseemme on vaikuttanut kannattavan liiketoiminnan edellytyksiin liittyvä suurehko epävarmuus." Tuijotettuani aiheesta melankolisoituneena seinää tovin aloin fatalistiksi ja päätin, että jokin korkeampi voima (eli Finnvera) tahtoo minun keksivän tähän hätään jotain muuta kuin suuria investointeja vaativia peliliikkeitä. Tarkoituksenani oli luoda maailman ihanin, tyylikkäin ja mahtavin paikka, jossa kenen tahansa on mahdollista kohdata kaikkea kaunista ja ylevöittävää, mutta toteuttanenkin suunnitelmani pienemmässä mittakaavassa. Vaikka nyt tuli takkiin, se ei tarkoita, etteikö luova ajattelu olisi paikallaan. Toinen vaihtoehto on skipata luovuus hetkeksi ja keskittyä ajattelemaan pienesti. Liian suuriin askeleiinhan kompastuu helposti.

Piristin itseäni lakkaamalla kynsiini oman versioni ranskalaisesta manikyyristä. (Kaukaa katsottuna) kauniit ja huolitellut kynnet saavat ihmeitä aikaan niin henkisesti kuin puhtaasti pinnallisin puolin.

Lisäksi tapasin tänään mahtavia ihmisiä, joiden kanssa sai keskustella muotoilusta ja P-pas'n tulevaisuudesta, johon liittyy muun muassa yksi todella mielenkiintoinen vieraileva - tai kenties pysyväkin - tähti kera oman nimikkokorumallistonsa! Tämä riemu koittaa kuukauden päästä, joskin tulen hypettämään aiheesta lisää jo aikaisemmin.

Tuoterintamalle kuuluu myös sitä, että Get Printed vol. 2 tulee olemaan ainakin viittä vaille valmis eli painettu kahden viikon päästä. Samaa sanoin jo kaksi viikkoa sitten, mutta tuotannollisista syistä mallisto viivästyikin. Kaikki on kuitenkin nyt hoidossa, ja odotan paitoja saapuvaksi. Sitten pistetäänkin pystyyn mallikuvaukset, jollaisia ei ole ennen nähty! Luvassa on niin paljon erilaisia vaatteita, että kuvaamiseen on käytettävä kokonainen päivä tai pari. Aivan mahtavaa. Työlästä, mutta mahtavaa.

Uuden printtimalliston lisäksi kolmas on jo lähes kokonaan suunniteltu. Siinä missä ensimmäinen Get Printed on musiikkiteemainen ja toinen eläinteemainen, kolmas on törkeä. Printtipaitakavalkadiin pomppaa mukaan sellaisia yksilöitä, jotka saattavat saada herkkänahkaisemman nyrpistämään nenäänsä. Toisaalta, tunne on aina hieno asia, oli se positiivinen tai negatiivinen. Toukokuun aikana ilmestyvään mallistoon on tulossa ainakin neljä printtiä, joista erityisesti yhtä puntaroin. Olen pyöritellyt mielessäni hyvin simppeliä printtiä, joka kuitenkin pitää sisällään suuren - tai pienen, kuka tietää, eh heh - tarinan. Meneekö tämä mielestäsi jo liiallisuuksiin?

Kysymysmerkin paikalle puntaroin jotain oikein iskevää nimeä/sukupuolitautia/pronominia, ja printti itsessäänkin on vasta raaimmasta raaimmassa raakaluonnosvaiheessa. Arvostaisin kuitenkin mielipiteitä, niin hyvässä kuin pahassa! No, tosiasiassa reagoin negatiivisiin mielipiteisiin tällä tavalla:

Ystävällisin terveisin,

Essi, jota ei tänään murheet paina

Tukkamonsterin kuulumiset

2010-02-15T23:40:00.004+02:00

Voisin tehdä videopäivityksistä säännöllisen epäsäännöllisen tavan, sillä se tuntuu hektisinä aikoina olevan paljon miellyttävämpää kuin kirjoittaminen. Tässäpä melkein viidessä ja puolessa minuutissa sössötettynä viimeaikaiset meiningit, vaikka paljon jäi mainitsematta. Pahoittelut kuontalosta - kampaajaa odotellessa! Tässä syy, miksi pidän otsatukkaa ylhäällä:

Ja lupaamani kuvat Toto-melodica -printistä paidoilla. Printtiä on tulossa näissä kahdessa värivaihtoehdossa, joskin valmis tulos näyttänee hieman tummemmalta. Paitoihin on lähdetty tarkoituksella hakemaan astetta hempeämpää tunnelmaa. Näitä on luvassa valkoisilla unisexeilla bambuteepaidoilla, naisten valkoisilla, kapeilla bambuteepaidoilla sekä valkoisilla naistentopeilla. Nam!

Printistä käy kiittäminen Könösen Mikkoa!
Yöllisin ja ryönäisin terkuin,
Essi

Aiheen vierestä

2010-02-10T22:28:00.024+02:00

Tällaiseen näpertelyyn olen kuluttanut viimeiset kolme tuntiani vain todetakseni, että ei nyt ihan toimi. Kuva melodicaa soittavasta Totosta on ihana, mutta nämä pikkumainokset kiljuvat tylsyyttään. Käytin siis kiireisestä viikostani potentiaalista äidinkielen YO-kokeeseenlukuaikaa turhaan tuherteluun. Tulipahan tuherreltua. Kerron Toto-melodicasta lisää heti kun olen päässyt yli siitä, etten ole mainostensuunnittelijaksi syntynyt.

Vertailun vuoksi kuva, jonka graafikko-Mikko loihti tekemästään Toto-printistä noin kymmenessä minuutissa. Yksi osaa, toinen ei. Toisin sanoen: IHANA!

Long time no written

2010-02-09T20:58:00.004+02:00

Jo on ollut informaatiotaukoa!

Blogihiljaisuudestani huolimatta olen saanut aikaiseksi enemmän kuin pitkään aikaan. Hassua, miten tärkeimmät asiat eivät ole käsinkosketeltavia vaan pikemminkin suuria alkusysäyksiä jollekin käsinkosketeltavuuteen päätyvälle. Kiitos näistä kielikuvista. Toisin sanoen olen hoitanut hallinnollisia tehtäviä. Viime päivät olen ollut P-pas'n Art Directior, Markkinointipäällikkö, Tiedottaja ja Rahoituspäällikkö. Toisin sanoen olen tehnyt töitä, vaikka pääosan ajastani olenkin viettänyt sängyssä maaten. Mitä kaikkea läppärit mahdollistavatkaan!

Selkokielellä selitettynä olen suunnitellut Get Printed vol. 2 -malliston toteutusta, päättänyt tehdä P-pas'sta astetta vakavamminotettavan merkin ja pistänyt verkkokaupan ja kotisivut uusiksi. Kaikessa on ollut apuna useampi soppaa sekoittava käsi, mikä on ollut vain hyvä juttu. P-pas'n uusia kotisivuja on ollut suunnittelemassa Maria, Mikko (joka suurimman osan sivusta on tehnytkin) ja animaationtekijä Kalle, jonka kädenjälkeä gramofoni-banneri on. Verkkokauppaan otettiin elementtejä kotisivuilta, mutta saan taputtaa itseäni olalle bannerista ja vaaleasta kanvaasimaisesta taustasta, jonka perusteellisen ohjeistuksen jälkeen onnistuin tekemään itse. Jes!

Näpräilyn ja koodailun lisäksi olen opiskellut. Vaikka lukiotaipaleeni on viittä vaille ohi (lukuun ottamatta suorittamatonta pakollista liikunan kurssia, jota työstän henkisellä tasolla melkein aktiivisesti...), opittavaa riittää aina vaan.

Viime viikolla sain tutustua silkkipainamisen jaloon maailmaan. Ensikosketukseni silkkipainoon sain kyllä jo yläasteella, kun painoin ompelemaani samettilaukkuun omenan. Isomman luokan painomenetelmiin tutustuin syksyllä vieraillessani Karuselli-painossa, jossa koko Get Printed painettiin. Viimeisimmät oppini olen saanut Hämeenlinnan taidekasarmeilla, jossa Mikko ja Herkko työstävät taidetta ja printtejä. Siellä tapahtuukin kolme viidesosaa ensi printtimalliston taiasta: päivitetty rastatyttö, banaaneita suustaan syöksevä gorilla sekä viuhkaeväinen karppi painetaan mitä mahtavimmilla väreillä pitkätukkaisten apulaisteni taidolla.

Tänään taas oli aika tutustua johonkin tuntemattomampaan. Marssin taidekehystämöön isoisäni maalaama taulu kainalossa ja jäin seuraamaan kehystysprosessia. Alunperin teos oli maalattu jonkinlaiselle kipsilevylle , mutta se tuntui kaipaavan raameja ympärilleen. Pikaisen pohdinnan ja työstämisen lopputulos näytti tältä:

- Taisto Ahtola

Juuri niin sympaattisen simppeli kuin olin ajatellutkin! Perimmäinen syyni jäädä seuraamaan kehystystä ja ottamaan aiheesta muistiinpanoja oli kuitenkin toinen kuin puhdas taka-ajatukseton mielenkiinto. Ensi viikon alussa menen kehystyttämään grafiikan lehden tai vesivärityön, mikä onkin jo aivan eri prosessi. Saatan päästä jopa käyttämään jiirileikkuria (eli kehyksien leikkuulaitetta) ja niittauskoneita ihan itse! Okei, kuulostaa tosi wnb-galleristinörtiltä, mutta kaikelle on syynsä. Aiheesta tarkemmin viimeistään parin viikon päästä, jos eräs taho vastaa hakemukseeni KYLLÄ sen sijaan, että lähettäisi sähköpostitse "kasva pari vuotta ja hanki itsellesi kunnon ansioluettelo ennen kuin luulet saavasi meiltä yhtään mitään." No, olenpahan kokeillut onneani!

- Taivaanrannanmaalari

Sanoista tekoihin

2010-02-05T17:19:00.000+02:00

Get Printedin tokan erän valmistumista odotellessa! Viikko 8 tulee olemaan yhtä suurta karkkipäivää.

Rohkeudesta ja rohkaistumisesta

2010-02-03T23:21:00.002+02:00

Tämän merkinnän kirjoittamista olen harkinnut jonkin aikaa ja päädyin lopulta antamaan itselleni luvan kirjoittaa avoimesti yrittäjyydestä ja siitä, mitä roolia se elämässäni esittää. Skippaan normaalisti harmilliset puolet P-pas'n pyörittämisestä blogin roskakoriin, mutta jos jaksat lukea merkinnän loppuun, saatat huomata häivähdyksen silkkaa rehellisyyttä aidan toiselta puolen. Ihaile samalla esimakuja päivitetyistö Dreadlock-printeistä, joista painetaan kahden viikon päästä ilmestyvään, uuteen Get Printed -mallistoon unisexeja bambupaitoja! P-pas (eli luottograafikkoni Mikko) vastaa miesasiakkaiden ja väljien paitojen ystävien rukouksiin.

Laskin tänään, vaikkakin hyvin suuripiirteisesti, että P-pas täyttää tämän kuun lopulla puoli vuotta! Nämä kuukaudet ovat hujahtaneet nopeasti ohi tajunnan kiitos työhön imeytymisen ja kiitettävän monien kulttuuri- ja matkailurientojen. Olen tuskin koskaan ollut onnellisempi ja väsyneempi kuin viime syksynä, mutta tilanne on alkanut rauhoittua kevättä kohden. Onnellisuus vähenee lähestyvien ylioppilaskirjoitusten ja muiden vastuiden myötä, mutta koitan kompensoida sitä nukkumalla enemmän. Voi tosin olla, että kulutan suuren osan vapaasta ajastani levon sijaan miettimällä, miten parantaa maailmaa - vieläpä niin, että siitä on itsellenikin jotain hyötyä (maailmanparannusonnen lisäksi).

Vietin tämän ja eilisen päivän pohtien erityisen paljon yrittämistä, yhteiskunnan hyvinvointia ja omaa tulevaisuuttani. Olen mukana HAMK:n ja Laurean järjestämässä Sense-liikeideakilpailussa, johon otan osaa päivitetyllä P-pas -konseptilla. Siinä missä P-pas on nyt verkossa toimiva elämänasennemerkki ja -kauppa, se tulee olemaan tulevaisuudessa paljon muutakin. Hion tällä hetkellä suunnitelmiani ja imen kaiken mahdollisen tiedon minua viisaammilta. Eilinen koko päivän mittainen "IDEASTA INNOVAATIOKSI" -tilaisuus antoi uusia välineitä ideoiden kehittämiseen ja ideoiden ideoimiseen ylipäänsä. Mahtavien luennoitsijoiden ansiosta inspiroiduin yrittämisestä entisestään.

Tänään Hämeenlinnan Raatihuoneella taas kokoontui pieni joukko päättäjiä, vaikuttajia ja alan asiantuntijoita keskustelemaan elinvoimasta ja sen parantamisesta niin maanlaajuisesti kuin paikallisesti. Minä kolmen ystäväni kanssa edustin lukiolaisnuoria, minkä lisäksi pidin palopuheen nuoresta yrittäjyydestä ja P-pas'n perusfilosofiasta. Saatuani puheenvuoron ja päästyäni alkukankeuden yli ei moottoriturpani meinannut sammua kainoista vihjailuista huolimatta. Tänään oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun puhuin P-pas'n tulevaisuudesta väistelemättä ja vähättelemättä tavoitteitani. Annoin itseni päräyttää Hämeenlinnan kaupunginjohtajalle ja muulle konkkaronkalle haaveeni siitä, että jonain päivänä P-pas on niin vakiintunut osaksi nuorten (ja miksei vanhempienkin) maailmaa, että se voi oikeasti vaikuttaa asioihin, puuttua epäkohtiin ja tehdä satojen ellei tuhansien ihmisten elämästä mielekkäämpää.

Sanotaan, että yritykset ovat Suomen selkäranka. Tämä ei tarkoita pelkästään supertuottavia jättiyrityksiä vaan pieniäkin puljuja, jotka olemassaolollaan tuovat iloa milloin kenenkin arkeen. Yrityksillä on vaikutusvaltaa ja mahdollisuus tehdä paljon hyvää, minkä takia, itseäni lainatakseni:

"Jos annan epävarmuuden voittaa ja jätän käyttämättä sen potentiaalin, joka P-pas'ssa on, en tee väärin vain itseäni vaan monia muita kohtaan."

Pidin perinpohjaisen palopuheen halustani saavuttaa P-pas'n kautta paljon muutakin kuin hyvännäköisiä vaatekokoelmia. Haluan aidosti ja mahdollisimman tehokkaasti kannustaa muita nuoria toteuttamaan itseään ja visioitaan, tutustuttaa sinut, sinut ja sinut muotoilun eri alueisiin ja tarjota vaihtelua arkeen erilaisilla tapahtumilla ja spontaaneilla yllätyksillä. Kaikkea ei voi toteuttaa samantien, mutta matka on aloitettu. Tähän mennessä P-pas'n puitteissa kyntensä on saanut näyttää neljä graafikkoa, yksi korusuunnittelija sekä kaksi vaateompelijaa. Keväällä kaartiin astuu mukaan musiikintekijöitä, valokuvaajia, uusia suunnittelijoita ja omien mallistojensa luojia ja toivon mukaan innokkaita ideamyllyjä, jotka keksivät kanssani uusia tapoja tuoda lisävaloa ja -raikkautta tähän maailmaan.

Uskon todella, että yksikin ihminen voi saada muutosta aikaan omistautumalla asialleen. Voin ja haluankin myöntää avoimesti, että minua pelottaa välillä aivan tajuttomasti. En tarkoita samanlaista pelkoa kuin pimeän aiheuttama ylivilkas mielikuvitus tai murhaajien pelko, vaan syvää epävarmuutta siitä, tulenko onnistumaan siinä mitä lähden tavoittelemaan. Koska hyppäsin tähän junaan kuutisen kuukautta sitten enkä näe muuta vaihtoehtoa kuin tarttua ohjauspyörään, annan peloilleni selkään ja näytän ennen kaikkea itselleni, että nuoresta energiasta ja innosta on vaikka mihin. Luojan kiitos en ole ainoa, joka on tätä mieltä. Yhden ihmisen voimin P-pas ei nimittäin maailmaa muuta, mutta monen tekijän ja tempauksen summana tulevaisuus voi tuoda tullessaan upeita juttuja.

P-pas on siis todellakin enemmän kuin pelkkä vaatemerkki. Se on mahdollisuus ihan jokaiselle, kuten minulle tehdä miksei-asenteesta alati kehittyvä ja monipuolistuva elämänprojekti. Tämä kaikki on alkusoittoa tulevalle, joten jos tykkäät, varaudu tykkäämään lisää. Minä varaudun pelkäämään ja unohtamaan pelon ja innostumaan ja heittäytymään ja toivomaan parasta - ja tekemään kaikkeni sen eteen, etten joudu pettymään. Jos jostain syystä epäonnistunkin, tulinpahan yrittäneeksi.

Sanonta Älä kadu tekemääsi vaan sitä, mitä jätit tekemättä voisi sopia tähän yhteyteen mainiosti.

Jotta julkinen avautumiseni ei vaikuttaisi liian sentimentaalilta ininältä, liitän loppuun koko kansan ihaileman Disney-tähti Miley Cyruksen kappaleen Climb. Valitsin syystä karaokeklipin eli version, jossa esiintyy laulun lyriikka kokonaisuudessaan. En tunnustaudu Hannah Montana-/Miley Cyrus -faniksi aseella uhatessakaan, mutta kun joululomalla kuulin Climbin sattumalta, se kolahti väsyneeseen mieleen ja muistutti siitä, mikä elämässä on tärkeää: Uskaltaminen. Lue sanat ajatuksella ja suo itsesi lopettaa video kesken siinä vaiheessa, kun ymmärrettävän kielen sijasta alkaa kuulua loppu-ulinaa. Mieti myös, olisiko sinullakin uskalluksen paikka elämässä.

Lenteleviä vaatteita ja paljasta pintaa

2010-02-02T14:35:00.000+02:00

Maanantai tarjosi studiohuoneen sulakkeen palamisen ja teknisten sekoilujen lisäksi kuvaajan riemuksi kaksi miestä, jotka viettivät puolet kuvausajasta puolialastomina. Keksittekö parempaa tapaa viettää viikonalkua kuin hyvien vatsalihasten ja mieskomeuden seurassa hengaaminen? Jos olet heteromies, älä vastaa. Tässä hieman tunnelmakuvia eiliseltä!

Kuten näkyy, meillä oli hyvin kaunis maanantai-iltapäivä. Kiitos Maukelle ja Markukselle malleilusta! Uusia tuotekuvia voi ihailla mm. Department Seriesin miestenpaitojen osalta, ja tänään myöhemmin Get Printedin puolelta. Nauttikaa näkymistä ja shoppailkaa paljon!

- E

Koruja, koruja, koruja

2010-02-01T12:51:00.000+02:00

Otsikon mukaan:

Kaikki korut alinta e-stil-maistiaista lukuunottamatta kuuluvat Spit it Out -mallistoon ja ilmestyvät verkkokauppaan tänä iltana! Samoin käy myös uusille miestenpaidoille, joiden mallikuvaukset alkavat tunnin päästä. Lienee siis paras aika pakata kuvauskamat ja lähteä matkaan!

Miksei?

2010-01-29T11:56:00.001+02:00

Hyvää perjantaita!

Lokakuussa kerroin kuvaussessioista, joissa porukka HEO:n elokuva- ja TV-ilmaisun linjan opiskelijoita teki pienen dokumentin nuoresta yrittäjyydestä. Dokkari julkistettiin jo yli kaksi kuukautta sitten, mutta sain vasta nyt mahdollisuuden laittaa sen näkyville. Vaikka kuvauksista on näennäisesti lyhyt aika, on moni asia P-pas'ssa ehtinyt muuttua. Jos minua nyt pyydettäisiin puhumaan samoista asioista, vastaisin varmaankin eri lailla. Lokakuussa P-pas oli vasta aivan tiensä alussa, mutta nyt punainen lanka on alkanut loistaa entistä kirkkaammin ja tiedän, mitä tuleman pitää. Kehitystä ja edistystä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan huimasti. Fakta kuitenkin on, että jokainen aloittaa jostain. Tässä siis minun ja P-pas'n tarinan alku:

Kiitos Marika, Mirei, Marleena, Tytti ja Oona!
PS. Puolustan ryönäistä ulkonäköäni sillä, että syksy oli elämäni hektisintä ja ulkonäköpaineettominta aikaa. Nyttemmin olen parantanut tapani (paitsi pakkassäältä suojautuessa). Ajoittain.

Kuvausta kerrakseen

2010-01-27T22:36:00.000+02:00

Hyvää keskiviikkoa ja äkkiväsymys-iltaa!

Tämän viikon suurin saavutukseni tulee varmastikin olemaan uusien tuotekuvien ottaminen ja niiden lisääminen webstoreen. Kiusasin Heidiä mallintöillä tänään lähes kolme tuntia, mutta operaatio oli sen arvoinen. Rakensin koululleni pienen studion kera studiovalojen ja diakangastaustojen, joiden ansiosta pääsin leikkimään valolla ja varjolla. Väitän, että tämän kuvauskerran tulokset ovat astetta laadukkaampia kuin ensimmäisen, joka tapahtui lähes valottomassa viinikellarissa. Eipä siitä järjen riemujuoksusta sen enempää. En tosin kerro muustakaan suuremmin, sillä pieneen puuhapeteen iski yhtäkkinen halu sulkea tietokone ja kömpiä petiin. Tässä kuitenkin käsittelemätöntä kuvakavalkadia kulissien takaa, salamavalon loisteesta.

Kuvatuksi päätyi jokainen printti ja uniikkivaate ensimmäisistä tekeleistä lähtien. Tarkkasilmäiset bongaavat joukosta vaatteita, jotka ovat vasta matkalla webstoreen. Tavoitteenani on saada loput kuvat huomenna siirrettyä. 18 takana, noin 80 edessä!

Näin pimeältä näytti maailma ja koulurakennus, kun vihdoin lähdimme valojen kuumentamasta luokkahuoneesta. Kolmannen kerroksen kauhujen varjot:

Vilkaiskaapa huviksenne jo webstoreen joutanutta DEPARTMENT SERIES -graffitiprinttimallistoa!

Herkkupaloja kalansyöjille

2010-01-25T18:49:00.001+02:00

Aloitan maanantaimerkinnän kuin suosittukin bloggari ikään: Anteeksi, kun kirjoitustahti on hidastunut! En ole varsinaisesti ollut kiireinen, mutta olen omistautunut lepäämiselle ja muulle tekemiselle kuin pakonomaiselle bloggaamiselle. Olen muun muassa askarrellut koruja, suunnitellut kotisivuja ja verkkokaupan uudistamista, päivittänyt liiketoimintasuunnitelmaani ja tajunnut, että lukio loppuu muutaman päivän päästä.

©Maria

Olen myös miettinyt, mistä kaikesta tänne P-pas-blogiin tulisi kirjoittaa, sillä P-pas news -nimensä mukaan tämä on P-pas'n kuulumisblogi. Henkilökohtaiset aiheet ja yksityiselämän raottaminen ovat tietenkin mielenkiintoista luettavaa - olettaen, että minulla olisi elämää - mutta olen päättänyt, että tämä blogi käsittelee pelkästään P-pas'ta elämänasennemerkkinä ja elämänprojektinani. Aihepiiriin mahtuvat myös P-pas'n parissa toimivat taiturit valokuvaajista artesaaneihin ja taiteilijoista muusikoihin, tulevaisuudensuunnitelmani P-pas'n varalle sekä yrittäjyyspohdinnat. Blogin sisältö ei tämän rajauksen myötä tule muuttumaan paljon ollenkaan, sillä elämästäni suurin osa on tätä itseään. Poikaystäväkuulumisia (hah hah..) tai viikonloppurientoja en vain tule täällä jakamaan.

Yllä pari maistiaispalaa tulevasta Get Printed -mallistosta. Mahtavat kala-printit ovat Marian kynästä, ja nämä luonnostelut piirretyille teepaidoille antavat vain osviittaa siitä, miten siistejä vaatteita on oikeasti luvassa. Ylempänä komeileva krotti eli lamppukala tulee tummalle pohjalle, sekä mustalle bambu- että tummanruskealle kampapuuvillapaidalle, molempia miesten ja naisten malleissa. Olen ajatellut printin esiintyvän myös mustissa naisten topeissa. Kala painetaan vaaleanharmaalla, ja itse hehkulamppu tulee olemaan jokin päheä, PIMEÄSSÄ HOHTAVA väri! Enää täytyy päättää, mikä olisi makein väri lamppuun. Keltainen on toki hyvä, mutta olisiko vielä jotain päheämpää? Pinkki, turkoosi, neonvihreä..?

Alempi, itämaistyylinen (huomaa ihanat Itämaan tietäjä -viikset!), viuhkaeväinen karppi tulee myös tummille paidoille, mutta myös valkoisille bambu-teepaidoille. Printtiä voi painaa oikeastaan rajattomissa väreissä, sillä tämä kuva painetaan käsin. Alustavasti on kuitenkin ajateltu syvän oranssia tummille paidoille ja mustaa valkoiselle. Merenturkoosikin viehättäisi. Ennen pitkää printtiä voi myös tilata haluamassaan värissä ja paitamallissa, mutta ensin isketään valmiilla tuotoksilla. Olen tästä kuvaparista todella innoissani, sillä ne ovat mahtavan selkeitä mutta silti kumpikin todella iskeviä. Krotti on karumpi, mutta näyttävä, karppi taas on sievempi mutta silti huomiotaherättävä.

Lisää printtejä ilmestyy tämän viikon aikana, kun paljastan Mikon aikaansaannokset. Odotan tämän malliston valmistumista ja myyntiin laittamista kuin kuuta nousevaa, sillä se ei vain voi jättää kylmäksi. Tavoitteena on, että viimeistään helmikuun puolessavälissä saamme riemuita Get Printed vol. 2 saapumista keskuuteemme.

Mitä tykkäätte Marian lemmikeistä? Kertokaa mielipiteenne!

Hyvää viikonalkua!

- Essi

Kunniaa tekijöille, osa Department Series

2010-01-22T22:54:00.000+02:00

Olen jo useampaan otteeseen hypettänyt tulevaa graffitivaikutteista paitamallistoa, joka löytää tiensä webstoreen heti ensi viikolla! Samoin tulossa on Tuulin Yeah, I should Quit -mallisto ja muuta yllätyskivaa. Samaan syssyyn webstoren ulkoasu tulee muuttumaan, mikä tarkoittaa monia myöhään venyviä iltoja vain ja ainoastaan kuvankäsittelyohjelmien ja P-pas-sivustojen parissa. Eipä tuossa ole mitään uutta nykyiseen verrattuna. Lopputuloksesta vain toivon mukaan tulee paljon tämänhetkistä siistimpi (nyt webstoressa on sikin sokin erityylisiä kuvia ja hölmöjä rajauksia) ja miellyttävämpi. Kotisivujenkaan valmistumista en malta odottaa. Mikko on laatinut mahtavan sivupohjan, jota työstämme nyt pienellä porukalla. Ensi viikolla senkin on tarkoitus päästä tositoimiin. Kehityksen tuulet puhaltavat ihanasti!

Tässä kuitenkin avausta Department series -uniikkipaitamallistoon, joka koostuu 20 kappaleesta miesten ja naisten paitoja. Koot ovat harvassa, sillä mallisto on toteutettu varastossa vuoroaan odottelevien ylijäämätekstiilien ehdoilla. Tulevaisuudessa pyrin siihen, että vaikka paita olisi kuinka uniikki, se on uniikki kaikissa koissa. Tässä taustoja Mikosta ja Herkosta (lue aikaisempi merkintä aiheesta täältä!) ja heidän yhteistyöstään:

Taiteilijanimi: Department
Henkinen ikä: 1
Koti: Taidekasarmi/Hämeenlinna
Kolme inspiraation lähdettä: Katutaide, musiikki, kaverit
Meistä tulee isona: Jotain hienoa...

Department-series on katutaide/graffiti henkinen t-paita mallisto, jonka printit syntyvät alusta loppuun käsityönä, ne ovat kaikki uniikkeja ja syntyvät vapaassa ilmapiirissä ilman luonnoksia, suunnitelmia ja sääntöjä. Departmentissa häärää Herkko Yli-Paappala ja Mikko Myöhänen. Alajaostohin kuuluu mm. Department of t-shirts, Department of spraypainting ja Department of graphics.

Sneak peeks:

Ihanaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!
- Essi

HERRAMUNJEE!

2010-01-20T00:25:00.003+02:00

Jo on ollut päivä!

Heräsin aamulla hävyttömän aikaisin (eli puoli kahdeksalta, mikä on kaltaiselleni uneliaalle opiskelijanretkulle jotain käsittämätöntä) suunnatakseni hammaslääkäriin kuulemaan pitkään odotettu tuomio suuvärkkini kohtalosta. Olen kärsinyt lähes kymmenen vuotta erilaisista ongelmista koskien milloin leukoja, milloin hampaita, milloin kitalakea, you name it. Lukuisien hoitojen, kiinteiden hammaskojeiden (a.k.a telaketjut), yörautojen, nolojen suukapuloiden ynnämuiden jälkeen tilanne näytti hetken hyvältä ja hampaani olivat suorat kuin insinöörin 90 asteen kulma - mainittakoon, että hampaani siis eivät olleet 90 asteen kulmassa - kunnes kävi köpelösti ja syystä tai toisesta kaikki meni pieleen. Olen jälleen hammasvammainen, minkä lisäksi kieleni ahdistuu fyysisesti pienessä, verbaalisesti ylikasvaneessa suussani, leukojen ongelmista puhumattakaan.

Diagnoosini on seuraava:

viisaudenhampaiden repiminen, kiinteät raudat ylä- ja alahampaisiin pariksi vuodeksi ja ellei tämä korjaa kaikkia ongelmiani, yläleukani operoidaan. Siis leikataan. Kuin missäkin Greyn anatomiassa. Lisäksi saan luvan painua puheterapeutin vastaanotolle, koska olen elämässä epäonnistunut nössö. Ja koska olisi korkea aika oppia käyttämään kieltään oikein. Siperia opettaa, sanotaan, mutta lienee parempiakin oppimismetodeja. Tilanteessa on monta ironista (heh heh, iron kuten rauta) tekijää, joihin palaan varmasti sitten, kun suuni kilisee metallia. Aion pitää huolen siitä, etten pääse helpolla tulevasta Ugly Betty -syndroomastani.

ENNEN:

JÄLKEEN:

KOHTALONI:

En ole kauaa jaksanut hammashuoliani murehtia, sillä elämässä on kiinnostavampiakin asioita. Juhlistin äitini syntymäpäivää, jonka jälkeen tapasin Department Series -paitamallistoa valmistelevaa Mikkoa ja Herkkoa. Istuimme päälle tunnin puhumassa vaatebisneksestä, taiteesta, itsensä toteuttamisesta ja erilaisista kulttuuriprojekteista - kuinka moni tyttö pääsee harrastamaan tällaista kahden heteromiehen kanssa? - minkä ansiosta mulla on nyt todella voimaantunut olo. On hassua, miten palaset tuntuvat loksahtelevan niin luonnollisesti paikoilleen ajatusteni sekamelskassa: juuri eilen maalailin utopistisia haaveita erilaisista projekteista, joilla saada suomalaisia nuoria liikkeelle ja nauttimaan kaikesta mahtavasta ympärillään, ja yhtäkkiä löydänkin itseni pienestä mutta sitäkin intensiivisemmästä ideariihestä. Vielä mikään pohdinnoista ei ole ajankohtainen, mutta mieleen varmasti jää kytemään kunnianhimoinen ajatus jos toinenkin. Saimme poikien kanssa myös juteltua aikuisten oikeaakin asiaa, nimittäin Get Printed vol. 2 -malliston teknistä puolta. P-pas'n toinen Get Printed -paitamallisto on viittä vaille valmis painettavaksi, mutta tällä kertaa toimin hieman eri tavalla kuin ensimmäisen suhteen. Avaan kokonaisuutta ihka omassa merkinnässään hieman lähempänä.

Toinen mahtava juttu tässä illassa on vilkaisu P-pas'n käyttämän tekstiilientuottajan, brittiläisen Continental Clothingin, kotisivuille. Eksyin toljottamaan silmät suurina uutta vuoden 2010 vaatemallistoa, joka on täynnä upeita leikkauksia ja mahtavia perusvaatteita. Continental Clothing on siis vaatevalmistaja, joka tuottaa ns. blanco-vaatteita merkkien ja jälleenmyyjien käyttöön. Ajattelin aluksi, että paitamallivalikoima on melko suppea, mutta firma on muuten luotettava ja arvostettu - sekä ekologinen, mikä on valtava plussa. Uudet tuotekuvat ovat kuitenkin saaneet minut kääntämään kelkkani: Continental on kaikkea muuta kuin suppea. P-pas'n suureksi suruksi paitoja ei voi tilata toistaiseksi kuin valtavia eriä, mutta otan selvää, josko niitä saisi haalittua pienempiä määriä käyttöön. Mitä kaikkea mahtavaa näihin voisikaan painaa! Mikäs tailaamisen riemu olisi, kun saisi näin monipuolisia vaatteita käyttöönsä! Olen ehtinyt laatia monta tuunausideaa tämänhetkisille paitamalleille, mutta jos vain saan hyppysiini tuoreimpia yksilöitä, ylimääräinen venkslaaminen ompelukoneen ja saumurin kanssa jää iloisesti unholaan. Alla muutamia lempimallejani tämän vuoden Trends2010-mallistosta.

©Continental Clothing

Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja valtavaa tekstitulvaa. Kaikkea sitä pari lasillista viiniä saakaan naisessa aikaan.

- Essi

WICKED TUESDAYS!

2010-01-19T00:20:00.002+02:00

Haudi hau!

Facebookissa olen jo vihjaillutkin, että tästä eteenpäin joka tiistai tulee olemaan alennuspäivä. Kirjoitin aiheesta pari päivää sitten näin: Uusi vuosi tuo mukanaan läjän uusia kujeita, joista yksi on WICKED TUESDAYS - alennustiistait! JOKA TIISTAI webstoressa on jokin tuote tai tuoteryhmä 25-50% ALENNUKSESSA. Infoan jokaisesta yllätysaletuotteesta Facebookin kautta. Kannattaa iskeä äkkiä kiinni, sillä näitä minierien tuotteita tuskin löytää muualta ja alennukset kestävät vain tiistait!

Koska kaikki eivät ole Pourquoi Pas'n FB-kavereita (miksi näin? korjaa tilanne!), julkaisen tiistaiale-tuotteet myös blogissa. Ensimmäinen Wicked Tuesday -tuote on kevyt, valkoinen pitkähihainen dreadlock-T-paita hintaan 25€! Alkuperäinen hinta on 35€, joten alennus on lähes 30%! Kokonaisuudessaan printti näyttää tältä:

Paitaa on vain koossa M, joka on melko kinakka, joten koon 32-36 tytöille tämä on hyvä tilaisuus kahmaista paita parempiin suihin! Dreadlockeja on ainoastaan muutama kappale, joten nopeat syövät hitaat. Hoppelis hop ja ostoksille! Pakko vielä mainita, että Mikko on päivittänyt printtiä uuteen uskoon, ja ensi printtimallistossa joka ilmestyy webstoreen kuukauden sisällä - on luvassa uusi rastatyttöerä kera miesten bambupaitojen ja kenties muidenkin paitamallien. Olen aivan pähkinöinä tästä uudistetusta versiosta, ah!

Working on it

2010-01-17T13:37:00.000+02:00

Vastuullista viikonloppupuhetta.

Valittelin tässä aikaisemmin, että priorisoin elämääni väärin. Vaikka tiedostan asian, en kuitenkaan tee sille mitään. Herään aamuisin - tai iltapäivisin - ensimmäisinä ajatuksinani kouluun liittyvät paineet. Ei sillä, että olisin suorituskeskeinen täydellisyydentavoittelija kuten ennen, vaan siksi, että lukiosta pääsemiseni on tällä hetkellä kevyenlaisesti vaakalaudalla. Syyt ovat tyhmiä ja helposti korjattavissa, mutta jokin ruuvi on päässyt vääntymään sellaiseen asentoon pääkopassani, että alistun flegmaattisuudelleni. Huolestuneelle flegmaattisuudelle. Huolestuneisuus ja flegmaattisuus eivät todellakaan kulje käsi kädessä, mutta olen onnistunut yhdistämään ne. On aivan totta, että kaaoksessa on hankala saada mitään aikaiseksi. Siksipä siistin kaaostani hieman. Jotta saisin kevennettyä henkistä taakkaani, aion omistaa sunnuntaistani muutaman tunnin aktiiviselle rästitöiden tekemiselle. Jollekin tämä voi kuulostaa arkiselta asialta, mutta minun tapauksessani tällainen panostaminen on suuri askel kohti lukion päättötodistuksen ja mielenrauhan saamista.

Mihin sitten olen käyttänyt vapaat hetkeni?

Olen suunnitellut uusia kotisivuja, tosin heikoin tuloksin. Kuten olen pariin otteeseen maininnut, minä en ole P-pas'n graafinen voima. Onneksi en ole ainoa, joka tätä asiaa työstää. Tässä kuitenkin osviittaa siitä, missä mennään:

alkuperäinen luonnokseni (huom. LUONNOS!), joka on myös ensimmäinen kuvankäsittelyohjelmalla tekemäni ei-valokuvamuokkaus ikinä. Perusilme on ehkä turhankin synkkä ja maanläheinen, mikä ei aivan ole P-pas'n juttu. Suosin enemmän graafisia linjoja, mutten kuitenkaan halua sivustoista modernin minimalistisia, mustavalkoisia, geometrisia taidepläjäyksiä.

Toinen luonnokseni alkaakin olla jo jostain kotoisin, mutta kertoo tuskin puoliakaan siitä, miltä lopputulos tulee näyttämään. Värimaailmaa en ole lyönyt lukkoon, mutta kieltämättä tykkään oranssin ja sinisen yhdistelmästä. Mitä kotisivuille ikinä tapahtuukaan, samanlaisia muutoksia tapahtunee blogille ja webstorelle. Ainakin bannerit muuttuvat.

Sivustopohdinnan lisäksi olen tappanut aikaa tekemällä laskelmia samoista asioista uudelleen ja uudelleen, listaamalla ties mitä ja olemalla tehoton ajankäyttäjä. On turhauttavaa, kun haluaisi toteuttaa kaiken mahdollisen NYT, mutta siihen ei yksinkertaisesti ole resursseja. Työn alla P-pas'lle on noin viisi paitamallistoa ja uusia koruja, taidepuolella tapahtuu raikkaita muutoksia ja koko P-pas odottaa jännittyneenä uusia aikoja. Tielläni vain seisoo pari hidastetta, joista yksi on lukio, toinen on raha(ttomuus). Näitä asioita korjaillessa voisin myös tarttua useammin tuumasta toimeen ja toteuttaa kaiken sen, mikä toteutettavissa on. Ei tässä maailmassa mitään saa jos ei annakaan.

Kertokaa mielipiteenne P-pas'n tulevien sivujen osalta! Mikä toimisi, mikä ei toimi?

PS. Seuraa ihmeessä P-pas'n kommelluksia Twitterin välityksellä!

Kunniaa tekijöille, osa tiesmikä

2010-01-15T15:14:00.001+02:00

P-pas'n vaaterintamalla ei ole tuntunut tapahtuvan hetkeen mitään, mutta ei paniikkia! Asiaan tulee tiukka muutos heti helmikuun alussa. Tammikuu on kaikenkirjavan (tai mustavalkoisen) kypsyttelyn aikaa ja inspiraatiohamstraamista. Myyntiin pääsyä odottaa mallisto jo toinenkin, ja mikä parasta: ne ovat kaikki erilaisia. Toistaisesti chicein mallisto tulee Tuulilta, helsinkiläiseltä vaateompelijalta, joka loihti miesten XL-paidoista elegantteja, rohkeita, rokkaavia ja vähäeleisiä mutta silti paljonpuhuvia taideteoksia. Stay Tuned -kategoriaan tuleva Yeah, I should Quit -mallisto on pienen pieni, pääosin uniikkikappaleista koostuva, mutta sitäkin ihanampi. Tällaista lisää!

Nimi:Tuuli Koskinen
Ikä: 20
Koti: Helsinki Helsinki Helsinki!
Yhteystiedot: tuuli.kosk@gmail.com
Kolme inspiraation lähdettä: Musiikki, ihmiset ja erilaiset materiaalit
Minusta tulee isona: Toivottavasti aikuinen. Haaveammatteja on miljoona, kaikki liittyy kyllä vaatetusalaan hyvin vahvasti.

Yeah, I should Quit

Mallistossa hain rock-henkeä, sillä kyseinen musiikkityyli on todella lähellä minua ja pitkään olen halunnut kokeilla tehdä välillä jotain rohkeampaa ja mustempaa. Taustalla ei sinänsä ole mitään sen syvällisempää, mutta uskon että siitä voi jokainen hyvin löytää itselleen jotain näyttävää ja erikoista.

Allekirjoittanut etsi omaa rock-puoltaan valokuvauksen keinoin. Tällaisia vihjekuvia sain aikaiseksi Tuulin mallistosta:

NICE 'n' FIERCE!

Hyvää viikonloppua!
- Essi

Uusi banneri!

2010-01-13T19:35:00.000+02:00

Marian kehotuksesta latasin koneelleni GIMP-kuvanmuokkausohjelman, ja sain Mikon gorilla -printtiä hyväksikäyttämällä aikaiseksi ylläkomeilevan tuotoksen. Ailahtelevuuteni tuntien banneri vaihtunee pian, mutta pakkohan tämä ensimmäinen oikea graafinen väkerrykseni oli saada näytille. Toivottavasti se miellyttää edes vähän enemmän kuin aikaisempi beessi tekstibanneri!

Gorilla on muuten siitä tuttu, että se esiintyy ROAR-paidassa. Sen voi tulla bongaamaan vielä monessa muussakin muodossa, sillä se on yksi tulevan Get Printed vol. 2 -malliston osa. Lähiaikoina onkin aiheellista alkaa paljastaa printtimallistosta hieman enemmän..

"Hirveän raskasta"

2010-01-12T23:50:00.000+02:00

TO DO - Hyvä Essi, ihan oikeasti..

..osta kalenteri. kaikesta huolimatta - tai juuri kaiken vuoksi - todella tarvitset sitä

..lyö päivämääriä lukkoon. jos odotat noin kahdeksaa printtiä saapuvaksi, lienee parasta edes osata aavistaa, milloin saat ne käytettäväksi.

..tilaa läjä materiaaleja. tekstiileille, joita ei ole, on hankala painaa mitään.

..kirjoita 20 sivun liiketoimintasuunnitelma. sen siitä saa, kun osallistuu extemporé kaikenlaisiin liikeideakilpailuihin. tästä lisää kevään mittaan.

..soita pari puhelua.

..lähetä pari sähköpostia.

..varaa aika fysioterapeutille. pieni lääpintä puolen vuoden välein tuskin korjaa kroonisesti jumissa olevaa niskaa, varsinkin kun tilanne on mennyt siihen, etten saa ryhtiä suoristettua ilman solisluiden särkemistä.

..TEE KOULUHOMMIA. kuten 20 pakollista matematiikan rästitehtävää. koita nyt hyvä nainen saada kaikki lukiokurssit suoritettua tämän jakson loppuun mennessä niin pääset jatkamaan täysillä kujeitasi!

Olisihan näitä liuta lisää, mutta mitä suotta itseään stressaamaan. Lähestyviä ylioppilaskirjoituksia en ajattele, sillä ajatteleminen ei ole ennenkään auttanut opiskelemaan. Kun aika on, tai muuten vaan, tartun kirjoihin ja pänttään niin maan perhanasti, ettei jälkikäteen tarvitse harmitella YO-todistusta, joka alkoi lupaavasti Laudatureilla ja päättyi Approbatureihin. Viimeaikaisten jaksotodistuksien yhtäkkisestä tasottomuudesta kyllä huomaa, milloin P-pas sai alkunsa. Jos jonkin neuvon voin kokemuksieni pohjalta toisille opettaa, sanon tämän: älä perusta yritystä abivuonnasi. Tästä elämänviisaudesta tokenemiseksi tarvitaan jotain loppukevennystä, jota tarjoavat Puerto de la Cruzissa testaamani Guessin korkokengät. Jokainen ansaitsee hetken supernaisellisuutta aina silloin tällöin.

Terkuin,
fyysisesti särkyinen mutta oikein onnellinen Essi

Ottaja antaja kanankakan kantaja

2010-01-11T22:23:00.001+02:00

Hyvää uutta viikkoa!

Kävipä tietenkin niin, etten saanut lauantaina kirjoitettua suunnittelemaani ylistyspuhetta dubstepistä once-in-a-lifetime-kokeiluna. Juoksin keskikaupungille hätäostoksille, kaulin paljon taikinaa, soitin puheluita ja hikoilin uunin ja hellan välissä - kirjaimellisesti (keittiöni on mielenkiintoisen muotoinen). Ennen kuin arvasinkaan, koitti lähdön hetki kohti Playgroundia kädet täynnä tarjottimia ja kasseja.

Paikan päällä kävi sellainen kuhina, että kemuttaminen itsessään jäi muiden toteutettavaksi. Pourquoi pas lounge toimi turvalehtonani, jossa istuskelin paitojeni keskellä tuttujen ja tuntemattomien seurassa. Alkuperäinen ajatus oli soittaa koko illan ajan reggae&roots -musiikkia, mutta ylhäältä tulleen käskyn vuoksi reggae sai jäädä odottamaan seuraavaa loungea. Onneksi siitä saatiin nauttia sentään ensimmäisen tunnin ajan! Kaiken kaikkiaan illasta jäi käteen uusia mahtavia tuttavuuksia, paljon kokemusta niin tapahtumanjärjestämisestä kuin ryhmätyöskentelystä ja ilo siitä, että porukalla oli hauskaa. Tyytyväinen asiakas, oli kyseessä sitten vaateostaja tai bilevieras, on parasta mitä tiedän.

YO PARTY PEOPLE!

en näytä tarkoituksella keskisormea, olen vain tavoilleni uskollinen ja kanniskelen kädessäni ruokaa

Uusi viikko on alkanut aikaisempia tasapainoisemmin. Nyt, kun Suburban Basher -projekti (eli nämä Playground-bileet) ovat ohitse, saan keskitettyä kaiken huomioni P-pas'iin. Ja koulunkäyntiin, jota pitäisi jaksaa tiristää vielä vähän päälle kuukauden verran. Tammikuu tuleekin olemaan hallittua tasapainoilua näiden kahden välillä, mikä on jo suurta edistystä syksyyn verrattuna. Vaikka olen kulkenut yrittäjyyden juurakkoisia polkuja vasta neljän kuukauden ajan, alun hektisyys on alkanut väistyä ja mieleen on jäsentynyt se, mikä oikeasti on oleellista ja mihin panostaa. Nyt tärkeintä on saada perusasiat kuntoon, kuten kotisivujen ulkoasu ja tuotetarjonta. Tätä työstetään isommalla tekijäporukalla nyt muutaman viikon ajan. Tavoitteena on avata helmikuussa uusi, tyylikkäämpi aukeama, joka ainakin tulevien vaatteiden puolesta on jo selviö. Uusia printtejä on aimo liuta odottamassa painamistaan, ja jo nyt pari mallistoa odottaa levottomana pääsyään webstoreen.

Yksi syy siihen, että olisi kannattanut pamahtaa Pleikkarille lauantaina: ylläriale! Kaikki paitasamplet olivat 25€, mukaan lukien pari uutta tulokasta. Yllä komeilee maistiainen tulevasta Department Series -mallistosta, jota inspiroi graffititaide (ihmekös tuo, kun tekijöinä on kaksi graffititaiteilijaa!) ja kaikki mahtava. Olen aivan innoissani näistä vaatteista, ne ovat nimittäin jotain aivan upeaa. Tämä bambupaita on naisten mallia hieman kinakampaa kokoa M, 35€. Jos vallan ihastuit, voit tilata paidan blogista. Webstoreen tämä(kin) ilmestyy vasta tammi-helmikuun vaihteen tienoilla. Maistiaiskuvia tulevasta kivasta tupsahtelee blogiin aina silloin tällöin, joten pitäkääpä silmät auki tulevan varalta! Paljon uniikkikappaleita luvassa, joten tilaamisen suhteen ei kannata aikailla.

Koitan myös jäsentää ajatuksiani hieman, sillä lyhyen ajan sisällä olen tehnyt varsin suuria päätöksiä P-pas'n tulevaisuuden suhteen. Tämä meinaa sitä, että oma elämänikin tulee muuttumaan melko lailla. Yleensä huutelen ideoistani suuren ääneen, mutta blogiin kirjoittaminen on niin äärimmäisen julkista, etten viitsi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ehkä kuitenkin raotan haaveideni verhoa ja teen kevään suunnitelmistani reilusti avoimen projektin. Tämä on nimittäin jotain sellaista, joka olisi hienoa jakaa muiden kanssa jo etuajassa. Maistelen nyt kuitenkin vielä hetken.

Mystisin tunnelmin,

Essi

Kaikkea neatia!

2010-01-08T20:41:00.004+02:00

Eilen koitti onnenpäivä! Postilaatikostani oli tippunut ilmoitus suuresta lähetyksestä, joka odotti noutajaansa postikonttorissa. Hetken uumoilun jälkeen arvasin, mistä oli kysymys. Vedin pikaisesti Kuomat jalkaan (sillä rakolla olevat kantapäät eivät salli muiden jalkineiden käyttöä) ja säntäsin noutamaan pieniä mussukoita uuteen väliaikaiskotiinsa - ennen pitkää ne asettuvat asumaan rakastaviin perheisiin, joissa niitä toivon mukaan ulkoilutetaan säännöllisin väliajoin.

En puhu pimeistä koiranpennuista tai vastaavasta. Kyseessä on joulun tienoina hehkuttamani HvD's Daffyd -niittikorumallisto, joka saa kunnian avata P-pas'n vuoden 2010. Viidestä erilaisesta korvakorusta ja kahdesta kaulakorusta koostuva mallisto on enemmän kuin täydellinen niittien ystävälle. Korut ovat yksinkertaisen tyylikkäät ja elegantit kaikessa päheydessään. Ihana Hilja yllätti minut lisäämällä lähetykseen yhden ylimääräisen pikkupaketin kera viestin:

Mitä orangejuice-purnukasta lopulta paljastuikaan?

Ihanuus-korvakorut! 2x2-korvakorut ovat tekonahkaa edestä ja takaa. Hilja on ajatellut kaiken huolella ja korut ovat todellakin käyttöä kestävät. Nämä yksilöt maksavat 12€, muut korvakorut ovat 8-12€/pari.

Tältä 2x2 näyttävät onnellisen omistajansa yllä:

Ah. Jostain syystä aloin ikävöidä huulikoruani, jonka otin pois jo puolisentoista vuotta sitten. Pieni musta pallo tuossa alahuulen alla vain sopisi täydellisesti näiden yksilöiden kanssa..

Tässä pari blogimaistiaista muista HvD's Daffyd -koruista:

Kaikkia ihanuuksia voi ihastella webstoren puolelle painamalla tätä linkkiä!

Tarkkasilmäisempi huomaakin, että korujen esillepano on hieman erilainen kuin muilla tuotteilla. Alkuvuoden 2010 tavoite on, että siistin P-pas'n nettisivujen yleisilmettä. Webstoressa tämä tarkoittaa ensisijaisesti ns. taustaan hukkuvia kuvia, jotta tuotteita olisi mahdollista tutkia ilman migreenikohtausta (joka siis aiheutuu siitä, että joka tuotekuvassa on erilainen tausta). Kotisivuilla muutos tulee näkymään täysin uudenlaisena ilmeenä, jonka kehittely on jo hyvällä tolalla. Olen innoissani muutoksesta, sillä sen myötä P-pas ottaa aimo harppauksen kohti eheää, aikuisten oikeaa vaatemerkkiä.

Ennen harppauksia sun muita on kuitenkin hieman kemutettava. Huomiset Suburban Basher -bileet ovat aivan nurkan takana, ja huominen tulee olemaan hyörinää aamusta iltaan. Tai oikeastaan tästä yöstä ensi yöhön. Pourquoi pas -loungeen on luvattu naposteltavaa, ja kun kerran sellaista lupaan, niin myös tapahtuu. Dubstepin ja reggaen lisäksi Playgroundilla on luvassa aikamoiset mättöbileet, joten kannattaa ilmestyä paikalle heti kymmenen jälkeen, kun ruokaa vielä on. Olisi hauska tavata P-pas -blogin lukijoita paikan päällä, joten nykäiskää hihasta ja moikatkaa, jos satun tielle. Lämpimästi tervetuloa huomenna osoitteeseen Iso Roobertinkatu 10! Jos vain touhottamiseltani kerkeän, kerron huomenna päivällä hieman tarkemmin siitä, mitä nämä kekkerit minulle merkitsevät ja miksi juuri dubstep-tapahtumat ovat sellaisia, joita jokaisen tulisi kokeilla edes kerran elämässään.

Viikonloppuriemua, lauantaita odotellessa!

- Essi

Kävellen olisin jo perillä

2010-01-05T18:42:00.002+02:00

Olen niin täynnä passiivis-aggressiivista turhautuneisuutta, etten voi kuin kirjoittaa viimeisestä tunnistani modernin, preesensmuotoisen novellin.

"16:40. Kiire, kiire. Mitä pitää tehdä? Pissattaa koira, pakata laukku, piirtää naama paikoilleen. Vaatteita ei ehdi vaihtaa, harmaaskaala ja huppari ajanee asian. Nyt vauhtia. 17:00. Rakko jalassa. Jokainen askel kirpaisee kantapäähän. Linkkaan kuin pahastikin loukkaantunut, säälittävää. Koitan työntää kenkään vanulappua - tuloksetta. Se on vaaleansininen tarrasaapas, ei sen kuuluisi tehdä kipeää. 17:05. Joskus myöhästelijäkin ehtii. Asema tulvii testosteronia, taas on moni inttileski jätetty kotiin ikävöimään. Saapuvien ja lähtevien junien aikataulunäyttö vilkkuu nuolta ja numerosarjaa. Helsinki-Oulu, 17:11 -> 17:36. Selvä. Nyt kävi näin. Ehdinpähän fiksata kantapääni kuntoon tämän maastokuvion keskellä. Ja huomata, että kamerastani puuttuu muistikortti. Vielä on aikaa, soitan äidille. Turhautunut ääni linjalla myöntyy tuomaan palan muovia, joka tuntuu pelastavan iltani. Aseman tuulikaappi on sopiva ei-kenenkään-maa odottamiselle. Avaan sisääntulijoille ovea, kaksi kahdestakymmenestä kiittää. Kymmenesosa on parempi kuin ei mitään. Muistikortti saapuu. Yksityiskuljetuksen riemu katoaa pian: kamerasta loppuu akku. Kuulun nyt siis niihin, jotka kantavat digijärjestelmäkameroita kaulallaan vain muodon ja brassailun vuoksi. Asuste ei-siitä-pienimmästä päästä. Kuulutus kajahtaa. Junan saapumis- ja lähtemisaika siirtyy vielä kymmenellä minuutilla. Jaaha. Kehtaisinko soittaa kyytipalvelun akun laturille? En kehtaa. Testosteronitaso nousee liian korkeaksi, istumapaikat ovat loppu, elintila ja aseman kantokyky loppuvat kesken. On aika ristiretkeillä laiturille. Minuutit lähestyvät loppuaan, toivo herää. Junan kuulutetaan myöhästyvän vielä kymmenen minuuttia. En puhise sanaakaan. Viivaksi venynyt suu ja kyllästyneet silmät kertovat kaiken. Pimeys. Pakkanen. Pohjola. Kansallisromantiikkaa parhaimmillaan. Matelen asematunneliin, jonne joku on märehtinyt. Oliko pakko? Vielä lopputiraus myöhästymiskiintiöstä, ja 50 minuuttia on täynnä. Junan valot kuitenkin kantavat kaukaa. Tällä kertaa se ei voi olla huoltovaunu. Ei olekaan. 18:01. Vihdoin. Onnistun täpärästi astumasta väärään vaunuun."

Kiitos syyn X ja junaliikenteen saumattoman toimivuuden, myöhästyn siis 50 minuuttia päiväni kohokohdasta. Olen paraikaa matkalla Tampereelle kirjakauppa Bukraan, jossa järjestetään Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen graafisen suunnittelun opiskelijatyönäyttely Kädenjäljen avajaiset. Paikan päällä on nähtävänä muun muassa muutama P-pas'n paita luottograafikkoni kynästä. Olen avajaisihmisiä, minkä takia harmittaa, että ilmestyn paikalle törkeän näköisenä ja myöhässä. No, pääasia on päästä paikalle ylipäänsä. Kamerainsidentin vuoksi en kuitenkaan voi taltioida näkemääni, mikä on blogin kannalta tosi harmillista.

Toivottavasti en eksy kahden kadunvälin matkalla juna-asemalta Bukraan. Se kruunaisi päiväni. Olisin kuin mikäkin harhaileva smurffi sinisine kenkineni ja takkineni.

ETSINTÄKUULUTUS!

2010-01-02T12:14:00.001+02:00

Korvat hörölle joka iikka kera graafisen osaamisen tai graafisesti lahjakkaiden kavereiden!

Vaikken perustakaan uuden vuoden lupauksista, on tiettyjä suunnitelmia ja tavoitteita, joista voi tehdä lupauksiakin. Yksityiselämäni suhteen olen toivoton henkisesti paatunut läski (kiitos Marialle termistä!), mutta P-pas'lla ei ole aikaa saati halua löysäillä. P-pas'n lähitulevaisuus tietää laajentumista kaikin tavoin, mikä tarkoittaa sitä, etten voi porskuttaa eteenpäin graafisesti eriparisilla sivustoilla. Taitotasoni huomioiden en saisi koskaan itse aikaiseksi mitään hyvännäköistä, minkä vuoksi tarvitsen sinua, html-koodauksen luova nero - tai pelkkä osaaja. Blogin, kotisivujen ja verkkokaupan (kolme kärpästä melkein yhdellä iskulla!) yleisilmeistä tulisi saada yhdenmukaiset raikkaalla twistillä. Minulla on muutama visio tyylistä, mutta olen avoin kaikelle.

Hienoa olisi, jos olet alan opiskelija tai joku, jolle tällaisesta projektista olisi välitöntä hyötyä. Kotisivujen ja visuaalisen ilmeen suunnittelusta muoti-/muotoilualan yritykselle saa varmasti arvostusta graafisen alan piireissä, ja hyvästä työstä kirjoitan ilomielin senmukaisen suosituksen. Toimeksiannosta maksetaan tietysti myös korvaus. Jos siis tunnet, että tässä voisi olla tilaisuutesi näyttää kyntesi ja olla mukana luomassa jotain oikeasti siistiä, jätä kommentti tähän merkintään tai kirjoita sähköpostia osoitteeseen essi@p-pas.com. Jos sinua EVVK, vinkkaa mahdollisuudesta edes niille kavereillesi.

Kiitos!

Oh graphic webdesigner, where are thou?

Terveinen viime vuodelta

2010-01-01T13:46:00.001+02:00

Menin, kävin ja tulin. Loma oli rentouttava ja lämmin, mutta silti tunnen perinteistä joululomauupumusta. Eilisellä uudenvuodenaatolla saattaa tosin olla jotain tekemistä olotilan kanssa.. Anyways, karsittu lomakuvakavalkadi kertoo reissusta seuraavaa:

Matka suuntautui niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin Teneriffalle. Vietettiin perheen kanssa viikko Puerto de la Cruzissa, johon koko Kanariansaarien tavoin suhtauduin skeptisesti. Paikka osoittautui kuitenkin tarkoitukseen sopivaksi: aurinko paistoi, lähistöltä löytyi pari golfkenttää, kylpylähotellissa pelasi kaikki ja, ah, espanjalaismiehet ovat ihania. Pääosa ajasta kuluikin tiiraillen ihmisiä, minkä vuoksi suuret suunnitelmat detox-lomastani eivät aivan täysin kokonaan toteutuneet...

Tuli syötyä. On kuitenkin eräs makupala, joka ei maistunut kenellekään seurueestamme: maustevoi. Hotellimme ravintoloissa oli tapana tuoda pöytään pieni alkupalalautanen ennen varsinaista ruokaa. Kahdesti erehdyimme luulemaan sieviä värjättyjä kekoja esim. tuorejuustoksi, mutta testaus osoitti toista. En vieläkään ymmärrä niiden funktiota.

RIIVATTU MAUSTEVOI

Jos jokin Cruzissa on siistiä, se on meri! Aallokko oli korkeaa ja pauhasi mahtavasti.

Suurin osa kuvista on otettu laajakulmalinssillä, jonka hankin itselleni matkamuistoksi. Sanotaan, että omaansa oppii arvostamaan vasta kun sen menettää. No, jos joskus menetän tämän linssin, olen aivan rikki. Normaalilla objektiivilla on mahdotonta ottaa laajoja maisema- tai rakennuskuvia, saati sitten näitä välttämättömiä omakuvia. Koska kukaan perheenjäseneni ei välittänyt kuvata minua, otin oikeuden omiin käsiini. Tässä pari maistiaista siitä, etten ole pelkkä XXL-takkinen puskajussi:

Mistä tulikin mieleeni, että ostin vihdoin ja viimein itselleni ihkaoman talvitakin. Se on turkoosinsininen. Toiset on luotu hallitsemaan mustaharmaa, ajaton tyyli, toiset eivät viitsi edes yrittää.

Loma oli kyllä paikallaan, mutta stressitaso saattaa olla nyt entistä korkeammalla, sillä asiat eivät järjesty itsestään sillä välin kun olet poissa. Koti on edelleen sekasorron vallassa ja deadline sun toinen lähestyy. Olen melkein tehnyt itselleni uuden vuoden lupauksia elämäntapaparannuksista P-pas'n tavoitteisiin, mutta ne kuormittaisivat vain lisää. Kaikki aikanaan, hitaasti mutta varmasti. Oma elämäni voi olla se hidas, P-pas taas varma. Tammikuun aikana sattuu ja tapahtuu, tulevista kivuuksista voi lukea oikolukemattomalla englanninkielellä täältä!

Oikein hyvää, ihanaa ja innostavaa vuotta 2010 kaikille!

Taitajat esiin! (osa 3)

2009-12-26T18:59:00.001+02:00

Terveisiä ulkomaan X lämmöstä ja linnunlaulusta ja hyvää tapaninpäivää! En kehtaa kertoa olinpaikkaani kuin vasta matkakertomusmerkinnässä, sillä minullakin on ylpeyteni. Ymmärrätte sitten. Siispä aiheesta mielenkiintoisempaan:

Internet on ihmeellinen paikka! Mutkan sun toisen kautta bongasin Hiljan, koruaskartelijasielun, jonka suunnittelema ja toteuttama niittikorumallisto tulee P-pas webstoreen myyntiin heti vuodenvaihteen jälkeen! Takuuvarmasti tyylikkäämpää asustusta kuin ähkyyn asti nähdyt kaulapannat sun muut deathmetal-henkiset niittailut. Tässä pieni tietopläjäys tekijästä itsestään:

Taiteilijanimi: HildaVonDilka, HvD
Vapaa taiteilija, maailmanmatkaaja, pätkätyöläinen. Napoleonin seuraaja. Valokuvaaja.

Henkinen ikä: aina niin pieni

Koti: oma sänky kullan kallis

Yhteystiedot: hilda_kaitila@hotmail.com ja blogi

Kolme inspiraation lähdettä: värien puhtaus/kirkkaus. Olen totaalinen murretuista väreistä kieltäytyjä, vaikka pidänkin niistä. Suorat muodot ja symmetria, työssä pitää olla aina jokin järjestys, järjestelmällinenkaoottisuus on mielenkiintoista. Tunteet, kuten esimerkiksi, miten leffan päähenkilö tuntee menettäessään kaikkein rakkaimpansa. Miltä Napoleonista ja Aleksanteri Suuresta tuntui olla maailman huipulla, aggressiivisuus, voittamattomuus, rakkaus, epätoivo, syksyinen aamu kaupungissa. Elämä.

Minusta tulee isona: aikuinen

Mitä luvassa? Toivottavasti monipuolisuutta HvD's Daffydin mallistoon. Pidän siitä että kätteni jälkeä arvostetaan ja muutkin kuin minä uskovat siihen. Siitä saa voimaa jatkaa omia, ehkä outojakin, ideoitaan.. Seuraavaa odotellessa.

Not bad!
Joululomalainen kiittää ja kuittaa.
- Essi

Yrittäjän arkea: Missä meni vikaan?

2009-12-22T15:48:00.006+02:00

Näiden muutaman yrittäjä-kuukauteni aikana olen saanut yllättyä elämänmuutoksistani niin positiivisesti kuin vähemmän positiivisesti. Kuten kenen tahansa työelämään siirtyvän, myös minun elämäni muuttui P-pas'n myötä. Kun kyseessä on vielä täysin oma juttu eikä minkäänlaista varmuutta palkasta saati eläkkeistä, on tilanne kieltämättä jännittävä. Kaiken epävarmuuden ja hapuilun lisäksi P-pas on tuonut tullessaan elämääni varsin mielenkiintoisia muutoksen tuulia.

ELÄMÄN"HALLINTA"

parempi vain, ettei tämän reuhkan alta näe katsoa peiliin..

Minusta on tullut ennennäkemätön laiskamato! Kun innostuin P-pas'sta, käytin kaiken energian tiedonkeräämiseen, tiedon soveltamiseen ja ideoiden kehittämiseen. Suljin kaiken muun mieleni ulkopuolelle. Nyt jälkiviisaana voin sanoa, että olisi kannattanut panostaa

1. kuntoonsa

2. ulkonäköönsä

3. elinympäristöönsä

4. lähimmäisiinsä (kuten koiraansa!)

hieman enemmän, jotta se ei tuottaisi niin suuria vaikeuksia tulevaisuudessa. Heräsin eilen tuntia normaalia aikaisemmin saadakseni siivottua, mutta ylösnousemuksen sijaan makasin paikoilleni jähmettyneenä puolitoista tuntia. Vetelää, sanoisinko! Kuinka hankalaa tuleekaan olemaan loman jälkeen ryhdistäytyä ja alkaa käyttäytyä kunniallisen kansalaisen tavoin - jos en itseni, niin siihen painostavan lähipiirin vuoksi.

sarjassamme "Essi syö aina lautaseT loppuun, vieläpä ennätysvauhtia!"

Kohta 1 ja 2 kulkevat käsi kädessä. Siinä missä olen tuhonnut elämääni ja sydäntäni mässäämällä pikaruokaa, pastaa ja valmiskastiketta, kiinalaista keskimäärin 2½ kertaa viikossa ja pullaa kuin nälänhätäinen, olen saanut tuta seuraukset niin yleisessä olotilassani kuin naamassani. Kireitä paitojakaan en viitsi enää liiemmin käyttää. Epäsäännölliset ruokailuajat ja muutenkin hektinen elämä ovat tehneet säädyllisistä elämäntavoista hankalasti kiinnipidettäviä. Koskaan ennen esimerkiksi itsensä nesteyttäminen ei ole tuottanut yhtä paljon vaikeuksia! Millainen Duracell-jänö olisinkaan, jos en olisi koko ajan nestehukan partaalla.

AJAN"HALLINTA"

Priorisoin elämäni aivan päin hanuria! Ajanhallintaani ei voi kutsua hallinnaksi, sillä vähätkin järjestelmällisyyden hivenet murenevat nopeasti. Pidin syksymmällä vielä kalenteria, sillä ajattelin sen jäsentävän tekemisiäni paremmin. Mitä vielä! Asetin liikaa tavoitteita, liian aikaisia henkilökohtaisia deadlineja, liikaa sotkua kalenterin sivuille. Nyt olen luopunut systeemistä kokonaan (lukuun ottamatta kännykkäkalenteria, jota käytän satunnaisesti). En tiedä, onko nykytilanne entistä parempi, sillä aika lailla jokainen koulun deadline ehtii vilahtaa ohitseni ilman, että edes huomaan. On siinä ja siinä, saanko tarpeellisia kursseja kasaan - ja millä tuloksilla. Entiseen tunnolliseen minääni verrattuna yrittäjä-Essi on varsinainen raggari. Onneksi miksei -asenne tuo tilanteeseen henkistä helpotusta: en ota tilanteesta liiallisia paineita. Eri asia on, kannattaisiko sittenkin ottaa.

Kaiken sekoilun johdosta olen vihdoin suoraan sanottuna puhki, varsinkin fyysisesti. Kroppa huutaa lomaa, nenää kutiaa sadannen aivastuksen verran ja aivotoiminta matelee. Kun kaikki tämä iskee yhtä aikaa päälle, loma ei voisi tulla parempaan saumaan. Karkaankin perheen kanssa leutoon ilmastoon lojumaan hotellin allasosastolle, makaamaan hierojan pöydälle, viemään naamani triplapuhdistettavaksi, lukemaan, pelaamaan golfia ja lenkkeilemään. Liikuntaa ja rentoutumista ja jonkinlaista detoxia eli todellista akkujen lataamista. Ajattelin olla elämäni vireessä palatessani, sillä P-pas'n vauhti ei todellakaan ole hidastumaan päin. Vuoden 2010 mukana aukeaa ovia aivan uusiin maailmoihin, mikä tulee näkymään piankin.

*TYHJÄÄ TÄYNNÄ!

Ei mitään huonoa ettei hyvääkin. Vaikka elämäni onkin mennyt siihen, että suurin saavutukseni on naamarasvan tai peitepuikon ostaminen* (mikä on oikeasti kaltaiselleni turjakkeelle merkittävä askel kohti kauniimpaa arkea), olen tutustunut aivan uuteen ulottuvuuteen muotoilualan yrittäjyyden myötä. Olen kohdannut todella mielenkiintoisia ja hienoja persoonia ja oppinut käsittämättömän paljon uutta niin maailmasta itsestään kuin arkisista käytännöllisyyksistä. Ei välttämättä uskoisi, mutta jopa biologian tietämykseni on kasvanut P-pas'n ihmeellisessä maailmassa!

Hienointa kaikessa on kuitenkin se, että olen vihdoin antanut itselleni luvan inspiroitua ja luodakin jotain inspiraatioideni pohjalta. Toistaiseksi aikaansaannokseni ovat olleet maltillisia ja pienimuotoisia, mutta voi tätä toteutuvissa olevien ideoiden määrää! On ihmisiä, jotka tarvitsevat konkreettisen syyn toteuttaa itseään ja niitä, jotka tykkäävät tehdä niin muuten vain. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään. Kiitos äkkipikaisuuteni ja lyhytkatseisuuteni olen nyt tässä, enkä ajatellut vähään aikaan väistyä.

Kunhan nyt suon hetken joulurauhan itselleni ja tekisin pari pysyvää uudenvuoden upausta. Kuten sen, etten enää valvoisi aamukolmeen arki-iltoina ja koittaisi sinnitellä viiden tunnin yöunilla. Ei tässä enää niin nuoria ja elinvoimaisia olla. Anyways,

Hyvää joulua kaikille!

Nauttikaa ruoasta, rauhasta ja elämästä. Ja koittakaa hallita omaanne hieman paremmin kuin minä.

PS. Kiitos Marialle raikkaasta julisteesta!
Kyseessä on siis jo aiemmin mainostamani Suburban Basher -dubstep
-klubi Playgroundissa, jossa P-pas'lla on oma Roots&Reggae-lounge.
Tulkaa moikkaamaan ja jammailemaan 9.1!

Kulttuuria kerrakseen

2009-12-20T23:08:00.001+02:00

Syksyni kului pitkälti P-pas'n parissa aamusta yöhön, maanantaista sunnuntaihin. Näin joulun alla olen lopulta antanut itseni hengähtää - tai niin uskottelen. Viime viikonloppuhan kului We Got Beefin joulumarkkinoilla ja tänäkin viikonloppuna olen hoitanut asioita, mutta tietty henkinen sitoutuneisuus ja yletön huolehtiminen on väistynyt. Kun pahin alkumyllerrys on ohi ja yrittämiseen on kotiutunut tietty rutiini, itsensä voi välillä päästää henkiselle lomalle. Viikonloppu Helsingissä tarjosi siihen monta otollista hetkeä.

Perjantaina suuntasimme kahden ystäväni kanssa Aleksanterinteatteriin katsomaan Martti Suosalon yhden miehen esitystä/monologia Nikolai Gogolin teoksesta Mielipuolen päiväkirja. Jos en muuta sen absurdiuden aikana oppinut, niin sen, että Suosalo on taidokas näyttelijä. Ei tavanomaisia näyttelijöiden maneereita sun muuta kaavamaisuutta vaan hienoa esiintymistä.

Lauantaina oli luvassa Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas -baletti, joka veti nostalgiseksi. Lapsuuteni jouluihin kuului käydä lähes vuosittain ihailemassa balettia, kunnes viiden vuoden tauko erotti minut ja Pähkinänsärkijän. Tauko teki kuitenkin hyvää, sillä tällä kertaa osasin todella arvostaa näkemääni. Lavastus oli huikea, tanssijat kauniita, puvustus äärimmäisen inspiroivaa, koreografiat sulokkaita ja kokonaisuus todella viihdyttävä. Jos et ole koskaan ollut baletissa, mene! Siellä jos missä saa todistettua sen, että ihmiskeho pystyy ihmeisiin. Ei ole helppoa nostaa toista käsivarsilleen kauniisti ojentuneena kuin ilmaa vain. Vielä vaikeampaa on saada se näyttämään siltä, ettei se tuota vaikeuksia.

Myönnettäköön: ajattelin töitä baletin aikana. Rakastuin lumihiutale-ballerinojen asuihin niin, etten mahtanut kytevälle vaatesuunnittelija-sielulleni mitään. Kuvat toistaan kauniimmista ryhdikkään ilmavista mekoista täyttivät mieleni, kuten myös kaikki harmaan sävyt valkoisesta mustaan, joilla mekkoa elävöittää. Kuka tietää, kenties P-pas ottaa - ja ottaakin - tulevaisuudessa askeleen kohti elegantimpaa tyyliä ja lanseeraa aivan omanlaisensa "Pourquoi pas chic" -mallistonsa. P-pas'n tunnuslausehan on: Chic style, chill life, fresh attitude. Onneksi chic voi olla monella tapaa.

Terkkuja viime viikonlopulta toivottaa Essi ja huppariposse! Olemus alkaa olla jo melko väsynyt, tässä vaiheessa takana taisi olla 18h baareilua. Hupparistani sen verran, että se on miesten kokoa XL eli mekkomatskua. Jahka istun jälleen saumurini ääreen, se tulee kokemaan melkoisen muodonmuutoksen nykyisestä mallistaan. Jos kokeiluni toimii, P-pas'n webstoressa ei tulla näkemään pelkkiä Get Printed -teepaitamekkoja vaan lämpimämpääkin pitkähelmaista seuraavan printtimalliston saapuessa!

PS. Nyt on pakko puolustaa horjuvaa kunniaani: osaan oikeasti pukeutua ajoittain. Tänä viikonloppuna olen viettänyt enemmän aikaa klassisessa pikkumustassa ja nahkasaappaissa kuin hupparissa. Laiskuudekseni en vain saanut aikaiseksi kuvatuttaa lookiani, vaikka digijärkkäri laukun pohjalta välillä huutelikin. Luminen Helsinki jäi myös kuvaamatta, vaikka se olisi ansainnut tulla taltioiduksi. Toivotaan, että talviset maisemat eivät katoaisi hetkeen. Jonain kauniina päivänä nimittäin tahdon vangita valon ja enkelipölyn eli ilmassa leijuvien jääkiteiden tanssin kuvaan jos toiseenkin.

Longies

2009-12-19T00:41:00.001+02:00

Kuten eilen paitatuunailuissani vihjasin, tartuin vihdoin aikaisemmin syksyllä hankkimaani saumuriin ja päädyin katkaisemaan siitä neulan. Pahimpien sekoilujen ja vaihto-operaatioiden jälkeen sain onneksi annettua miestenpaidoille kyytiä, vieläpä hieman normaaleista kaavoista erottuvilla leikkauksilla!

Miesten XL-kokoisesta flood-T-paidasta muotoutui kevyesti A-linjainen minimekko, jonka hihat ovat normaalia teepaitamekkoa pitemmät ja sievemmät. Saumaus on tehty paidan ulkopuolelle, minkä ansiosta ne ovat sähäkkä yksityiskohta. Long floodin koko on S/M, suurinpiirtein 36.

Perinteisemmän näköinen paitaminiminimekko/-tunika syntyi miesten XL-kokoisesta why notista, jota minulla ei tässä värissä edes verkkokaupassa ole. Syynä on inhimillinen unohdus mallikuvauksista: makeet tummanharmaat yksilöt jäivät vain kuvaamatta. Olenko hölmö vai hölmö? Tunika on kuitenkin siitä hauska, että se sopii täydellisesti kaltaiselleni päärynävartalolle. Yläosa on kokoluokkaa XS/34, tulppaanimainen lantio taas noin 38. Pienilantioisellekin se sopii, sillä paitaa voi käyttää farkkujen kanssa, jolloin se ei kiristä vaan pikemminkin antaa lantiolle pehmeän kaaren. Why not longia suosittelen erityisesti niille, jotka eivät halua korostaa lantiotaan: peppuhäpeä hiiteen ja ylpeyttä kurveihin!

Lisäksi kokeilin tehdä rentoa viidakkolookia. Hain alunperin sahalaitaista helmaa, mutta teknisistä hankaluuksista johtuen päädyinkin saumaamaan helman, hihat ja kaula-aukon kevyesti aaltomaisiksi. Tämäkin paita on miesten XL-mallista, mikä on jo hieman liian suuri ollakseen oikeasti sievä. Ajattelin pitää tämän Square -yksilön (huomaa oranssi neliö! I am square) itselläni ja kehittää ideaa. Ensi vuoden puolella saatammekin nähdä rennon kasarityylisen liuhuhelmaisen paitamalliston! Kyselen tyylivinkkejä sitten lähemmin, mietintämyssyn alla on esimerkiksi se, tulisiko paidat pitää paljaina ja simppeleinä vai yhdistäisikö niihin tyylikkäitä printtejä. Siinäpä vasta kysymys!

Tulen uhmaamaan paidallani kaikkia pukeutumissääntöjä. Vetänen jalkaan Topshopin vaaleansiniset korkeavyötäröiset farkut, jotka eivät missään määrin imartele saati kavenna reisien ja lantion seutuani ja tämän lötjäkkeen, jolloin näytän kuin suoraan 80-luvun musiikkivideosta karanneelta. Tai sitten odotan kesää, jolloin voin käyttää Squarea törkeänä napapaitana, jotka kuulemma ovat tosi out. Niin olen minäkin! Eikä edes hävetä.

Mielipiteitä, tuomioita?

- Essi

Taiteilijaelämää

2009-12-17T21:55:00.005+02:00

Pääsin eilen pienelle retkelle kesken pahimman vaatteidentuunauskriiseilyn. Kavensin miesten XL-T-paitoja naisten tunikoiksi ja mekoiksi verisuonet otsalla pullistellen, kun tuore tuttuni Herkko, Windmill Skateshopin toinen omistaja, soitti ja ehdotti visiittiä Hämeenlinnan taidekasarmeille, joilla en koskaan ennen ollut käynyt. Muutaman minuutin varoitusajalla jätin työni ja lähdin kohti tuntematonta. Kaikkea sitä nainen onkaan valmis miehen vuoksi tekemään!

Mikko, Herkko

Päräytimme autolla illan pimeydessä mahtavan graffititaiteilija Myöhäsen Mikon kanssa kohti vanhaa kasarmirakennusta, joka on valjastettu taiteilijoiden työskentelytiloiksi - ja kuulemma myös nyrkkeilysaliksi, mikä ei välttämättä kulje käsi kädessä kuvataiteilun kanssa. Kasarmin aula haisi kotoisasti viemäriltä, mutta Mikon ateljeessa tuoksui luovuus.

käytävien seiniä koristi yksi jos toinenkin Mikon töistä:

Comfortably Disturbed, 2006

Nämä työt väreineen, pintoineen ja muotoineen täytyy nähdä livenä! Kuvat eivät todellakaan anna niille oikeutta. Kuten ei välttämättä ateljeen rajallinen tila ja miehekäs sisustus, joka oikein huokuu boheemiutta ja tekemisen meininkiä. Lohdullista huomata, etten ole yksin siivottomuuteni kanssa! Sekalaisuudestaan huolimatta tilassa vallitsi tietynlainen järjestys, jota ensivilkaisulta ei välttämättä huomaa. Vai huomaako?

Mikko, Herkko

täydellinen "muistatko kaiken näkemäsi?"-testin mieleenpainamiskuva!

Ihailemisen ja fiilistelemisen lisäksi puhuimme hieman businesta.

Kundit toteuttavat yhdessä P-pas'lle käsinpainetun paitamalliston, josta tulee parhautta! Paidat ovat enemmän tai vähemmän uniikkeja, joitakin tulee useampi kappale. Koska erillisiä painoaiheita yhdistellään toisiinsa ja ne todellakin painetaan käsin, jokaisella paidalla on oma ilmeensä ja omat pienet eroavaisuutensa. Samantyylisiä paitoja tulee korkeintaan kolme kappaletta per malli, mikä tekeekin vaatteista kävelevää taidetta - vieläpä kestävää sellaista! Webstoreen on tulossa on näillä näkymin noin kaksikymmentä paitaa tammikuun aikana. Tässä hienovaraista osviittaa poikien printtityylistä ja painojäljestä, jotta osaatte varautua tulevaan mahtavuuteen:

Vuoden 2010 alku tulee olemaan todella mielenkiintoista aikaa P-pas'lle, sillä verkkokaupan tarjonta päivittyy rankalla kädellä, ja tyyli ottaa entistä suurempia harppauksia kohti aitoa Pourquoi pas? -asennetta. Ei pelkästään vaatteissa, vaan myös tapahtumissa. Ei saa kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa, niinpä tyydyn keskittymään tähän hetkeen ja lisäämään verkkokauppaan tuoreen Kaiffarit-ranneketjusarjan ja pari mahtavaa paitamekkoa/-tunikaa Get Printediin.

P-pas webstoressa on muuten nyt joulualet! Kun kirjoitat tilauksesi yhteyteen "special requests" -boksiin VIP-lounge, saat tuotteista -20%! Liitypä samalla Pourquoi Pas' VIP loungeen, jos et vielä ole jäsen!

- Essi,

joka on käyttänyt torstaistaan liikaa aikaa bloggaamiseen

Iskinpä silmäni tällaiseen työhön eilen. Sain yllätyksekseni kuulla, että se onkin Herkon tekemä! Jos hyvin käy, se päätyy tulevaisuudessa piristämään kämppääni. Jes.

Talvimuotia kerrakseen

2009-12-15T19:55:00.008+02:00

Buahahaa!

Itsenäni olemisessa on sellainen hauska juttu, etten jaksa kummemmin häpeillä. Tämä käy ilmi muun muassa pukeutumisessani. On kausia, jolloin jaksan kiinnittää tyyliini huomiota, ja on kausia, jolloin en jaksa. Sama pätee hiusten- ja naamanlaittoon. En itse kärsi tilanteesta, mutta läheisilleni ajoittainen huolettomuuteni ja epäsiisti ulkoasuni voi käydä raskaaksi. Haluaisitko itse liikkua kassialman näköisen kaverisi kanssa julkisesti, huvittaisiko se sinua yhtä paljon kuin tätä alma-kaveria?

Onneksi talvi sallii pieniä horjahduksia, sillä, ihan oikeasti, kuka näyttää hyvältä pakkasvarustuksessaan? Ja jos ulkonäkö pelittää, minkä hinnalla? Itse pidän tarkenemisesta. Tyyli laahaa perässä tai on pudonnut kyydistä jo hyvä tovi sitten.

Jos totta puhutaan, pidän talvivarustuksestani. Vaatteeni ovat monen sattuman summa ja muodostuvat yleensä niistä palapelin paloista, jotka nurkista satun löytämään ja änkemään väkipakolla toisiinsa kiinni. Kun muut suunnittelevat uusien talvivaatteiden hankintaa ja kirjoittavat pitkiä toivomuslistojaan, minä ruokin lamaa turvautumalla koiransyömiin lapasiin, vanhoihin joululahjoihin ja isoveljen vanhaan, muodottomaan takkiin. Takista syytän tosin siskoani, joka lainasi astetta tyylikkäämpää toppatakkiani, joka katosi pieruna Saharaan tai minne ikinä sisko takkini veikään. Oikeastaan olen siis vain elämäntilanteeni uhri ja toistaiseksi vähävarainen yrittäjä, joka mieluummin panostaa P-pas'iin kuin itseensä. Tämän johdosta voisinkin verrata itseäni Jeesukseen, joka uhrautui koko kansan puolesta sovittaen heidän syntinsä.
Minä, äidiltä nyysimäni Kuomat, veljeni XL-takki ja lampaanpään näköinen hattuni sovitamme sinunkin tyylisyntisi. Ne sovittuivat moninkertaisesti silloin, kun vielä käytin valkoisia korvalappuja pipon sijaan. Joku on tainnut löytää ne ja polttaa roviolla poppalauluja manaten, sillä en ole nähnyt saati kuullut niistä mitään lähiaikoina. Voi surku.

herkkä poseeraus feat. Toto, jalassa samettiset kotihousut...

Toisaalta Jeesukseksi Jeesuksen paikalle nouseminen olisi poliittisesti ja uskonnollisesti epäkorrektia. Pidän oman paikkani enkä usko, että moni on halukas sitä varastamaan. Odottakaa vain, kun otan karvahattuni käyttöön! Vaikka tuuheat turjakkeet ovatkin kuuminta hottia, kyseinen päähine on herättänyt paljon huonosti peiteltyä huvittuneisuutta todistajiensa keskuudessa. Jatkakaa naureskelua, se tekee sydämelle hyvää!

- Essi, joka käyttää ajoittain asiallisempiakin kenkiä

Aamu on koditon

2009-12-14T07:54:00.001+02:00

.. ja merkintäni kuvaton. Joulumarkkinaviikonloppu on ohi ja paketissa, kirjaimellisesti.

Istun bussissa matkalla Helsingistä Hamptoniin kera Toto-koiran, läppärin, käsilaukkuni ja valtaisan pahvilaatikon. Vaikka kauppa kävi, ei tavarapaljous keventynyt mitenkään helpottavasti. Tämä johtunee siitä, että unohdin jättää turhat tavarat, kuten kasan henkareita, Helsingin tukipisteeseen sadan kilometrin kuljettelun sijaan.

Olisi kyllä kannattanut, sillä seikkailu aamu-unisena ja kiukkuisena mahdottomien kantamusten, vilkkaan lemmikin ja yhtä kiukkuisen taksinkuljettajan kanssa sai itkuvalmiuden herkkään. Emme vaihtaneet ajon aikana sanaakaan, luuli varmaan minun olevan avoliitosta muuttanut hakattu tyttöystävä (en ole harrastanut meikkaamista vielä tänään), joka toivoo näkevänsä valoa tunnelin päässä (tuijotin katse lasittuneena ja aivot unessa ikkunasta ulos hiljalleen lumeen peittyvää kaupunkia). Kamppiin saavuttuamme jouduin erikseen pyytämään apua pahvilaatikon kanssa, ja sen siirtäminen kolmen metrin päähän autosta tuntui ärsyttävän miestä entisestään. Toivotettuani hyvät päivänjatkot olin omillani.

Jos satuit hengailemaan Kampin linja-autoasemalla tänään kello 07:00-07:10 aikaan, olen pahoillani pahvilaatikon laahauksesta ja jaloilla työntelystä aiheutuvasta meluhaitasta. Ja koiran komentamisesta lähteviä korisevia ääniä - se olin vain minä. Aamuni pelastus olivat lopulta kaksi naishenkilöä, joista toinen auttoi puolivälissä matkaani työntämään laatikon määränpäänsä - eli kaukoliikennelaiturin - portille, toinen, joka sattui olemaan linjan kuski, siirsi omatoimisesti laatikon bussin tavaratilaan. Ilman tällaisia satunnaisia ystävällisyyksiä itse kukin meistä olisi kovin onneton kovin usein. Ainakin, jos tuppaa kuljettamaan mukanaan suuren suurta pahvilaatikkoa aamuisin.

Olen jo jonkin aikaa ajatellut tehdä merkinnän, jossa käyn läpi yrittäjyyden mukanaan tuomia elämänmuutoksia ja yllätyksiä. Mitä en osannut aavistaa ryhtyessäni tähän hommaan? Mikä alalla on hauskointa, mikä keljuinta? Mihin suuntaan oma elämäni on mennyt ainaisen ylityön myötä? Mitä lopulta seuraa siitä, että päättää ryhtyä yrittäjäksi 18-vuotiaana? Joillekin ei mitään, itselleni sitäkin enemmän. Tämän merkinnän haluan toteuttaa kuvilla höystettynä, joten sitä saamme odottaa vielä tovin. Kutsumus sen kirjoittamiseen on kyllä kova, sillä tämä viikonloppu osoitti todeksi lähes kaikki elämänmuutokseni kohdat - paitsi sosiaalisen elämän kärsimisen. Huonot elintavat taas tulivat entistä tutummiksi. McDonaldsin Big Bacon oli P-pas'n yksi yhteistyökumppani ja energianlähde, muun muassa.

Nyt kun saisi hedelmäsalaatin ja litran kevyesti maustettua vettä. Ja ennätysmäärän näkyvyyttä. Vihjatkaa ihmeessä tutuillenne P-pas'sta, sillä vuodenvaihteen tienoilla sattuu ja tapahtuu etenkin verkkokaupan puolella, kun uusia, entistä hienompia mallistoja niin koruissa kun vaatteissa tupsahtaa esiin. Toinen printtivaatemallistokin olisi kovin mielellään tulossa webstoreen heti tammikuun alussa, mutten uskalla vielä lyödä päivämäärää lukkoon. Suosittelen sitä odotellessa tilaamaan haluamansa tuotteet pois varastosta lojumasta, jotta uusille saadaan tilaa! Vielä on joitakin kokoja joistain paidoista jäljellä.

Aamuterkuin Essi,

joka ei halua enää koskaan herätä klo 05:30 tiskaamaan

Tervehdys baarikeikalta

2009-12-12T15:08:00.001+02:00

Kirjallinen persoona

2009-12-11T02:08:00.002+02:00

klikkaa kuva suuremmaksi!

Hämeenlinnan kaupunkiuutisten vuoden 95. numerossa, joka ilmestyi keskiviikkona, esiintyi mahtava juttu eräästä lukiolaisyrittäjästä. Hänet tunnetaan paremmin nimellä Essi, yrityksensä nimellä P-pas. Kiitos taitavan toimittajan, Iida Suokkaan, en joutunut pudistelemaan päätäni kertaakaan asiavirheiden tai muun vuoksi. Henkilökuva on myös ensimmäisiä juttuja, joissa en nolaa itseäni hölmöillä kommenteilla. Ei niistä kommenteista kuitenkaan sen enempää.

klikkaa kuva suuremmaksi!

Toinen hauska juttu oli Kodin Kuvalehden viime torstaina ilmestyneessä lehdessä. Blogini pääsi Levottomat Jalat -palstalle, mistä olen todella otettu! Mainittakoon silti, että sukunimeni ei aivan ole Ahtela, vaan Ahtola. Se siitä nettianonyymiydestä.

Elämääni kuuluu tällä hetkellä niin paljon kaikkea jännittävää, etten uskalla pukea ideoita ja unelmia ja toteutettavia suunnitelmia sanoiksi. Parin vuorokauden sisään P-pas'n tulevaisuudennäkymät ovat muuttaneet rajusti suuntaa vaikka siltikin pysyneet samanlaisina, mikä antaa valtavasti energiaa uusiin koitoksiin. Lisäksi laajennan toimintaani pelkästä muotoilualasta laajempaan tapahtumienjärjestämiseen, mutta näistä lisää, kun asioita on saatu lyötyä lukkoon. Voin vain sanoa, että lähitulevaisuus näyttää vastustamattomalta. Toivottavasti yllätyksien koittaessa olette sitä mieltä itsekin!

Juuri tällä hetkellä elämäni pyörii kuitenkin yksinkertaisten asioiden parissa. Pitäisi muun muassa pakata myyntiartikkelit huomenna alkavia We Got Beefin joulumarkkinoita varten - tai ylipäänsä saada ne pakkauskuntoon! Vielä on aimo liuta etikettejä kiinniommeltavana, ja puolensataa hintalappua kiinnitettävänä. Onneksi olen tottunut myöhään venyviin öihin. Eniten mietintää herättää kuitenkin viikonlopun tyylini: pitäisikö olla edustava disaineri vai rennon boheemi elämänfiilistelijä? Trendikäs kapunkilainen vai puolimaalainen tapahullu?

aivotilaa korostava pikkumyykampaus saattaa viedä voiton

Tukka valtoimenaan vai nuttura kireällä? Huomisaamu ja kiire määrännevät tyylini suunnan, joka tullee olemaan jotain surullisenhupaisaa katseltavaa. Jättänen Kuomat kuitenkin kotiin (koska ne ovat oikeasti äitini kengät). Tähän potentiaalimuotoryöppyyn lopettanen merkintäni.

Markkinaviikonloppua ja uusia tuttavuuksia innolla odottaen,

Essi

Oman elämänsä supermanne

2009-12-08T03:41:00.003+02:00

Mikä olisikaan hauskempaa maanantaipuhdetta kuin myöhäisillan ajastinkuvaus tuoreita Get Printed -vaatteita mallaillen? Aurinkolasit päässä, luonnollisesti.

Tein temput tavanomaiselle käsitykselle kravattien käyttötarkoituksesta. Ompelin nepparikiinnitykset muotoilemaani kravattiin ja miesten M-kokoiseen V-kaula-aukkoiseen paitaan. Näin skrakan voi irroittaa paidan joutuessa pesuun - tiukan tilanteen tullen sen voi repäistä yltään muuten vain. Ei kuristumisvaaraa! Kun paita ryönääntyy käyttökelvottomaksi, kravatin voi ottaa arkikäyttöön napsimalla ompeleet katki. Itse solmio ei ole kärsinyt ulkoasunsa muutoksesta muuten kuin muutaman käsintehdyn ompeleen verran. Tämä jos mikä on kestävää pukeutumista! Vastaavanlaisia paitoja on tulossa kokonaisen malliston verran, jonka julkistan vasta, kun olen saanut muutaman lisää tehtyä. Erilaisia miehisyyden symbolien häpäisemisiä luvassa, pysykää kuulolla!

Chicly Chained -tunika sai jatkoa toisesta versiosta, jossa ketjut on ommeltu paitaan hieman väljemmin. Yllätyin, miten hyvin ihonmyötäinen vaate sopi päärynävartaloisellekin! Chainie päätyi silti oman vaatekaappini sijasta verkkokauppaan, jossa sille on ollut jo kova kysyntä. Saa nähdä, kuka sen rohkenee ensimmäisenä ostamaan.

Sunnuntaina ähertämäni hölmöilypaidat näyttävät päällä tältä. Enkä muuten raaputa per-- selkääni, vaan revin huvikseni paitaa tässä alemmassa kuvassa. Tykkään näistä PVC-muovilta näyttävistä printeistä todella paljon, koska niissä ei ole turhia kommervenkkejä, muttei myöskään liiemmin järkeä. Mutta, kuten paitakin sanoo, Be Cube!

Paidoista kuninkain eli ehdoton lempparini on viidakon kuningas gorilla, joka ärjyy banaaneita. Onko olemassa mitään siistimpää? Printistä käy kiittäminen Könösen Mikkoa, joka toivon mukaan suo satunnaisia painokokeiluitaan P-pas'n käyttöön tulevaisuudessakin. ROAR on miesten kokoa M, henkisesti Kingsize.

Kerro rohkeasti mielipiteesi!

Yökukkuen, Essi

PS. Tule moikkaamaan P-pas'sta ja kumppaneita pe 11. - su 13.12. We Got Beefin (Iso-Roba, Helsinki) joulumarkkinoille! Jos et P-pas'n, niin muiden huipputekijöiden ja lupausten vuoksi. Lisätietoa viikonlopusta löydät täältä.

PYHITÄ LEPOPÄIVÄ

2009-12-06T19:04:00.002+02:00

Kuka ikinä sunnuntain päättikään lepopäiväksi julistaa, on kyseessä välkky tyyppi. Perusteellinen kenttätutkimukseni osoittaa, ettei näin pyhän alla saisi tehdä töitä - ainakaan tarkkuutta vaativia. Missä kaikessa olenkaan tänään onnistunut epäonnistumaan?

Kokeilin painajantaitojani paitoihin silitettävillä siirtokuvapapereilla, joihin olin tulostanut perustyhmiä printtiaiheita. Omaan huumorintajuuni kolahtaa jonkin yön pikkutunneilla keksimäni "Be square" -printti, joka koostuu vatsalleen kellahtaneesta B-kirjaimesta ja squaresta eli neliöstä, joka onkin cube eli kuutio. Usein törmää laudahdukseen "be there or be square", oletteko huomanneet? Noh, I'm here and I'm square. Ehkei siinä ole mitään pahaa.

Räjäytin A4-kokoisen lasilevyn silitysraudan kuumuudesta! Siirtokuvaohjeissa luki, että kuvat on silitettävä kovaa alustaa vasten, enkä keksinyt mitään paremmin kuumuutta kestävää kuin lasin. Nappasin siis Pedestrian -taulusta lasilevyn, laskin sen silityslaudan päälle ja aloin silitellä. Toimenpide jatkui iloisesti siihen saakka, kunnes kuului uhkaava räsähdys. Uteliaana tyttönä työnsin käteni paidan alle, jotta pääsin a) polttamaan näppini ja b) toteamaan, että säpäleinä on. Kohdan a johdosta vedin käteni äkkiä suojaan, minkä johdosta puolet lasista tippui lattialle niin että kilinä kävi. Saatoin kirota.

Kun vihdoin sain silityksen päätökseen ja kuvat olivat ehtineet kuivua kuntoon, sain jälleen muistutuksen siitä, että minulla on koira ja että minun pitäisi siivota. Joka ikisessä printisssä on karvoja! En tiennyt itkeäkö vai nauraa, joten päätin nauraa. Kädenjälki käsityössä on sallittu, kuten myös elonmerkit eläessä. P-pas voikin tästä lähtien olla yhtä kuin pölhiukkaset ja koirankarva. Yksityiskohdat eivät pahemmin pilaa kiiltokuvamaista kokonaisuutta, sillä huomatessani, että printit todellakin kiiltävät, totesin karvojen olevan aivan paikallaan yleisilmettä säröttämässä.

Minut on selkeästi tarkoitettu tekemään P-pas'n eteen jotakin muuta kuin siirtokuvaprinttivaatteita. Mutta ei se mitään! Lopputulos on juuri tarpeeksi outo mutta silti graafinen makuuni.

naisten bambu-T-paita, koko M

miesten T-paita, koko M

Kaikki tämä sekoilu kahden paidan tähden. Enemmän ja muunlaisia olisin tehnyt kasapäin, jos vain osaisin käyttää välineitäni. Omaa ammattimaista kotipainoa odotellessa.

Lisäksi onnistuin tekemään yhdestä kirjaimellisesti apinamaisesta ompeluhetkestä aikamoisen ratko-jälleentee -operaation, kuten myös yhden nepparin kiinniompelusta. Neula ja lanka pelasivat hyvin yhteen, mutta aivoissa tapahtui viivästystä sen verran, että sain todeta ommelleeni nepparin väärin päin. Pikkujuttuja, jotka muodostavat melko stressaavan kokonaisuuden. Onneksi on sunnuntai ja olen niin väsynyt, etten ole tajunnut antaa verenpaineeni kohota.

Mihin neppareita sitten on odotettavissa?

Muun muassa tällaisiin palapelin osiin. Lisää kerron, kun mallisto on valmis julkaistavaksi!

P-pas'lle kuuluu nyt siis kömpelyyttä ja lähiaikaista vaatetäydennystä. Erityisesti miehille on tulossa paljon uutta kivaa! Jos saan tummille tekstiileille tarkoitetut siirtokuvapaperit toimimaan, luvassa on tosi makeita paitoja molemmille sukupuolille. Toivossa on hyvä elää!

Toivoaan etsien,

Essi

PS. Itsenäisyyspäivän kunniaksi pyhitän loppuillan siivoamiselle, sillä elinympäristöni näyttää kammottavalta ja aiheuttanee minulle pian astman. Lisäksi inventaarion tekeminen on hankalaa, kun ei tiedä minkä luonnosröykkiön tai materiaalilaation alla lymyää kymmenen paitaa tai kokonainen korumallisto. Syvä kumarrus niille, jotka ovat järjestelmällisiä. Joku saa luvan olla sitä minunkin puolestani.

Kuva antaa elämästäni aivan liian siistin vaikutelman. Yllä näkyvä sekasorto potenssiin kaksi on laajentunut huoneeni lisäksi noin 50 neliömetriin ympärilläni. Sänkyni ei muuten ole futon, vaan patja. Koiranikin elää mukavammin kuin minä.

Yrittäjä on terve, kun se leikkii suklaalla

2009-12-04T01:11:00.053+02:00

Vuoden kolmannet pikkujoulut sujuivat makoisasti!

Ja sotkuisesti.

Suklaataikinaroiskeita oli myös seinillä. Siivo oli kuitenkin sen arvoista, sillä kahden suklaan (oikeastaan kolmen: tumma suklaa, erimerkkistä suklaarouhetta ja valkosuklaata) tuorejuustolla ja vaahtokarkeilla terästetty brownie teki tehtävänsä, eli auttoi pitämään linjat kurvikkaina. Kokeilkaa joskus upottaa muutama vaahtokarkki brownie-taikinaan ennen uunissa paistamista! Ne sulavat tahmeaksi sokerimassaksi, jokaisen herkkusuun unelmien syntipalaksi. Jos kiinnostusta löytyy, voin jakaa ohjeeni ja suistaa uskolliset Benecol-harrastajat raiteiltaan.

Illan pikkujouluasu ei sallinut turhia värinpilkahduksia. Mustavalkoinen linja piti kutinsa, ja päälleni eksyi - kas kummaa - miesten flood -paita koossa XL. Naisten S-malli olisi ollut oikein sievä korkeavyötäröisen hameen kanssa, mutta halusin tällä kertaa rentoilla. Juhlatunnelmaa loivat hopeat kulkuskorvakorut. Minua ystävällisesti kuristaa Get Printed -mallini Heidi, jonka kasvoja voi ihailla menestyksekkäämmin muun muassa täällä.

Miau!

- Essi

PS. Pukeudun satunnaisesti myös muihinkin kuin flood -paitoihin!

Juustokakun tarina

2009-12-02T15:19:00.001+02:00

Viimeviikkoinen, pannukakulta näyttävä juustokakkuni sai uteliaisuutta osakseen. Jaanpa kanssanne siis ohjeen, johon sovelsin hieman mielikuvitustani ja sain aikaiseksi jotain syömiskelpoista. Totta puhuakseni kakku oli parasta viime aikoina maistamaani. Muut juustoleivonnaiset ovat olleet joko liian liivatteisia, liian selvästi voinmakuisia tai liian ei-minkään-makuisia. Tästä yksilöstä taas ei rakennetta ja täyteläisyyttä puutu, m-m-mmm..

Alkuperäisessä ohjeessa pohjasta lienee tarkoitus tulla pullamainen, mutta juustokakkuun ei mielestäni sovi täyspehmeä pohja. Vähensin siis vehnäjauhojen määrää ja lisäsin keksejä, jotta syöjä saisi edes vähän purtavaa nautiskeluhetkeensä. Lisäksi maustoin juustomassaa sitrushedelmillä, sillä muuten kaakku olisi maistunut pelkältä vaniljatuorejuustolta. Pitemmän päälle sellainen käy tylsäksi - mikä tosin linjoja ajatellen on vain positiivista. No, linjoja ehtii aina miettiä huomenna. Tässä siis ohje parannuksineen päivineen!

Juustokakku (8 annosta)

Pohja: 100g voita / 100 g sokeria / 1 kananmuna / 100g / ½ pkt Digestive-keksejä + pari ruokalusikallista kaakaojauhetta

Täyte: 400g maustamatonta tuorejuustoa (Philadeplhia on hyvä) / 50-75g sokeria / 1 kananmuna / 2 keltuaista / vaniljatangon sisus kaavittuna / 2 rkl ranskankermaa / 1 rkl perunajauhoja, maizenaa tms / 1 tl raastettua sitruunankuorta / 2 tl raastettua appelsiininkuorta / tiraukset hedelmien mehua

Välineet: vatkain, kulhoja, raastinrauta, ruokamittoja, irtopohjallinen kakkuvuoka voideltuna

Pohjan valmistus: Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää muna edelleen vatkaten. Sekoita vaahtoon jauhot ja hienoksi murskatut digestivet. Kiedo taikina tiukasti kelmuun, laita hetkeksi jääkaappiin tasaantumaan ja jähmettymään. -- Painele taikina irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Tue reunat taivutelulla foliolla (en tehnyt tätä, minkä johdosta pohjani hieman lössähti). Paista pohjaa uunissa 175 asteessa 10-15 minuuttia. Poista foliotuet.
! Vinkki: korvaa osa Digestive-kekseistä pipareilla joulutunnelman luomiseksi!

pohja sellaisenaan ei vielä herätä luottamusta

Täytteen valmistus: Vatkaa kananmunat ja sokeri pehmeäksi vaahdoksi, lisää joukkoon muut täytteet. Surrauta seos tasaiseksi, maista ja mausta maun mukaan sokerilla tai sitruunalla/appelsiinilla. Juustoseoksen kuuluu olla melko mieto, mutta tärkeintä on hyvä maku. Muista, että pohja tuo kakun makuun paljon ryhtiä! Kaada täyte pohjan päälle ja paista n. 170 asteessa 45 min tai kunnes sisus ei tikulla kokeiltaessa tartu kiinni.

tältä täytteen tulisi suurinpiirtein näyttää

tältä kakun ei tarvitse valmiina näyttää -

hienostuneempi kullankeltainen on täysin okei ja jopa suotavaa

Kakun piristykseksi sille voi tehdä makean kastikkeen kyytipojaksi. Käytin ½ sitruunan ja appelsiinin

mehut tähän tarkoitukseen. Kiehautin mehut pienessä kattilassa, sekoitin mukaan ruokalusikallisen sokeria (hieman hunajaakin) ja lorautin sakeutukseksi mukaan perunajauho-vesi-seosta. Huom! Jos aiot käyttää perunajauhoja, muista kohtuus! Pienikin määrä sakeuttaa todella tehokkaasti. Suosittelen myös ottamaan kastikkeen liedeltä kun lisäät suurusteen. Maustaa kannattaa aivan oman makunsa mukaan: (maku)siirappi, vanilja tai eksoottisemmatkin mausteet sopivat hyvin, kunhan ei liioittele. Liikaa.

Lopulta ei auta kuin toivoa parasta ja syödä - tai itkeä ja syödä. Itse ensin söin, sitten itkin. Onneksi taistelen kolesterolitautia vastaan harrastamalla ajoittain liikunnallisia aktiviteetteja. Tänään esimerkiksi juoksin 500 metrin matkan linja-autoasemalle, sillä olin pahasti myöhässä. Loppuun terveiset edelleen hieman hengästyneeltä kiukkupussilta, joka melkein heitti järjestelmäkameransa seinään sen kiukutellessa kesken pahimman kiireen. Esinevahinkojen sijaan iskinkin itseäni mustekynällä sormeen.

Näihin tunnelmiin jätän blogini, sillä tämän päivän omistan tyttöjen illalle, Helsingin yölle (preXmas-pippalot the Circuksessa, Kampissa) ja lyhyille yöunille. Vaihteeksi. Huomenna suuntaan Studia-messuille vaikka tiedänkin jo, mikä minusta tulee isona. Siitä lisää joskus lähempänä isoksi tulemistani.

Meikittömin pikkulauantaiterveisin,

Essi the "mitä? missä? milloin?"

Korulauseitta

2009-12-01T19:56:00.003+02:00

Vihdoin se tapahtui!

Nimittäin ryhdistäytymiseni korujen suhteen. Tartuin kasaan puolivalmiita tuotoksia, ja sain kymmenen kaulakorua tehtyä. Afrikan tähti -mallisto täydentyy sekä kolmikko-kaulakorulla että yksittäisillä seteleillä. Myös muutamia pelimerkki-koruja on tulossa, kuten itse Afrikan tähdistä eli harmaista timanteista tehdyt hopeakorvakorut. Webstoreen nämä löytävät tiensä torstaihin mennessä!

Myös Shell-ish päivittyy. Korvakorut saavat kyytiä ja päätyvät P-pas'n yllätyspukinkonttiin, mutta kaulakoruja tulee useampi kappale. Alla esimerkkejä kotilokäädyistä, joita on tällä hetkellä neljä erilaista: kaksi kirkkaanhopealla ketjulla, kaksi mattaharmaalla. Kotiloissa on jotain kertakaikkisen ihanaa. Vaikka ne ovat vaatimattoman näköisiä, tarkemmin katsottuna niiden muoto ja sisäpinnan helmiäinen ovat upeutta. Aion kokeilla, josko näistä saisi myös nappikorvakoruja ja sormuksia. Nam!

Kaikenlaista jännittävää ja mielenkiintoista tapahtuu niin P-pas'ssa kuin sen ulkopuolellakin, mutta ennen sen suurempaa tukka putkella paikasta A paikkaan B ryntäilyä olisi keskityttävä hoitamaan elämänsä järjestykseen. Tavoitteessani auttaisi muun muassa 1. Elinympäristöni siivoaminen, 2. Jonkinlaisen varastoinventaarion tekeminen, 3. Unirytmin haltuun ottaminen

mutta luulenpa, että käytän aikani sittenkin muun muassa

1. Niittivaatemalliston nikkaroimiseen, 2. Pikkujoulukauden viettämiseen, 3. P-pas'n tulevan printtimalliston suunnittelemiseen

Priorisointi, anyone?

- Essi

Viikonloppurientoja

2009-11-29T19:23:00.007+02:00

Karistin Hämeenlinnan tomut jaloistani ja suuntasin lauantaina Helsinkiin. Siellä odotti kourallinen ystäviä, esijouluista tunnelmaa ja vanhoihin tuttuihin törmäämistä. Sain taas nauraa itselleni ja vähän muillekin - en tosin ilkeästi vaan estoitta, kuten olen aikoinaan perustellut epäsoveliaille aiheille naureskeluani.

Matka kakkoskotiini (jossa lomailen noin joka toinen viikonloppu) oli kieltämättä mielenkiintoinen. Ennen kuin pääsin määränpäähäni, poikkesin helsinkiläisessä Grey Market Supply'ssä esittelemässä P-pas'n Get Printed -mallistoa ja keskustelemassa mahdollisesta yhteistyöstä tulevaisuudessa. Voikin olla, että P-pas'ta pääsee pällistelemään Lasipalatsissa sijaitsevaan liikkeeseen ensi vuoden puolella!

Reippaana tyttönä päätin tehdä epähelsinkiläiset eli kävellä kotiin. En asu aivan liikekeskustassa, joten ratikka olisi ollut luonnollisin kulkuväline. Halusin kuitenkin katsella entistä ja tulevaa kotikaupunkiani (tällä hetkellä olen siis virallisesti hämeenlinnalainen) perustallaajan näkökulmasta. Tällä kertaa se ei ollut mahdotonta, sillä olin jättänyt matkalaukkuni ja Toto-koiran Hämeeseen. Yleensä palloilen kaupungilla kädet ja kainalot täynnä tavaraa ja eläimiä, mikä on hankaloittanut sekä omaa että sadan metrin säteellä liikkuvien elämää. Eipä ole muuten koskaan kukaan tarjoutunut auttamaan kantamuksieni kanssa - omaisuusennätykseni on riehuva koira, valtava täyteen ahdettu kirkuvanpunainen käsilaukku, jota ei voi olla huomaamatta, ja perässä vedettävä turkoosinsininen matkalaukku, jota ei myöskään voi olla huomaamatta. Kerran eräs mieshenkilö kysyi jo raitiovaunuun kavuttuani, että olisikohan hän voinut olla avuksi.
Onneksi olen ajoittain varsin tomera täti ja pärjään itsekseni, kuten kunnon länsimaalainen individualisti konsanaan.

Kun olin enää kivenheiton päässä final destinationistani, bongasin tutut kasvot. Pukuompelimossaan seisoskeli kenties Suomen tunnetuin vaatturimestari, joka toimii myös tuottajana ja juontajana televisiomaailmassa. Arman Alizad nautti lauantaipäivästään ilman turhia häiriötekijöitä, kunnes päätin käyttäytyä ihmisiksi ja käydä sanomassa hei. Arman oli ystävällisesti hyväksynyt Pourquoi Pas'n Facebook-ystäväkutsun, ja käytöstapoihin kuuluu mielestäni tervehtiä FB-kavereitaan. Anonyymien nettituttavuuksien aika on jo melko passé.
En tiedä sitten, onko toisen häiritseminen kesken viikonloppua kohteliasta, mutta kolkutin PukuStudion ovea ja itseni esiteltyäni kiitin virtuaaliystävyydestä. Parin mutkan kautta päädyin lopulta omenakampa ja vaniljarahkapulla tuliaisinani kahvittelemaan Studioon, jossa keskustelun lomassa sain kuulla Armanin lähtevän muutaman päivän päästä Thaimaahan kuvaamaan Kill Arman -matkailuohjelmaan jaksoa toiselle kaudelle. En ymmärrä, miten mies kestää olla piestävänä jaksosta toiseen, joten hatunnosto ja syvä kumarrus hänelle. Jonkun on uhrauduttava kansan puolesta.

Aikani juteltuamme ja vaatturintyötä seurattuani vilkaisin kelloa ja lähdin kiitämään kohti pikkujouluja, joiden vuoksi alunperin olin Helsinkiin tullut. Parien pikkujoulujen ja öisen McDonaldsin kautta yökerhoon kuuntelemaan amerikkalaista folkahtavaa musiikkia, voi veljet. Sovin kyllä teemaan ranch-tyylisine vaatteineni (punaruutuinen kauluspaita ja nahkasaappaat), mutta menevämpi tanssibiitti olisi ollut poikaa. Jos ei muuten niin 9.1. pääsee jortsuilemaan oikein olan takaa, vaikka tyylilaji poikkeaakin tavallisesta popista. Vaihtelu todellakin virkistää, enkä malta odottaa näitä ensimmäisiä suuren luokan kemuja, joissa minulla ja P-pas'lla on merkittävä rooli.

Nyt olen nälkäinen, minkä vuoksi myös pahoinvoiva, mutta kaikesta huolimatta oikein onnellinen. Elämänmyönteisyyteeni ei ole tänään vaadittu kuin kuvankaunis sää, kaupungin valot ja pari kappaletta ihania läheisiä. Ehkä myös pala herkullista ja rasvaista juustokakkua. Olisikohan ollut nyt viikon kuudes juustokakun pala. Kuka näitä laskee?

Kaukoliikenteen linja-autossa nörtteillen,

Essi

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla !

Miksei vähän dubstepiä?

2009-11-27T16:37:00.008+02:00

P-pas iskee ja yllättää vuoden 2010 alussa!

Koru-, vaate- ja valokuvailun lisäksi into järjestää mahtavia tapahtumia ja klubeja on suuri, niinpä löin hynttyyt yhteen tamperelaisten taitajien kanssa, joiden klubitus-kokoonpanoa kutsutaan SubUrban Basheriksi. SubUrban on bassomusiikkiin hurahtaneiden ihmisten ryhmä, johon kuuluvat dubstep-mestarit DJ SLAKA, DJ Vidiot ja leppoisaan reggaea-tyyliseen musiikkiin keskittyvä Keen Kommander, joka myös luottograafikkonani ja P-pas'n Get Printed -malliston luojana tunnetaan!

Tähti-DJ:nä toimii Tanskan huippunimi JSL a.k.a RUF, jota kukaan ei ennen ole Suomeen tuonut! Meillä on myös kunnia päästää miksauspöydän ääreen kotimaiset mestarit VDHD, Toiminto ja Desto, johon rakastuin ensikuulemalta samantien. Illan isäntänä toimii mahtava tamperelainen, Jere Dangerous, joka soittaa Keen Kommanderin kanssa P-pas -loungessa Playgroundin toisessa osassa. Juhlakansa voi tulla loungeen lepuuttamaan heilumisesta rasittuneita jäseniään, napostelemaan, rentoutumaan ja ostamaan itselleen uudet bilevaatteet rajoitetusta erästä. Toivon mukaan 9.1.2010 mennessä P-pas on saanut uuden printtimallistonsa painosta, se tulee nimittäin olemaan parhautta! Mikä olisikaan paras paikka julkistaa se kuin asianmukaiset kemut.

Lämpimästi tervetuloa kaikki, jotka tupaan eli Pleikkariin vain mahtuvat! Lippu ostetaan ovelta, joten kannattaa olla ajoissa paikalla ehtiäkseen vuoden 2010 kovimpiin kekkereihin. Dubstep-neitsyille tiedoksi: se on mahtavaa klubittamismusiikkia. Siispä pelko pois ja mukaan heilumaan! Villeimmän juhlakansan seasta voi myös aina kipittää helmoihini roots-loungeen, jossa kukaan ei pure ja mieli on huoleton.

Tässä oma ultimate -lempparikappaleeni dubstep-kirjosta. Kun tutustuin Caspa&Ruskon biisiin, en ollut kuullutkaan mistään dubstepistä. Oikeastaan kuulin sitä vasta viime kesänä, kun eksyin kavereiden kanssa juurikin Playgroundiin klubittamaan. Korvat soivat illan jälkeen viikon, mutta oli ehdottomasti sen arvoista. Cockney Thug edustaa dubstepin rankempaa osastoa, joten älä säikähdä!

Liityhän Facebookissa SUBURBAN BASHER -klubin tapahtumayhteisöön ja ole mukana avaamassa kanssamme vuosi 2010. Et todellakaan tule katumaan!

Koska koskaan ei ole liian myöhäistä uusille kokemuksille,

Essi

PS. Suuntaan tänään Helsinkiin erääseen streetwear-iikeeseen kokeilemaan onneani. Kenties P-pas'ta löytää hetken kuluttua sieltäkin. Mielenkiinnolla seuraamme, mitä tuleman pitää!

Ihminen ihmiselle

2009-11-26T21:23:00.003+02:00

Mainitsin aikaisemmassa merkinnässäni, että käyn paraikaa kuvataidekurssia. Sen aiheena on ihminen, tyyli on vapaa. Luulin kurssin olevan niin vapaamuotoinen, että voin toteuttaa visioitani rajattomasti, mutta paikan päällä sain huomata työskentelevämme elävän mallin kanssa. Alkushokin jälkeen innostuin asiasta: uusia haasteita! En todellakaan ole mikään ihmiskuvaaja, saati mikään kuvaaja muutenkaan, joten tartuin kynään pelkoa ja kiinnostusta uhkuen. Kahden kurssitunnin lopputuloksena on rumia piirrosluonnoksia ja kaksi suhteellisen näköistä, tosin vielä vaiheessa olevaa työtä.

Näistä kahdesta aion työstää poptaide-tyyliset versiot mustalla tussilla mahdollisimman simppelein ilmaisukeinoin - jos osaan. Lyijykynäpiirrokset ovat varjostusta ja suttua täynnä, mikä antaa kuvalle eloa mutta on myös helpoin tapa saada kuvasta edes jokseenkin onnistuneen näköinen. Koska en tunnetusti tykkää loikata matalienkaan aitojen yli, vaan ryömin niiden ali, haluan kokeilla jotain uutta.

yleensä en käsittele kasvojani vahamaiseksi massaksi

Kameroin naamaani ja käsittelin kuvat vastaamaan sitä tyyliä, jonka haluan kop-- omaksua kuvataiteiluuni. Ei ole väärin katsoa mallia, eihän? Varsinkaan, kun kuvat ovat itseottamia?

Kun lupaukset pidetään

2009-11-25T00:31:00.010+02:00

.. saattaa syntyä hyvää ruokaa! Tai ainakin ruokaa.

Maanantaina kutsuin spontaanisti mummini ja isosiskoni meille syömään seuraavaksi päiväksi eli eiliseksi, mutten tiennyt ollenkaan mitä tarjota. Eilisen äidinkielenkokeen jälkeen rupesin toden teolla funtsimaan, mitä tarjoaisin. Koska töiden tekeminen oli jälleen ajatuksenkin tasolla menetetty tapaus, päätin omistaa loppupäiväni ruoanlaitolle. Ei siis pelkoa saati toivoa fast foodista tai einespakkauksista, mutta BEWARE - paikoin pikkutarkkaa raaka-ainehehkutusta luvassa.

Päädyin tarjoilemaan seuraavaa:

Alkupalaksi parmankinkkuun käärittyjä hunajamelonin paloja ja viikunaa, kylkeen tryffeliöljyllä maustetussa rypsiöljyssä paahdettuja crostineita, jotka maustoin mustalla hiilisuolalla. Näiden päälle köntti hunaja-manteli-sisuksista brietä ja vielä loppusilaukseksi hunajaa. Kun alkupalalautasen antoi hengailla huoneenlämmössä tovin, maut syvenivät ja olivat.. no, hyviä.

Pääruoaksi pyörähti italialaistyylinen, valkoviinillä maustettu risotto (joka maistuu aina paremmalta kuin näyttää) pekonilla, herkkusienillä ja aurinkokuivatulla tomaatilla. Koska ruoka ei maistu miltään ilman tyydyttyneitä rasvoja, en pelännyt käyttää perinteistä American baconia (tosin imeytin paistorasvat talouspaperiin ennen risottoon heittämistä!) - enkä myöskään paketillista Crème Bonjour -kantarellituorejuustoa. Löysipä tiensä risottokattilaan myös nokare ranskankermaa ja sahramia.

Ensimmäisenä kaikista olin tehnyt jälkiruoan, jonka virkaa toimitti vaniljainen juustokakku piristettynä pienellä määrällä appelsiinin ja sitruunan kuorta ja mehua. Sovelsin annettua reseptiä hieman, minkä seurauksena kakku ei meinannut kypsyä ollenkaan. Puoli tuntia yliaikaa lämmössä vietettyään se alkoi muistuttaa pannukakkua, joten päätin ottaa kaakun uunista. Vaikka kauhistelin luomukseni ulkonäköä, se maistui kuin maistuikin juustokakulta. Enemmän häiritsi perunajauhoilla klimppiinnyttämäni sitruskastike, jonka oli tarkoitus toimia arvokkaana lisänä jälkiruoalle. Siskoni, 30 vee, nimesi soosini taas räkäklimpeiksi. Lopussa ei aina todellakaan seiso kiitos.

Melkein perustin ruokablogin kerran. Onneksi tajusin, että kokeileva keittiöni ei ole välttämättä esimerkillisintä antia mahdollisille lukijoille. Sitä paitsi, jos koskaan perustan ravintolan, sieltä ei kukaan poistu lihomatta. Tänä tervehenkisyyden aikana sellainen olisi vain paheksuttavaa, joten tyydyn kapinoimaan satunnaisin blogimerkinnöin kalorittomia ruokia vastaan. Ehkä jonain päivänä ryhdistäydyn ja kokeilen viime syksyn hittilisukettani, nimittäin pienellä määrällä siirappia maustettua kaali-kasvishöystöä. Kevyttä ja ah-niin-hyvää.

Tai oli ainakin siihen asti, kunnes löysin leipomisen ihmeellisen maailman ja rupesin vääntämään jälkiruokia.

Skeittishoppailemaan!

2009-11-23T17:54:00.000+02:00

Get Printed -mallistosta päätyi hyllylle Grey Floodia, Vintage Vinyl brownia ja bottle greeniä, Why notia bambuna ja tummanharmaana sekä Dreadlockeja. Myös huppareita eksyi liikkeeseen muutama, kuten myös miestenpaitoja. Kassejakin löytyy. Siispä kipin kapin tutustuman SkateShopiin - leppoisa paikka, jossa on kahviakin tarjolla! Mikäs sen parempaa. Hinnat ovat pari euroa kalliimmat kuin webstoressa, mutta koska webstore-tilauksiin lisätään postikulut päälle, ei toinen ole toista kalliimpi/edullisempi.

Lisäksi olen saanut lähes kaikki Jingle Bell Rock -korut verkkokauppaan! Nyt jos koska on aika virittäytyä joulutunnelmaan ja jakaa joulufiilistä ympärilleenkin, ja paras keino siihen on kulkusiin somistautuminen. Asiasta ei voi olla eriäviä mielipiteitä. Vilkaiskaa siis helinäkeijutarjonta täältä!

Uutta energiaa puhkuen,

Essi

Kuuntelen tomppaa - tai vedän lonkkaa

2009-11-22T18:15:00.005+02:00

Hou hou hou! Ei-niin-herttaisennäköinen pukki eli pässi eli Essi iskee jälleen!

Ihanuuksien sunnuntai! Sain pitkästä aikaa nukkua pitkät yöunet, minkä ansiosta ajatuksenkulkuni on entistä enemmän jumissa. Akuuttia tehtävää tälle päivälle ei ole, mitä nyt lukea kuluneen jakson edestä neljää ainetta ensi viikolla koittaviin kokeisiin, kirjoittaa kolme ruotsinainetta ja soittaa pari puhelua. Mittakaavallani tuo ei tunnu mitenkään ylitsepääsemättömältä verrattuna aikaisempiin tekemisiini. Todennäköisesti päiväni tulee kulumaan sopivaa Get Printed -mallistoa kasaillessa, sillä vien erän vaatteita hämeenlinnalaiseen Windmill SkateShopiin (Kirkkorinne 4, keskusta), jossa P-pas'n printtivaatteita tullaan myymään jatkossakin. Aivan mahtavaa!

Väistämätön päivän asu -kuva:

paita P-pas

muilla ei olekaan väliä!

Mahtavaa on myös se, että söin eilen neljä joulutorttua onnistuneiden joulumyyjäisten kunniaksi. Join myös kuumaa glögiä ja kilisyttelin Jingle Bell Rock -korumallistoni kulkusriipuksia, jotka ilmestyvät tänään WEBSTOREEN!

Viikonloppu muuten on ollut liki täydellinen. Olen saanut pitkästä aikaa maistaa normaalia, kiireetöntä elämää. Päätin jättää P-pas -asioiden ajattelun vähemmälle ja keskittyä muuhun (lukuun ottamatta viiden tunnin myyjäisrupeamaa lauantaina). Päädyinkin filosofiseen keskusteluiltaan paikalliseen kuppilaan - toisille sellainen on normaalia ajanvietettä - jossa käsiteltiin aihetta "uskonnollinen ja tieteellinen maailmanselitys". Puhujavieraana oli fyysikko Kari Enqvist, jonka näkemyksiä oli ilo kuunnella. Ei turhaa lässytystä maailman henkisestä substanssista tai universaaleista totuuksista, muttei jyrkkiä (ja rajoittuneita) kannanottojakaan, kuten vastaavissa illoissa on joskus saanut todistaa. Päällimmäisenä mieleen jäi zen-buddhalainen ajatus: maailma tapahtuu niin kuin tapahtuu. Näin sunnuntaifiiliksin en kykene avaamaan lausetta sen syvällisemmin, kukin tulkitkoon tavallaan - jokainen tulkitsee niin kuin tulkitsee.
Tulkintaerot pätevät myös siihen, miten kukin päättää suhtautua aina talvisaikaan koittavaan paheeseeni: KUOMA-kenkiin! Ne ovat niin karmeat, ettei niistä voi olla pitämättä.

Matka sunnuntailounaalle kiinalaiseen taittuu parhaiten Kuomilla

Sunnuntailounas kiinalaisessa maistuu parhaalta Kuomat jalassa

Kävin myös elokuvissa, siiderillä ja nukuin päiväunet. Tällaistako elämä onkin? Ahaa-elämyksellinen uutuudenviehätys on huumaavaa. Hengähdystauon jälkeen taas kohti uusia kujeita. Odottakaa vain seuraavaa yllätystä!

Hetkellisesti rauhoittunein mielin,

mania-Essi*

*lempinimestä käy kiittäminen tulevaa printtimallistoa suunnittelevaa Mariaa. Kiitän!

Kauhujen koira

2009-11-20T17:12:00.007+02:00

Työnteko jäi eilen unettomuudesta johtuvan aivovajeen vuoksi vähäiselle. Tarkoitus oli kuitenkin viettää ilta ompelukoneen ääressä ja surrata parikymmentä logoetikettiä vaatteisiin, mutta suunnitelmani pilasi iki-ihana Toto, jonka bandana-huivin alta paljastui karmea yllätys.

länkkäri-Toto, jonka mielestä miehelle sopii pinkki

Noin 15 cm pitkän leikkaushaavan tikkaus oli pettänyt, ja tiiviin kursimisen keskellä naureskeli pieni aukko. Aivan kamalaa. Avohaava ei ollut kuin pari senttiä pitkä, joten en huolestunut muuta kuin muutaman puistatuksen verran. Päätin korjata tilanteen kotikonstein, ja koitin liimata desinfioidun haavan kirurginteipillä kiinni. Tästä riemastuneena Toto päättikin raapaista keskeneräisen teippiväkerryksen irti, mistä seurasi maailman karmein yllätys.

haava ennen varsinaisa ratkeamistaan

Leikkaushaavan toisessa päässä naureskeli tässä vaiheessa useamman sentin mittainen avoimena ammottava, verinen aukko. Ei aiheesta sen enempää, sillä tilanne oli kamala ja itku lähellä, mutta tyydyinkin värisemään ja hyppimään ja kiljahtelemaan kauhusta ja nauramaan shokissa ja huutamaan ja juoksemaan ympyrää. Muistin jälleen, miksi lääkärin ura ei ole koskaan houkuttanut. Tilanne oli kuin Ö-luokan kauhuleffasta: Reikäkaulaisen tappajakoiran kosto. Asiaa ei auttanut Toton päänheiluttelu, joka vain avarsi aukkoa. Tästä karmeudesta ei ole kuvamateriaalia, ymmärtänette miksi.

kotiin kannettu, sikeään uneen vaipunut lötköpötkö

Luojan kiitos Hämeen seudulla oli päivystävä eläinlääkäri paikalla, ja kammottavaa ammottavaa aukkoaan esittelevä koira saatiin kiidätettyä kursittavaksi. Kaikki tämä noin kello yhdeksän illalla. Operaation jälkeen tunsin ansainneeni pienen iltapalan, ja stressihotkinkin napaani kaksin käsin leipää ja teetä. Ja paijasin nukutuslääkehuuruissa lepäilevää Totoa. Se niistä töistä. "First things first", sanoisi äitini.

petiin käärylöity sikeäuninen lötköpötkö

P-pas -asiaakin on: Poistin P-pas'n valikoimasta kokonaan Vintage Market -osion. Second hand, oli se kuinka vintagea tahansa, toimii paremmin huuto.netissä tai kirpparilla (vihjaan kyllä, jos vaatteita putkahtaa huudettavaksi tai kirppisteltäväksi!). P-pas'lle taas sopii valjastaa käyttökelvottomien vaatteiden osia uusiokäyttöön Stay Tuned -mallistossa, johon on muuten tulossa todella hyvännäköisiä juttuja. Stay tuned, indeed.

Kun vähemmän on enemmän,

paitsi Toton leikkausarven tikkien määrässä

- Essi

PS. TERVETULOA HUOMENNA KLO 10-15 KAURIALAN LUKIOLLE HÄMEENLINNAAN SOSIAALI- JA TERVEYSALAN JOULUMYYJÄISIIN, JOIHIN P-PAS ÄNKEYTYI SPONTAANISTI MUKAAN! HOPI HOPI!

Inspiraatiomerkintä

2009-11-18T18:08:00.003+02:00

Ihmisten kodit ovat pullollaan aarteita, joita ei ole kyläillessä ennen huomannutkaan.

Kaikki tässä merkinnässä esiintyvät esineet ja taide kuuluivat jo edesmenneille taiteilija-isovanhemmilleni, joiden luona vierailu antoi aina uutta syvyyttä ja luovuutta omaan ajatteluun. Vaikken seuraakaan sukuni jalanjälkiä maalipaletti tai grafiikkalehtiö kädessä (vaikkakin käyn paraikaa kuvataidekurssia aiheena ihminen), kannan mukanani kiinnostusta ja paloa esteettisyyden eri ulottuvuuksiin. Koruista vaatteisiin, taiteesta teolliseen muotoiluun, arkkitehtuurista meitä ympäröivään kokonaisuuteen, jota todellisuudeksikin kutsutaan.

P-pas edustaa nuorekkuutta ja jokapoikaa pukevaa katutyyliä, mutta on taidetta sekin. Vaikutuksia koruihin, valokuvateoksiin ja vaatteisiin saadaan milloin mistäkin, esikuvia on laidasta laitaan ja itse luomisprosessi on yhtä suurta taidetta - ja paikoin ahdistunutta hätäilyä. Voin jokin päivä kirjoittaa merkinnän esimerkiksi siitä, miten printtimallisto syntyy. Tie valmiiseen tulokseen on pitkää soutamista ja huopaamista, ideamyllyä ja henkisesti raastavaa puurtamista, mutta jokaisen vaivaanähdyn minuutin arvoinen (toivottavasti printtien suunnittelijat ovat samaa mieltä!).

Outi Heiskanen, graafikko

P-pas'ta odottaa liuta upeita mahdollisuuksia, joihin aion tarttua - ja olen jo tarttunut - kaksin käsin. Tällä hetkellä pinnalla poreilee ensi vuoden alussa järjestettävä vuodenavajaisklubi, jossa perinteisen popin sijaan tarjotaan vaihtoehtoista fiilistelymusiikkia ja satoja uusia kasvoja kohdattavaksi. Satoja. Kerron aiheesta tarkemmin hyvinkin pian! Eletään jännittäviä ja kiinnostavia aikoja, sillä tämä ensimmäinen klubi ei missään nimessä jää viimeiseksi.

Aiheesta liikuttavampaan, kuten kyynel posliininuken poskella antaa olettaa. Vein tänään cockerspanielini Toton eläinlääkäriin pariin 'rutiinioperaatioon'. Nyt olohuoneen sohvalla kököttää leikelty ja tikattu ressukka, joka pitää ommelhaavojensa peitteenä vaaleanpunaista bandana-huivia. Kuvia julkaisen, jos saan käsiteltyä niistä tarpeeksi siveellisiä. Nykyisellään koira näyttää niin hurjalta, että voisin lanseerata oman "Save Toto boy" -vaatemallistoni (viitaten kuhinaa herättäneeseen Antti Asplundin Save Rude boy -ikkunasta pudonneen kissan pelastuskampanjaan) kattaakseni lääkärikulut ja voidakseni viedä hauvan kosmeettisiin hoitoihin tikkausjälkien peittämiseksi. Pistetään harkintaan.

Tosiasiassa koira voi hyvin, mutta on hieman hämillään kaulan seudulta poistuneista rasvapateistaan. Omistajansa on hämillään lemmikin rajusta ulkomuodosta. Aika rudea.

-Essi

Lasikannen alla

2009-11-17T00:42:00.000+02:00

Kuvista voi päätellä, että Get Decorated -yksilöt taipuvat sekä tauluiksi että puolipsykedeelisiksi kuvauskohteiksi. Valokuvia valokuvista, kuinka taiteellista! Pointtini on kuitenkin osoittaa, että A4-kokoinen kuva todella näyttää hyvältä lasikehyksessä, ja eeinälle ripustettuna lopputulos on vielä paljon tyylikkäämpi. Harmittaa, ettei itselläni ole tarpeeksi seinätilaa kaikkien kokoelmien esilläpitämiseen. Ennen pitää vuorannen kotini pelkkiin valokuvateoksiin, jahka pääsen teettämään niistä suurempia tauluja ja mahdollisesti kanvaasejakin. Toistaiseksi lasitetut aaneloset saavat riittää.

! Get Printed sai lopputäydennyksensä EarthPositiven eko-kasseista! Käy vilkaisemassa!

- Essi, joka luuli menevänsä ennen puoltayötä nukkumaan

..mutta painuukin saunomaan ja pesemään kylpyhuoneen lattiaa

Huomionherättäjiä

2009-11-15T21:36:00.006+02:00

Spit It Outin kaksimielisestä maailmasta iltaa! Miten on, herättääkö Cosmopolitanista leikattu otsikko huomion? Baari-iltana sen ainakin olettaisi saavan jotakin liikettä aikaan. Väistöliikkeitä, jos ei muuta. Allaolevan korun efekti voi olla samanlainen. Mistäköhän johtuu, että silmääni pistää lähes yksinomaan flirttailevat tai törkeän suorat sanaparit?

Spit It Out -mallistoon on tulossa vielä tämän illan/yön aikana ainakin 12 uutta korua! Viimeistelyvaiheessa olevia yksilöitä on myös toistakymmentä. Luvassa aivan mahtavia heittoja, kuten myös perinteisempiä lausahduksia. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin - jos ei itselle, niin kaverille yllätykseksi. Joulukin kolkuttelee ovella, eli nyt jos koska kannattaa sijoittaa omaperäiseen ja hauskaan lahjaan. Muuten teen niin itse ja suututan kaverini hukuttamalla heidät P-pas'n tuotteisiin sen sijaan, että näkisin vaivaa lahjojen hankkimiseen. Kuinka huono ystävä olenkaan!

rentoiluasuna why not -hoodie

Viikonloppuni vietin Helsingissä P-pas TRYOUTia emännöiden ja maistellen kaupunkia. Testasin Get Printed -malliston käyttökelpoisuutta ja rakastuin miesten XL-kokoon täysin! En voi ymmärtää, miksen osannut ottaa sitä mallistoon läjäpäin. Asia korjaantuu kuitenkin ensi printtipläjäykseen mennessä, kun kuvioon astuvat perusmahtavien T-paitojen lisäksi paitamekot. Niistä tulee vastustamattomia. Kun jo tavalliset miestenpaidatkin näyttävät - ainakin omasta mielestäni - niin hyvältä päällä, kevyesti muotoonommellut yksilöt tulevat olemaan mahtavuutta.

lauantai-illan rientoihin Flood-T-paita yhdistettynä sukkahousuihin ja perinteisiin nahkasaappaisiin

Yritän päästä yli "en näytä naamaani" -periaatteestani, sillä muotia on loppujen lopuksi hankala esitellä pelkästä henkarista roikkuen. Enkä yksinkertaisesti voi olla taltioimatta itseäni muistikortille kun olen verhoutunut P-pas'iin! Tykkään näistä vaatteista aivan älyttömästi. Onneksi muutkin tuntuvat tekevän niin, ainakin P-pas'n kasvavasta suosiosta päätellen. On upeaa ajatella, että kaikki tämä on vasta alkua ja esimakua jostain paljon suuremmasta. Ei ole paha esimaku, eihän?

- Essi

PS. Pidän itsestäni enemmän vihreänä.

P-pas feat. e-stil goes geography!

2009-11-13T18:29:00.001+02:00

Laadutonta kuvamateriaalia tulevasta maantiede-korumallistosta, joka tulee e-stilin tuotemerkin alle. Jokainen koru kaulanauhasta korvakilluttimeen on uniikki! Yksi mehevimmistä yksilöistä tulee olemaan Yhdysvallat -kaulalaatta, jolla on kokoa riittämiin. Jos vain ketjut ja lukot riittävät, saan koko malliston valmiiksi ensi viikolla. Silloin panostan tuotteiden valokuvaamiseen enkä tyydy Webcam Centralin palveluihin.

Lisäksi työstän muita koruja, kuten erityisesti Spit It Out!ia. Tällä hetkellä tuloillaan on kasa yksinkertaisia mustavalkoleikkeitä, mutta myös muuta mainiota, kuten edullinen ystävätyyppi-rannekorusarja. Lisäksi aion tehdä suositusta "Where are all the hot guys?" -kaulakorusta pari uusintaversiota. Alkuperäinen, Glamourista bongattu leike on löytänyt onnellisen omistajan, mutta ovelana kettuna skannasin tekstin koneelle. Pian kuumia sällejä pääsee bongailemaan kuka tahansa korua himoitseva! Pitänee tehdä itsellenikin sellainen, tai vaihtoehtoisesti ruveta kantamaan kaulassaan tekstiä "varma valinta" - kiinnostus tai ainakin yleinen hämmennys taattu! Ja kyllä, tällainenkin koru on tulossa.

Perjantaifiliksin,

Essi

Huomio P-pas -uteliaille!

Huomenna eli lauantaina 14.11. järjestetään P-pas TRYOUT Etelä-Helsingissä klo 16-20, joten kerää rohkeutesi ja tule kohtaamaan minut, muita supermiehiä ja P-pas -maailman taika! Lisätietoa tapahtumasta löydät täältä. Tervetuloa!

Kujeilua Tampereella

2009-11-11T23:33:00.004+02:00

Matkustin tänään junalla ensimmäistä kertaa yksin Tampereelle. Oli jo korkea aika korkata tämäkin matkailuneitsyys! Väsymys silmissä ja naamalla tuikkien nappasin junassa uutukaisen läppärini auki, leikin sen sisäänrakennetulla webkameralla ja sain itsestäni vain väsähtäneitä kuvia. Todenmukaisuus kunniaan. Kuten myös se, ettei kehtaa poseerata maireasti iltapäiväjunassa tietokoneelleen.

Palaveroimme pienellä poppoolla keskustan Coffee Housessa, jossa läikytin kahvia tarjottimelle ja join vettä ohi suuni, muun muassa. Tämän lisäksi pidin pöytäkirjaa, joka kuului suurinpiirtein näin: "pojat puhuvat bassokaiuttimista, en ymmärrä." Vaikka suuri(n) osa keskustelunaiheista menikin ohi tajunnan, saimme suunnitteltua mahtavia yhteisiä projekteja ensi vuoden puolelle. Mahtavalla tarkoitan oikeasti mahtavia juttuja. Olen täynnä inspiraatiota ja odotusta, vaikka tässäkin hetkessä on paljon taikaa. En saa tarpeekseni suunnittelemisesta, toteuttamisesta ja maailmanparantamisesta ylipäänsä. Maailmankaikkeuden synnyn pohtiminen on myös mielenkiintoista - aiheesta tuli keskusteltua lähes koko junamatka takaisin Hämeenlinnaan.

Alla lyhyt videokuva virallisesta kokouksestamme, jossa en keksinyt järkevämpää tekemistä kuin kuvata ja raakua. Kuten näkyy, olimme kaikki energisiä ja suorastaan täynnä luovaa hulluutta!

Elämä on hyvää.

- Essi

PS. Päätin muuttaa P-pas'n blogin ulkoasua radikaalisti. Olen ehdottomasti nykyisen yleisilmeen kannalla. Toivottavasti kelpaa!

Onnenpäivä!

2009-11-11T00:28:00.006+02:00

Tänään on ollut kenties paras päivä aikoihin. Olo on tyytyväinen, innostunut ja lähimmäisenrakas.

Miksi näin?

Ensinnäkin, P-pas'lla oli underground-muotikuvaukset Get Printed -mallistolle. Sain houkuteltua tämän komistuksen ja kaunokaisen hämärään kellarityrmääni, jossa käärylöin heidät P-pas'n vaatteisiin. Viralliset kuvat löytyvät WEBSTOREsta, tässä muuta kivaa, söpöä ja kaunista.

electric blue -tulva, naisten why not

miesten tulva, naisten tulva

naisten bambu-tulva, miesten bambu-tulva

miesten grafiitti-vinyyli, naisten ruskea vinyyli

miesten why not, naisten L why not

harmaa why not, harmaa tulva

miesten bambu -why not, naisten tumma why not

Hatunnosto ja syvä kumarrus Tuukalle ja Heidille, jotka hoitivat homman kotiin sata-nolla!

Lisäksi innostustani on lisännyt yhteistyö erään lempibloggaajani kanssa. Toimin Buttermilkbisquitsin sponsoroijana blogiarvonnassa, jossa hän tiedustelee lukijoilta ensi vuoden must-vaatehankintaa. Voittajalle lähetetään Dreadlock -printillä varusteltu paita! Onneksi olkoon jo etukäteen sille, joka paidan omakseen saa. Vastauksia on jo aimo liuta, joten lohdutuksen sana niille, jotka paitaa eivät saa (muuten kuin ostamalla ennen kuin ne loppuvat varastosta!): tulossa on pientä kivaa vastaavanlaista omastakin takaa, joten murhe pois! Arvonnoista ei ole kyse, mutta erilaisista tempauksista.

- - - - - -

Bisquitsille jätettiin kommentti, johon haluan vastata julkisesti. Toivottavasti lähettäjä ei loukkaannu siitä, että kopioin viestin tähän - olen pelkästään samaa mieltä hänen kanssaan:

"Ärsyttää, kun palkintopaidat ovat noin pikkuruisia ja L:kin kai normaalia pienempi vielä. Vaatevalmistajille toivoisin sinun antavan viestiä, että kyllä me XL-kokoisetkin haluamme pukeutua kauniisti ja trendikkäästi, eli kannattaisi huomioida kokonumeroissa myös muut kuin XXS:t!

t. hieman ärsyyntynyt XL-neito"

Olen itsekin pahoillani siitä, ettei P-pas'n naistenmallistossa ole oikeasti suuria kokoja. Paitojen niukkuus tuli itsellenikin yllätyksenä! Naistenpaidoissa suurin koko suomalaisittain on noin 38 bambuissa (esim mustan why not -printin L-koko), mutta isompia vaatteita halutessaan on tilattava miestenpaita (miesten bambupaitojen L on naisten 42-44). En tietoisesti rajaa naistenvaatteista suurempia kokoja pois, vaan niitä ei tekstiilien maajantuojalla toistaiseksi ole ollut. Aion saada asiaan muutosta ensi mallistoon mennessä, sillä väljät vaatteet ovat muutenkin tyylikkäitä ja haluttuja. Jos syystä tai toisesta XL ei pääse toteutumaan naistenmalleissa, miestenpaidat ovat oiva vaihtoehto. Erityisesti bambu-paidat laskeutuvat kauniisti ja ovat hyvin unisexeja, ja ne pysyvät mallistossa tästä iäisyyteen.

Toivottavasti P-pas'sta ei ole jäänyt kenellekään vielä näin varhaisessa vaiheessa paha maku suuhun tällaisen takia! Olen vasta tieni alussa, joten rakentava palaute on enemmän kuin tervetullutta. Ja P-pas jos kuka haluaa tarjota kaikille mahdollisuuden pukeutua tyylikkäästi, eli kommenttia kehiin ja kohti paremmannäköistä tulevaisuutta :)

- Essi

PS. Kohkaamani P-pas -dokumentti on jo livahanut nettiin, eli Facebook -valveutuneet ihmiset voivat bongata sen sieltä! (Jos et vielä ole P-pas'n FB-kaveri, rupea sellaiseksi: P-pas'n löytää nimellä Pourquoi Pas!) Dokkari löytää tiensä blogiin parin päivän sisällä. Tytöt ovat tehneet hienoa työtä!

"Olit lehdessä!"

2009-11-09T23:31:00.008+02:00

Median runnoma sielu - kuinka selviytyä? -ohjepaketin neuvo nro 1: älä ota sitä vakavasti!

Hämeen Sanomat 7.11.

Lopen uupuneena lauantaiaamuna pöllämystyneen itsensä tuijottaminen sanomalehdestä pisti onneksi naurattamaan eikä toisinpäin. Itsehän olin vaatinut saada ilmeillä. Kuvassa järjestyksessä vasemmalta aloittaen: pöllö-laukku (e-stilin Eevan käsialaa), tulevan maantieto-korusarjamme esimakua, minä ja söpö Eeva. Laukusta mainittakoon, että se kuuluu tulevaan pehmoleluasuste-sarjaan, joka tulee P-pas'lle myyntiin jahka tarpeeksi suloisia ilmestyksiä on valjastettu arkikäyttöön sopiviksi!

Viime päivät olen muun muassa valokuvannut tuoreita printtivaatteita, joskaan en kovin taiteellisella menestyksellä. Webstoresta löytyy nyt kaikki Get Printed -tuotteet lukuun ottamatta kangaskasseja, joiden aika on huomenna. Samalla kaunosielut saavat silmilleen helpotusta, sillä tuotekatalogiin ilmestyy mallikuvia! Tarkimmatkaan kokotaulukot eivät kerro vaatteista totuutta yhtä hyvin kuin se, miltä ne näyttävät oikean ihmisen päällä.

Lisäksi olen miettinyt pääni kipeäksi, miten saisin yhtenäistettyä P-pas'n blogia, kotisivuja ja verkkokauppaa. Kuten P-pas, kaikki sivustotkin ovat jatkuvasti työn alla ja etsivät sitä oikeaa eli omaa juttuaan, punaista lankaansa. Parannusehdotuksia ja ehdotuksia ylipäänsä otetaan vastaan!

Muuta P-pas'n kannalta maailmanmullistavaa viime päivinä ei olekaan tapahtunut. Paitsi että! Pourquoi pas -tyyliin tykästyneiden kannattaa pitää silmät ja korvat auki, sillä lähipäivinä eräs ihastuttava bloggaaja järjestää arvonnan, johon P-pas liittyy tavalla tai toisella. Pistän linkkiä kehiin heti arvonnan julkistuttua, ja kuka tietää, jos onni suosisi vaikka sinua! Muuta vastaavanlaista on luvassa täällä P-pas'nkin blogissa viimeistään joulukuun alusta alkaen.

Lopuksi pakollinen taide- ja kulttuuripläjäys kahdesta tulitikkuaskista, jotka koristavat olohuonettani. Arvaatko ensimmäisen kuvan perusteella, kuka ne on raapustanut?

On tuossa Tove Janssonissa sitä jotain. Kehtaako kukaan väittää vastaan?

- Essi

PS. Älä missaa P-pas TRYOUTeja!

Tällä viikolla tulossa kaksi tuotteisiintutustumis- ja sovitustapahtumaa.

TO 12.11. klo 18-20 Hämeenlinnan keskustassa, tarkat koordinaatit saa pyytämällä!

LA 14.11. klo 16-20 Etelä-Helsingissä, sama politiikka

Tarjolla pientä naposteltavaa, musiikkia, hyvää seuraa ja P-pas'n tuotekirjo. Ilmoittaudu mukaan joko sähköpostilla (info@p-pas.com), liittymällä P-pas'n Facebook-yhteisöön ja sitä kautta tapahtumiin tai pistämällä tänne kommenttia! Kerro samalla mitkä tuotteet kiinnostavat, niin tiedän ottaa ne esille. Myös vasta webstoreen matkalla olevia juttuja, kuten Spit It Out -kaulakoruja, tarjolla!

Voihan nenä!

2009-11-07T19:17:00.001+02:00

Epätodellinen olo. Ne ovat nyt siellä. Kaikkien nähtävillä.

Get Printed ja sen monet kasvot!

Saatavilla nyt naisten mallit, tarkemmat kuvaukset ja tuotetiedot sekä miesten paidat tulevat webstoreen huomenna! Mallia per koko on vain muutama kappale jos sitäkään, joten nappaa omasi pian päältä!

- Essi

PS. Kerro ihmeessä mielipiteesi!

Paluu verkkoarkeen

2009-11-06T21:31:00.003+02:00

Ohi on!

Viimeinen messupäivä alkoi hitaasti, mutta vauhti yltyi loppua kohden. Loppujen lopuksi - myynnin ja käyntikorttiterrorisoinnin lisäksi - päädyin Hämeen Sanomien haastateltavaksi, minkä jälkeen e-stilille pidettiin tehokas valokuvaussessio samaiseen lehteen. Näiden kahden tapahtuman välissä ehti tapahtua seuraavaa:

Tilaisuuden ohjelmaan kuului palkintojenjako keskellä päivää. En tiennyt ollenkaan, mitä ja keitä sen aikana palkitaan, niinpä jäin ständille lörpöttelemään uhrieni kanssa. Eeva - e-stilin toinen puolisko - kuitenkin puikkelehti varmuuden vuoksi palkintojenjakotilaisuuteen ja sanoi soittavansa, jos jotain ihmeellistä tapahtuu.

Hetken päästä kännykkäni pärähtääkin soimaan. Ehdin kuulla vain "JUOKSE", kun jo kiljun ständillämme seisovia tyttöjä vahtimaan paikkaa hetken. Pinkaisen ennennäkemättömään Duracell-juoksuun, huudan ihmisiä väistämään ja leikin kömpelöä alppihiihtäjää. Oikaisen tietäni muiden ständien läpi ja pompin portaat palkintojejakotasolle kuin kenguru ikään. Keho ja mieli täristen kysyn Eevalta, miksi ylipäänsä seisomme siellä.

Kuullessani voittaneemme "paras liikeidea" -kunniamaininnan, lävitseni hulmahti jokin väsymyksen, kiitollisuuden ja hämmentyneisyyden sekamelska. En ollut varautunut minkäänlaisiin palkintoihin tai mainintoihin, ainoastaan lähtenyt mukaan viedäkseni eteenpäin ajatusta eettisesti kestävästä, hauskasta ja hyvännäköisestä tyylistä. Nähtävästi ideologia, joka yhdistää sekä P-pas'ta että e-stiliä, puhutteli tuomareita ajankohtaisuudellaan. Olin puhjeta kyyneliin pelkästä yllättyneisyydestä. Kaiken vaivannäön jälkeen jo "pelkkä" paperi ja lämmin kättely on tarpeeksi kannustavaa puskemaan täysillä eteenpäin.

Ei ihminen montaa kiitosta ja kehua tarvitse, jos yhdenkin osaa ottaa mukisematta vastaan. Vaikkakin kaikki muukin positiivinen palaute on tähän mennessä ollut ihanaa ja mieltälämmittävää. Kiitos siis itse kullekin rohkaisusta. P-pas ja e-stil ovat nimittäin vasta tiensä alussa ja kumpaankin on tulossa aivan mah-ta-vi-a juttuja. Aloitetaan vaikka huomenna WEBSTOREEN ilmestyvästä Get Printedistä!

Kiitollisin mielin,

Essi

PS. Televisiohaastatteluni päätyikin YLEn verkkosivuille kokonaisuudessaan! Kiinnostuneet voivat löytää sen TÄÄLTÄ (paina linkkiä). En sanoisi edustavani parasta itseäni hektisessä messuympäristössä tukka ja naama pommiinnukkumisen jäljiltä hehkeinä, mutta ihmisiähän me kaikki vain olemme. Toiset kauniimpia, toiset.. puheliaampia.

Minuutti julkisuutta

2009-11-05T19:17:00.007+02:00

Eilinen oli todellinen karkkipäivä! Get Printed löysi tiensä kotiin, jossa kolmen pahvilaatikollista tuotteita odotti kärsimättöminä nähdyksi tulemista. Emmin hetken jos toisen, kunnes uskaltauduin repimään pahvit rikki ja kohtaamaan painotuoreen malliston.

Ei tarvinnut pettyä!

musiikkitulva

rastatukka upside down

p-pas'n nimikkoprintti, vieressä lonkerovinyyleitä

Onnesta soikeana paijasin paitoja, silittelin niiden vuoroin bambuista, vuoroin kampapuuvillaista pintaa, syleilin huppareita niiden pehmeää vuorta hipelöiden, viikkasin kasseja sieviin pinoihin... kunnes lopulta ryhdistäydyin. Työnsin ompelukoneen johdon pistorasiaan ja aloin surrata logoetikettejä vaatteisiin. Surrasin, surrasin ja surrasin, kunnes kello näytti kolmea ja valmiina oli lähes toistasataa paitaa. Nukkumaan päädyin lopulta kuitenkin vasta neljän jälkeen, ja taidokkaasti nukuin puolitoista tuntia ohi heräämisaikani. Sain siis verenpaine räjähdyslukemissa kiirehtiä messuille, joiden ensimmäinen tunti kului tuotteiden esillepanoon ja yleiseen henkiseen sekasortoon.

kasseja, heijastuksiin hukkuvia Get Decorated -tauluja & krääsää

Ihmettelin aluksi ihmisten vaivaantunutta olemusta ständin kohdalla. Vasta uutiskuvaajan pyydettyä haastattelua tajusin olevani meikittä, ja vessan peili todisti pelkoni aiheelliseksi: näytin aivan samalta kuin viikko sitten koulussa järjestetyissä kauhunaamiaisissa, joissa esitin toogabileissä LSD-yliannostuksen jälkioireista kärsivää krapulaista. Onneksi kuvaaja odotti kärsivällisesti siistiytymistäni, ja pääsin papattamaan kameralle.

P-pas veti tuotetarjonnallaan messujen pisimmän korren, mutta hampaankoloon jäi kaivelemaan muuan e-stilin, jonka ansiosta P-pas ylipäänsä pääsi tapahtumaan mukaan, vähemmälle huomiolle jääminen. E-stil on NY (Nuori Yrittäjyys) -projektin puitteissa toimiva 'leikkiyritys', jota pyöritän kaverini Eevan apuna. Eeva on e-stilin luova johtaja, minä taas pikemminkin linkki P-pas'iin ja satunnainen näpertelijä. E-stilin puitteissa taion vanhasta karttakirjasta kokonaisen maantieto-korumalliston, joka tulee myyntiin joko P-pas'n verkkokauppaan tai e-stilin blogiin, kuten myös Eevan timantti-vaatemallisto - ja paljon muuta. Toistaiseksi e-stilillä on vasta pieni määrä tuotteita, mutta vain toistaiseksi!

e-stilin hotpantseja, S ja M

E-stil ja P-pas tekevät yhteistyötä myös hehkuttamani organza-malliston kanssa, joka lanseerataan nyt marraskuun aikana! Sitä ennen kuitenkin hoidan huomisenkin messupäivän kunnialla tai vähemmän kunnialla, otan paidoista asialliset tuotekuvat ja siirrän ne P-pas WEBSTOREEN vapaasti tilattavaksi! Paitoja on laskujeni mukaan yli kahtakymmentä erilaista, vaikka printtejä on vain neljää. Kutakin on useammassa paitamallissa ja sekä miesten että naisten versioina (paitsi rastatukkaa, jota on vain naistenpaidoissa). Ensi viikolla vaatteet pääsevät maistamaan ihoa, kun annan salamavaloni jälleen laulaa P-pas'n muotikuvauksissa.

Nyt jään jännityksellä odottamaan seuraavaa koitosta, nimittäin pärstäni kohtaamista paikallisuutislähtetyksessä viiden minuutin kuluttua. Todennäköisesti olen jälleen nolannut itseni, sillä minulla on tapana tehdä niin mediassa. Vieläpä hymyssäsuin.

Yrittäjähenkeä uhkuen,

- Essi

PS. Viisi minuuttia tuli ja meni. En joutunut häpeämään liikaa! Tästä kameran edessä irvistelemisestä alkaa tulla jo tapa. Pian saankin P-pas -dokumentin käsiini, jonka pyrin julkaisemaan ilman suurempia itsekriittisiä ajatuksia. Jokainen elehtii ja mussuttaa tavallaan, mutta jostain syystä suhtautuminen on aina ankarin itseä kohtaan.

Kun kelloista loppuu aika

2009-11-04T00:22:00.007+02:00

Kuvat eivät kerro koko totuutta. Levollisesta iltahämystä nauttimisen sijaan olen ommellut, leikannut, repinyt ja hosunut. Otan ylihuomiset messut ehkä liiankin tosissani ottaen huomioon, että ne koskevat koulutusta ja nuorten tulevaisuudennäkymiä eivätkä esimerkiksi, no, muotoilua. Ahertaminen kuitenkin aina vaan miellyttää ja inspiroi.

Toivon tuntevani samoin myös huomenna, kun noudan Get Printed -malliston paitapainosta ja koitan surrata vaatteisiin logoetikettejä kuin viimeistä (kirjaimellisesti) päivää, kuten myös saada viimeisteltyä Afrikan Tähti -malliston sekä työstettyä peruskoulukartastosta värikkään korusarjan. Spit It Outiin on luvassa kymmenittäin uusia koruja, ja Chicly Chained raikastuu parilla lisämallilla. Koska tehtävää on paljon ja aikaa vähän - erityisesti kun huomisesta yli puolet kuluu muissa kuin luovissa askareissa - suonen itselleni luvan olla ihminen. Nautin laaduttomien radiokanavien tarjonnasta ja jalkoja musiikin tahtiin heilutellen koitan tehdä parhaani. Miksei se riittäsi?

Voisin kirjoittaa kirjan aiheesta "kaikki mulle heti nyt -asenteen monet ulottuvuudet". Onneksi käytäntö opettaa nöyrtymään, vaikka koitankin taistella vastaan. Ennen pitkää oppinen yhdistämään P-pas'n ja realismin. Sitä odotellessa aion suunnitella hieman lisää ja paljastaa millaisiin keittoihin olenkaan korupihtini työntänyt! Ensimmäinen infopläjäys koittaa jo huomenna, ellen ehdi hukkua Get Printed -paitavuoren alle tai ommella sormiani epähuomiossa näppäilykelvottomiksi.

Ennen tätä kaikkea nappaan muutaman tunnin unta kaaliin rakkaan murmelini kanssa, joka on paljon kuvauksellisempi kuin minä. Siinä syy sille, miksi en harrasta peili- tai ajastinkuvia tässä blogissa. Vielä. Ennen kuin murrun sosiaalisen paineen alla.

- Essi

"Mikä ihmeen html?!"

2009-11-03T00:19:00.006+02:00

Identiteettikriisistä päivää!

Haluaisin P-pas'n blogista graafisemman ja tyylikkäämmän mahdollisimman vähällä vaivalla (eli blogspotin valmispohjilla), mutten tiedä onko se mahdollista. Sävelsin englanninkielistä versiota tähän (paina linkkiä) suuntaan. Parempi vai huonompi? Kieliopillisesti varmasti huonompi, mutta keskitytään visuaaliseen puoleen.

Lisäksi aion vastaisuudessa lisätä enemmän ja suurempia kuvia, kunhan saan valokuvaajaluontoni houkuteltua esiin. Kokeilevaa taidekuvaamista odotettavissa!

Marraskuun aikana on myös odotettavissa muun muassa seuraavaa:

! Get Printedin neljän printin mallisto jo tällä viikolla!

! Back to nature -korumallisto, josta esimakua on löydettävissä täältä ja täältä

! Söpön naisellinen trikoo meets organza -paitamallisto

! Hehkuttamani Jingle Bell Rock -korumallisto

Toivottavasti odotus palkitaan!

- Essi

Kuinka virittäytyä joulutunnelmaan -ohjepaketti

2009-11-01T18:54:00.006+02:00

P-pas ei ole paljon muuta kuullut kuin joulunkellojen kajahduksia (ts. heiveröistä kilinää), sillä olen ahertanut pää punaisena Jingle Bell Rock -pikkujoulukorumallistoa. Homma on vienyt totaalisesti mukanaan - luulin aluksi suunnittelevani muutaman kaula- ja korvakorun, mutta kasassa onkin jo yli neljäkymmentä korvakoruparia ja parikymmentä kaulankoristusta. Rannerenkaitakin löytyy muutama. On yksittäisiä kelloja, kulkuskasoja, kalevalatyylistä käätyä ja simppelimpää versiota.

Kun korvissani lopulta alkoi tinnittää kaiken helinän lopputuloksena, päätin jakaa osan tuskastani teillekin. Sormet mustelmilla ja rystyset valkoisina metallia väännellessäni tajusin, miten vähän koruista olenkaan tajunnut.

Pidetään itsestäänselvyytenä, että hyvännäköisiä hilavitkuttimia saa halvalla ja että niitä piisaa. Koruthan vain.. ovat, tulevat jostain ja tekevät ihmisestä maailman kauneimman.

Karu totuus on, että korut eivät vain putkahda tähän todellisuuteen, kaupan hyllylle ja lippaaseen kuin taikomalla. Ne suunnittelee joku, tekee joku - harmillisen usein jopa alle kouluikäinen lapsi kehitysmaassa - ja lopulta ottaa myyntiin joku. Jos viedään ajatus pidemmälle, korumateriaalitkin suunnittelee joku, sekoittaa joku ja muotoilee joku. Sen lisäksi tapahtuu paljon muutakin, mutta keskitytään olennaiseen:

P-pas presents: kuinka korusta tulee koru?

KULKUSKÄÄDYN KEHITYSKAARI

On yksityiskohtia, joita ei tule ajatelleeksikaan. Ensin on

mitattava sopiva ketjun pituus. Sen lisäksi on lukko, joka

on lähes poikkeuksetta osa korua kuin korua. Se ei

norkoile ketjun päässä itsestään, vaan se kiinnitetään..

..korurenkaalla, joka taivutetaan korupihdeillä tiiviisti kiinni mihin

ikinä se halutaankaan kiinnittää. Tässä tapauksessa se yhdistää

lukkoa ja ketjua. Lisäksi korurengas kiinnittää ketjuun..

.. tuplakierteellä olevan metallirenkaan, joka toimii lukon

vastakappaleena. Myös pelkkä korurengaskin riittäisi

vastakappaleeksi, mutta avautumaton tuplakierre on pitävämpi.

Kun ketju on saatu peruspuolin kuntoon, kerätään

siihen kiinnitettävä materiaali ja aloitetaan tositoimet.

maaginen korurengas

maaginen korurengas feat. kilkutin

Maaginen korurengas feat. kilkutin pujotetaan yhdestä

ketjun punoksesta läpi, kiristetään rengas kiinni ja voìla!

Ensimmäinen osa on kiinni. Mutta vasta ensimmäinen.

Saman kaavan toistaminen erikokoisilla kulkusilla

säännöllisen etäisyyden päähän toisistaan alkaa

muodostaa koruksikin nimettävää kokonaisuutta!

LOPPUTULOS:

Kieltämättä hieman kalevalakorumainen, eikö?

Aikaa tällaisen tekemiseen menee kokonaisuudessaan 15-20 minuuttia riippuen siitä, kuinka paljon käsi tärisee ja kuinka moni korun osanen kenkuttelee. Ja jos jälkeenpäin huomaa, että ketju on liian pitkä/liian lyhyt/koruosa muotoutuu tyhmästi rintalastaa vasten/mikään ei toimi, sotkun korjaamiseen voi mennä määrittelemättömän paljon aikaa.

Aasinsiltana vinkki: jos et ole intohimoinen korujen tekijä, jolta löytyy

a) aikaa

b) välineitä

c) kärsivällisyyttä

niiden tekemiseen, suo itsellesi lupa shoppailla silloin tällöin. Yleensä se käy myös taloudellisemmaksi, sillä korujen tekemiseen käytettävä aika on aina pois jostain muusta. Ja aikahan on rahaa, sanotaan.

Lanseeraan korumalliston virallisesti vasta ensi viikolla, sillä to-pe P-pas iskee ja yllättää Futuuri2009-messuilla Hämeenlinnassa - saa nähdä, jääkö mitään jäljelle!

- Essi

Plans plans plans

2009-10-29T23:30:00.001+02:00

Bonsoir!

Viikon alussa tietokoneeni uumenista löytynyt P-pas'n liiketoimintasuunnitelma sai hymyilemään, sillä en tarkalleen muistanut, mitä olin siihen elokuussa kirjoittanut. Olin vain antanut ajatuksen virrata, ja alla näette osan lopputuloksesta. Vaikka suunnitelman laatimisesta ei ole kuin pari kuukautta, oman tuuliviiriluonteeni tuntien olen iloinen siitä, että samat arvot ja asenne kantavat P-pas'ta aina vaan.

Jingle Bell Rock, tulevaa mallistoa

Toimintasuunnitelman otsikot olivat valmiiksi annetut, siitä niiden kapulakielisyys.

"6. Tuotteideni lisäarvo

- P-pas'n tuotteiden perimmäinen tarkoitus on saada aikaan hyvää mieltä. Tämä toteutuu sekä vaatteiden eettisyydessä ja ekologisuudessa että niiden huolettomassa ulkoasussa. Ne rohkaisevat toteuttamaan ja ilmaisemaan itseään ja antavat mahdollisuuden ravistella turhan vakavuuden harteilta. Parhaimmillaan tuotteeni pakottavat ihmiset nauramaan itselleen, konservatiivisuudelle ja aiheille, joita ei normien mukaan saisi pitää huvittavina. Pourquoi pas on suunnannäyttäjä niille, jotka ajattelevat, ettei kukaan ymmärrä heitä. P-pas ymmärtää!"

Jingle Bell Rock, tulevaa mallistoa

8. Toimialan näkymät

- Liikeideani saattaa hyvinkin muuttua tulevien vuosien ellei jopa kuukausien aikana, sillä "Pourquoi pas / Why not / Miksei" antaa puitteet lähes minkälaiselle toiminnalle tahansa. Olen kiinnostunut taiteesta, ruoasta ja tapahtumien järjestämisestä, joten voin hyvin kuvitella avaavani taidekahvilan/-viinibaarin, jonka ohessa toimii lifestyle-myymälä. Tällaiselle yritykselle on varmasti kysyntää, sillä tänä päivänä korostetaan elämyksiä ja laatua, ei massatuotantoa ja kasvottomuutta. Uskon, että helposti lähestyttävästä taiteesta ja eurooppalaistyylisestä, hillitymmästä illanvietosta tulee vielä trendi erityisesti pääkaupunkiseutulaisten nuorten aikuisten keskuudessa."

Näillä siis mennään! Kohti kauniimpaa, hauskempaa ja ah-niin-huoletonta elämää.

- Essi

PS:

Tulevaa Spit It Outia

Päivän saldo: 16 kaulakorua, joista 12 Jingle Bell Rockia (joita tein eilenkin toistakymmentä, niin korvakorua kuin rannerengasta), 4 Spit It Outia. Yön pikkutunnit saattavat houkutella väkertämään vielä enemmän ja tartuttaa päähän pienen tiukushelinän. Aattoa odotellessa, eh!

Elämäni vieterihiirenä, osa 2

2009-10-28T19:35:00.005+02:00

Jatkoa edelliselle merkinnälle!

TIISTAI

(heräämispaikkana Helsinki)

07:00 päräyttää herätyskello ilmoille sulosointunsa. Raotan silmiäni kohti keittiössä lojuvaa tiskikasaa ja päädyn lojumaan sängyssä kuin paikoilleni kivettyneenä seuraavat 40 minuuttia.

08:15 astun ulko-ovesta laukku olalla (tiskit edelleen keittiössä) kohti uusia seikkailuita. Aamu on viipyilevä ja melkein lämmin, enkä malta hypätä ratikkaan vaikka on kiire. Imen inspiraatiota katukuvasta, näyteikkunoista, Helsingin arkkitehtuurin helmistä, yllättävän suuresta ihmismäärästä ja siitä, miten maailmalle avoimeksi itseni tunnenkaan kamera kaulassa ja hölmön hymy huulilla.

08:30 oli tarkoitus tavata henkivakuutusyhtiön edustaja syystä X. Syy on X, sillä kumpikaan meistä ei oikein tiedä miksi meille on sovittu tapaaminen - minulla kun on jo vakuutukseni, josta ei ole tarkoitus luopua. Olemme siis kumpikin pihalla, kuten myös myöhässä. Kaiken kukkuraksi eksyn väärään rakennukseen ja istua jökötän vieraassa aulassa, kunnes..

..08:50 tämä henkivakuutusyhtiön edustaja soittaa ja tiedustelee, missä perhanassa olen. Tilanne ratkeaa uusilla reittiopastuksilla, ja vihdoin..

..09:00 saamme homman käyntiin. Istumme neuvottelupöydän ääressä keskustellen yrittämisestä, yhteiskunnan tilasta, estetiikasta ja siitä, miten maailmasta saisi paremman paikan. Kerron suu vaahdoten omista ideoistani ja tavoitteistani, jotka saavat miehen nyökyttelemään joko huvittuneisuudesta tai mielenkiinnosta.

10:30 astun raikkaaseen ulkoilmaan pää pökerryksissä ja suuntaan kulkuni kohti Kalliota. Löydän tieni HEO:n oppilaitokseen, nautin lounaan ja pääsen kurkistamaan edellisen päivän videomateriaalia. Uteliaisuus vaihtuu pian itsekriittisyydeksi ja kasvojenhallinnan opetteluksi. Lopulta käy ilmi, että materiaalin äänitys on niin heikko, ettei sitä tulla käyttämään kuin äärimmäisessä hätätilanteessa.

Älkää koskaan menettäkö uskoanne toisiin mahdollisuuksiin - minäkin sain sellaisen!

Aamupäivän seikkailujen jälkeen pääsemme vihdoin toteuttamaan tiistain tavoitettamme: Hämeenlinnaan lähtöä. Ennen varsinaista lähtöä taistelemme tiemme kuvausvälineiden kanssa rautatieasemalle, josta nappaamme junan Kiloon, josta lähdemme kompaktilla Toyota Yariksella, 5 tyttöä ja laitteet, kohti Varistoa.

Marika, Mirein puolikas

Mirei, Marika

Varistossa odottaa korumateriaalishoppaus. Ostoslistalla lukee

kulkusia parisataa (kulta ja hopea)

korulukkoja (hopea, antrasiitti)
avokorvakoukkuja (hopea)

korupiikkejä
ketjuja

enkä osaa kuin hämmentyä ja kärsiä valinnanvaikeudesta. Shoppailuani seurannut kamera asettaa tietyn kuumotusefektin, ja päädyn lopulta latomaan korin täyteen yhtä sun toista budjettini rajoissa. Ainakin on varmaa, että kulkusia piisaa!

Tytti, Marika

Reippaasti iltapäivän puolella kuskimme saa ohjelmoida navigaattorin osoittamaan reitin kohti Hämeenlinnaa. Yli tunnin ajomatkan aikana puhumme paljon. Sataprosenttista girltalkia, eli aiheena on tämä ajatuksia ja tunteita herättävä miessukupuoli.

Hämeenlinnan päässä käydään reippaasti tositoimiin. Valot, äänet ja kamera saadaan nopeasti asennettua, ja kaikki on haastattelua vaille valmista. Tapahtuu kuitenkin odottamaton eli nälkä, joka ohjaa meidät lähipizzeriaan.

Marika, Mirei, Tytti, Oona

Mirei, taustalla Tytti, Oona

Tankkaamisen jälkeen alkaa todellinen työ, nimittäin tiedon nyhtäminen haastateltavasta. Edellinen päivä oli hyvää, ajatuksia selkiyttänyttä harjoitusta. Vatsa täynnä ja mieli tyytyväisenä vastaan kysymykseen kysymyksen perään, annan asian rönsyillä ja sanon, mitä sanottavana on. Pian materiaalia onkin kasassa pitkälti päälle tunti.

Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että moni asia jäi mainitsematta, mutta olennainen eli asenne tuli onneksi esiin. Ajatusten jäsentelyssä auttoi erityisesti elokuussa kirjoittamani kahdeksan kohdan liiketoimintasuunnitelma, joka on juuri sitä itseään: P-pas -henkeä! Kerron suunnitelmasta huomenna, sillä tämän päivän merkinnöissä lienee jo tarpeeksi sulateltavaa.

Tässä siis puolitoista vuorokautta P-pas-arjesta hieman isommassa pähkinänkuoressa. Voisi olla vielä kiireisempää ja paljon, paljon ikävämpää. Vai mitä sanot?

- Essi